Ala-Lemun kartano
Ala-Lemun kartano sijaitsee Kaarinassa, Varsinais-Suomen maakunnassa. Kartanon alueella olevien talojen historiaa tunnetaan 1400-luvulta alkaen. Varsinaisen kartanon historia tunnetaan vuodesta 1567 alkaen. Kartanon nykyisen, 1767 valmistuneen päärakennuksen on suunnitellut Christian Friedrich Schröder.
| Ala-Lemun kartano | |
|---|---|
 |
|
| Sijainti | Lemunniemi, Kaarina |
| Koordinaatit | |
| Rakennustyyppi | Kartano |
| Valmistumisvuosi | Nykyinen päärakennus vuodelta 1767. |
| Suunnittelija | Christian Friedrich Schröder |
| Omistaja | Lemon kartano Oy |
| Julkisivumateriaali | puu |
|
Kartanoa on laajennettu 1800-luvulla sekä ulkoasua on muokattu 1920-luvulla klassiseen tyyliin. |
|
 |
|
Historia muokkaa
Alalemu, josta käytettiin myös nimitystä Lemunniemi (Lemonäs), oli 1400- ja 1500-luvulla kaksitaloinen kylä[1]. Kartano perustettiin 1500-luvulla. 1400-luvun lopulla toinen Alalemun kylän taloista siirtyi prebendatiloina Turun tuomiokirkolle.
Toinen tila (nykyinen kartano) jatkoi talonpoikaistalona muuttuakseen 1557 Eerik Haakoninpoika Slangin rälssitaloksi. Talo säilytti rälssioikeutensa ns. isossa reduktiossa 1683, jolloin moni tila menetti rälssioikeutensa. Näin kävi Alalemun kylän toiselle talolle, joka oltuaan tuomiokirkon prebendatilana, peruutettiin 1530-luvulla kruunulle ja annettiin sitten 1564 ikuisena rälssinä kihlakunnantuomari Niilo Perttelinpojalle ja tämän kuoltua 1567 linnanvouti Juhana Booselle ja hänen perillisilleen. Tämä rälssitila menetti rälssioikeutensa 1680-luvulla ja päätyi 1696 Ylilemun Greulan ratsutilan augmentiksi.
Alalemun rälssikartano muotoutui 1763 alkaneessa isojaossa ja isojaon tarkistuksissa. Vanha sarkajakoinen viljelymuoto väistyi ja viljeltävät alat saatiin suurempiin lohkoihin isojaon tarkoituksen mukaisesti.
Piispa Mennanderin poika Carl Fredrik ehdotti tontin siirtämistä länteen päin Niemenpellolle (nykyinen paikka). Uudella paikalla olisi laajin ja kaunein näkymä merelle, jonka rannat muuodostavat perspektiivin kuin teatterin kulissit[2].
Uudesta kartanon rakennuspaikasta Greulan omistaja hovisihteeri Anders Mondolin ja Alalemun rälssitilan omistaja piispa Kaarle Mennander sopivat keskenään isojaon yhteydessä 1764. Rakennus tuli alueelle, joka oli kuulunut Mondelinin omistukseen[3]. Samassa kokouksessa sovittiin linjaus nykyiselle tielle, joka johtaisi ”vanhalle kylätielle”. Tie paalutettiin vasta vuoden 1897 lopulla.
Vuosina 1808–1809 käydyn Suomen sodan aikana Ruotsin armeija nousi maihin kartanon rannassa marssiakseen Turkuun. Kartanon alueella on nähtävillä maavallitus, kanuunakukkula. Se sijaitsee omenapuutarhan ja sen eteläreunaa kulkevan peltotien eteläpuolella on noin 30 metrin pituisena pitkänomaisena maavallina. Kanuunakukkulan luona on suuri tammi, jonka sanotaan olevan istutetun maihinnousussa kaatuneen majuri Anders Wilhelm Ramsayn kuolinpaikalle.
Rakennukset muokkaa
Kartanon nykyisen, 1767 valmistuneen päärakennuksen on suunnitellut Christian Friedrich Schröder. Kartanon rakentaminen aloitettiin kesällä 1765, jolloin vanha päärakernnus siirrettiin entiseltä tontilta ja uuden rakennuksen perustukset muurattiin sekä alettiin rakentaa navettaa, kellari ja lato. Seuraavan vuoden keväällä valmistui riihi ja luuva (riihen puintihuone) ja kesällä päärakennus nousi paikalleen. Päärakennuksen muuraus ja sisustustyöt kestivät vielä jonkun aikaa ennen kuin rakennus lopulta otettiin käyttöön kesällä 1767[4].
Kartanon pihapiirin alkuperäisiin rakennuksiin kuuluivat lampuotin asunto (se lienee nykyinen väentupa) ja kahdesta vuonna 1729 valmistuneesta hirsirakennuksesta yhdistelmä, jossa toisessa päässä oli sauna ja toisessa kasvihuone, kaksi vilja-aittaa, suurempi ja pienempi. Asuinpihasta länteen oli työväen asuintupa ja olkikattoinen riihi. Karjapihan muodostivat talli, lehminavetta, härkätalli, lampola ja kolme rehulatoa[5]. Lemun taistelun yhteydessä ruotsalaiset purkivat tuulimyllyn saadakseen puumateriaalia puolustusvallituksiin[6].
Rakennuksen kumpaankinn päätyyn liitettiin myöhemmin matala siipi, joita keittiösiipi on vanhempi. Oletettavasti tämä rakennus on tehty 1800-luvun alussa. Toisen päädyn talvipuutarhan lienee rakennuttanut kreivi August Armfelt noin 1900[7].
Seuraavan kerran kartanon ulkoasua on muokattu 1920-luvulla klassiseen tyyliin. Kartanon rakennuksiin kuuluivat silloin 700-neliöisen päärakennuksen lisäksi väentupa, vuonna 1925 rakennettu talli, aitta 1800-luvun lopulta, kaksi vajaa, 1925 rakennettu kotitarvemylly, puutarhurin ja talonmiehen asunnot sekä rantasauna.
Nykyisin majoituskäytössä olevaan päärakennukseen on huoneiden lisäksi rakennettu kokoustiloja. Väentupa, puutarhurin asunto ja vajat ovat myös majoituskäytössä, ja vuonna 2007 otettiin käyttöön tallin yhteyteen rakennetut ravintolatilat.
Kartanon puutarha muokkaa
Ala-Lemun alkuperäisestä puutarhasta ei ole olemassa kuvallista tai kirjallista selvitystä. Ala-Lemuun oletetaan perustetun neliruutuinen puutarha eli parterri. Siihen viittaavia todisteita voidaan havaita edelleen[8].
Kartanoalueen puutarhan perusti piispa Kaarle Mennander vuonna 1767 kartanorakennuksen yhteydessä. Puutarhan perustamista ja hoitoa valvoi jo suunnitellut 1700-luvulla kasvitieteilijä ja professori Pehr Kalm. Aivan alussa puutarhaan istutettiin omenapuita sekä karviais- ja viinimarjapensaita. Piispan poika Carl Fredrik Mennander lähetti Tukholmasta muun muassa omenan, kirsikan, luumun, kriikunan ja päärynän siemeniä ja taimia sekä erilaisten keittiökasvien siemeniä[9]. Vuosina 1893–1922 kolmen kreivin aikana puutarhaa laajennettiin ja aloitettiin hedelmäpuiden suurviljely. Yli 400 puun tarha kukoisti.
Omistussuhteet muokkaa
| Omistusvuodet | Omistaja |
|---|---|
| 1400-luvun alussa | Kristiina ja poikansa Juhana Hjärne |
| 1445 | Henrik Hjärne (Kristiina, Juhan ja Henrik olivat ruotsalaisia talonomistajia) |
| 1500 alkupuolella | Talo muuttui rälssitaloksi |
| 1557 | Wiurilan herra ja linnanvouti Eerik Hakoninpoika Slang |
| 1580 | Kemiön Bölen herra Erik Martinpoika |
| 1600 luvun alussa | Suomen ratsuväen marski Anders Boije, Slangin vävy |
| 1618 | Sotapäällikkö Arvid Hannunpoika Stålarm ja leski Hebla Stålarm |
| 1660 - 1668 | Jahtimestari Erik Boije, Heblan vävy |
| 1668 - 1671 | Sofia Beuraeus, em. leski |
| 1671 - 1675 | Sofia Beuraeusin perilliset |
| 1675 | Elin Thorvöst, raatimies Henrik Schefferin leski |
| 1687 - 1703 | Elin Thorvöstin perilliset |
| 1704 - 1732 | Raatimies, kauppias Karl Scheffer |
| 1732 - 1763 | Taivassalon kirkkoherra Karl Beckman |
| 1764 - 1777 | Arkkipiispa Kaarle Mennander |
| 1777 - 1778 | Akatemian kamreeri Tuomas Björkbom |
| 1778 - 1784 | Hovioikeuden varapresidentti Eric Walleen |
| 1785 - 1788 | Everstiluutnantti Nils Fredrik von Wallvijk |
| 1778 - 1791 | Fredrika Wilhelms (von Wallwijkin vaimo) |
| 1792 - 1793 | Valtioneuvos, kreivi Carl Erik Mannerheim |
| 1793 - 1794 | Fredrika Charlotta Wilhelms |
| 1795 | Värjäri Nordling |
| 1796 - 1798 | Ratsumestari Karl K. Uggla |
| 1799 - 1804 | Ylitarkastaja Lars Nils Thuring |
| 1805 - 1809 | Kihlakunnantuomari Per Johan Ekbom |
| 1810 - 1813 | Kultaseppä Anders Törnqvist |
| 1814 - 1858 | Turun hovioikeuden asessori, valtioneuvos Carl Fredrik Richter |
| 1858 - 1863 | Senaattori Berndt Federley em. vävy |
| 1864 - 1889 | Kihlakunnankirjuri Ludvig Landell |
| 1889 - 1890 | Elisabeth Landell s. Finkenberg em leski |
| 1891 - 1894 | Tohtorinna Adele Indrenius |
| 1894 - 1904 | Kreivi August Magnus Armfelt |
| 1904 - 1908 | Kreivi, arkkitehti Carl Eugen Armfelt em. veli |
| 1908 - 1922 | Kreivi, kassanhoitaja Filip Harald Almfelt em. veli |
| 1922 - 1938 | Maanviljelysneuvos, konsuli Eliel Sundström |
| 1938 - 1968 | Jan-Erik Sundström |
| 1968 - 1998 | Turun kaupunki |
| 1998 - 2011 | Varsinais-Suomen Kansallissäätiö |
| 2011 - | Lemon kartano Oy |
Sundströmien aika muokkaa
Kartanon omistaja maanviljelysneuvos Eliel Sundström ja hänen puolisonsa Vava (s. Höckert) ostivat kartanon vuonna 1922. Kartanon päärakennukseen tehtiin muutoksia pohjaratkaisuun, sisustukseen ja ulkoasuun. Samoin rakennettiin puutarhurin asunto, uusi navetta ja siipikarjalle suojat. Ala-Lemun kartano oli 1920- ja 1930-luvulla Ayrshire-rotuisen lypsykarjan ja maatiaislampaiden siitoskeskus sekä opetusministeriön retkeilytila[11]. Kartanosta lähetettiin muualle Suomeen, Ruotsiin ja Norjaan siitoseläimiä (hevosia, lehmiä, lampaita sekä siipikarjaa). Eliel Sundström sai muun muassa Suomen Ayrshire-yhdistyksen kunniapalkinnon Lahden yleisessä kotieläinäyttelyssä vuonna 1927.
Karjanjalostuksen lisäksi kartanossa keskityttiin hedelmätarhaan. Eliel Sundström istutti myös Lemuntien hevoskastanjat kujaksi kartanoon tulevalle tielle. 1960-luvulla ne haluttiin hävittää, mutta poika Jan-Erik Sundström onnistui säästämään puut.
Elielin pojasta Jan-Erik Sundströmistä tuli kartanon omistaja vuonna 1939. Talvisotatalven tulipalopakkaset tuhosivat suuren määrän hedelmäpuita. Kesällä istutettiin tuhoutuneiden puiden tilalle 2000 uutta tainta. Piispa Mennanderin aikaisista omenapuista vielä kaksi antoi satoa 1930-luvulla[12].
Puutarha laajennettiin 10 hehtaariin ja puutarhatuotteiden lisäksi tärkeimpiä tuotteita olivat vehnä ja sokerijuurikas. Hedelmätarhan lisäksi Jan-Erik aloitti kasvihuoneviljelyn omalla tontilla sekä Friedhemin tilalta vuokratussa kasvihuoneessa. Näissä kasvatettiin kurkkuja ja tomaatteja. Vihanneksia ja yrttejä kasvatettiin hedelmäpuiden välissä[12]. Kartanolla oli 5–7 työhevosta ja niillä Jan-Erik harrasti aktiivisesti raviurheilua.
Kartanon hedelmätarha muokkaa
Maanviljelysneuvos Eliel Sundström laajensi kolme kreivin hedelmätarhaa, jossa enimmillään oli 4 000–5 000 omena-, kirsikka-, päärynä- ja luumupuuta. Erikoisalana olivat kuitenkin omenapuut. 1930-luvun alussa puutarhan koko oli kuusi hehtaaria[13]. Puutarhassa kasvatettiin muun muassa monia omaperäisiä siemenpuulaatuja ja puutarha luettiin Suomen suurimpien joukkoon[14]. Omenien viljely loppui parissa vuodessa lähes kokonaan 1960-luvun loppupuolella, koska Suomeen alettiin tuoda runsaasti ulkomaista omenaa[15].
Kartanon omenalajikkeet[16] muokkaa
Ala-Lemun kartanon omenalajikkeista ei ole olemassa täydellistä luettelointia. 1950-luvulla olevista hedelmälajikkeista on olemassa vain muistitieto.
| Kesälajikkeet | Syyslajikkeet | Talvilajikkeet |
|---|---|---|
| Astrakaani iso kuulas | Harlamovski | Antonovka |
| Bergius | Keltakaneli | Bismarck |
| Gyllenkrokin astrakan | Melba | Cox orange |
| Oranie | Cox pomona | |
| Punainen kaneli | Filippa | |
| Ruskea kaneli | Lobo | |
| Sariola | Maglemer | |
| Sävstaholm | Talvikaneli | |
| Valkea Kuulas | Wealthy | |
| Åkerö |
Kartanon nykyisyys ja tulevaisuuden näkymät muokkaa
Jan-Erik Sundströmin myi kartanon Turun kaupungille vuonna 1968. Hänen poikansa Juhani Sundström jäi vuokralaiseksi tilalle, ja piti siellä ravitallia. Vuokrasopimuksen päätyttyä vuonna 1975 Sundströmin ravitalli muutti 19 ravurinsa kanssa Pertteliin. Ala-Lemun kartano oli pitkään Varsinais-Suomen Kansallissäätiön omistuksessa, kunnes se siirtyi yksityiseen omistukseen vuonna 2011.
Ala-Lemun kartanon asemakaavan muutosprosessi on aloitettu lokakuussa 2013. Asemakaavan muutoksen jälkeen kartano tulisi olemaan suunnitellun golf-kentän keskusrakennus. Kartanon alueelle suunnitellaan rakennettavaksi myös loma- ja palveluasuntoja. Kaavamuutoksen arvioidaan tulevan voimaan tammikuussa 2017.[17]
Katso myös muokkaa
Lähteet muokkaa
Viitteet muokkaa
- ↑ Kaarinan pitäjän historia osa I / Aulis Oja 2. Kaarina keskiajalla ja 1500 luvulla s. 230
- ↑ Kartano meren rannalla Marja Liisa Vilppo ja Lassi Saresalo s. 37
- ↑ Kaarinan pitäjän historia osa II / Aulis Oja 2. Kaarina keskiajalla ja 1500 luvulla s. 191
- ↑ Kartano meren rannalla Marja Liisa Vilppo ja Lassi Saresalo s. 37–42
- ↑ Kartano meren rannalla Marja Liisa Vilppo ja Lassi Saresalo ss. 49–50
- ↑ Lars Otto Berg ja Hans Norman: Landsättningen vid Lemo 19–20 juni 1808, ISBN 978-91-633-2879-4 s. 26
- ↑ Rakkaudesta rakennuksiin, Toim Irma Lounatvuori s. 156 ISBN 978-951-595-175-5
- ↑ Ala-Lemun Kartanon Puutarha: Liisa Tuomi s. 5
- ↑ Liisa Tuomi: Ala-Lemun Kartanon Puutarha s. 6
- ↑ Kaarinan pitäjän historia osa I / Aulis Oja 2. Kaarina keskiajalla ja 1500 luvulla s. 230 sekä Kaarinan pitäjän historia osa IV / Kerttu Innamaa s. 231
- ↑ Liisa Tuomi :Ala-Lemun Kartanon Puutarha s. 32 ja 54
- ↑ a b Liisa Tuomi: Ala-Lemun Kartanon Puutarha s. 11
- ↑ Liisa Tuomi :Ala-Lemun Kartanon Puutarha s. 11
- ↑ Kaarinan pitäjän historia osa III / Kerttu Innamaa Aikakausi 1870–1939 s. 191
- ↑ Jan-Erik Sundströmin perillisten haastattelu vuonna 2015
- ↑ 1935:Puutarha lehti, numero 10, 1935 s. 349–350, julkaisija: Suomen Puutarhaviljelijäin liitto sekä 1950-luvulla: Jan-Erik Sundströmin perillisten haastattelu vuonna 2015
- ↑ https://www.kaarina.fi/kaavat_ja_kiinteistot/kaavoitus/vireilla_olevat_kaavat/A3930_Lemon_kartano/ (Arkistoitu – Internet Archive)
Kirjallisuutta muokkaa
- Innamaa, Kerttu & Kivikoski, Ella & Oja , Aulis: Kaarinan Pitäjän historia osat I-IV. Kaarina: Kaarinan historiatomikunta, 1981.
- Saresalo, Lassi & Vilppo, Marja-Liisa: Kartano meren rannalla, Elämää ja historiaa Ala-Lemussa, s. 72. Turku: Turun Porvarillinen Kulttuuriyhdistys ry., 1986.
- Tuomi, Liisa: Ala-Lemun Kartanon Puutarha, s. 16. Turku: Turun Porvarillinen Kulttuuriyhdistys ry., 1991.
- Lounatvuori, Irma: Rakkaudesta rakennuksiin, s. 201. Turku: Turun Museokeskus, 2013. ISBN 978-951-595-175-5.
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ala-Lemun kartano Wikimedia Commonsissa
