Al-Buruj
Al-Buruj (arab. البروج, al-burūj, suom. Tähtikuvioiden suura) on Koraanin 85. suura.[1] Theodor Nöldeken luokituksessa se on "mekkalainen" järjestysnumerolla 22.[2] Suurassa on 22 jaetta.[3][4][5] Nimensä se on saanut ensimmäisessä jakeessa olevasta sanasta.[3]

Varhaisena suuralla myös suuralle 85 ovat ominaisia lyhyet ja riimitetyt jakeet, elliptinen tyyli ja valat. Suura liittyy myös Koraanin aina läsnä olevaan teemaan maailmanlopusta ja viimeisestä tuomiosta.[6]
Sisältö
muokkaa- Suura 85 koostuu kolmesta osasta, joita Régis Blachère pitää 'toisiinsa liitettyinä vanhoina teksteinä.[6]
- Jakeet 1–3 vannovat muun muassa tähtikuvioiden kautta. Valaformulat ovat yleisiä Koraanin varhaisimmissa suurissa.[6]
- Jakeissa 4–11 kirotaan niitä jotka kiduttivat uskovia. Jakeet 10 ja 11 lupaavat Helvetin heidän vainoajilleen ja Paratiisin uhreille Nöldeke ja Blachère pitävät näitä kahta jaetta interpolaatioina eli myöhempinä lisäyksinä.[6]
- Jakeet 12–22 ylistävät Herraa. Jumala on pelottava, mutta samalla luoja ja ylösnousemuksen tuoja. Jakeet kysyvät, onko tarina sotajoukoista, Faraosta ja Thamudista tuttu.
- Jakeet 21–22 toteavat: "Tosiaan, tämä on jalo Koraani huolella varjellussa taulussa."[7]
Tulkintoja
muokkaaJakeet 4–11 viittaavat ilmeisesti kristittyjen vainoihin, Danieliin leijonien luolassa (Daniel 3) tai Abrahamiin.
Islamilainen perimätieto liittää ne Jemenissä sijaitsevan Najranin kristittyjen vainoihin 500-luvun alkupuolella.[5] Tämä tulkinta perustuu sanan al-Ukhdūd merkitykseen, joka voi olla joko erisnimi tai yleisnimi. Nykyään al-Ukhdūd viittaa merkittävään muinaiseen kohteeseen Najrānin keitaalla. Al-Ukhdūd ei kuitenkaan ollut alueella sijainneen kaupungin esi-islamilainen nimi, joten se on todennäköisesti otettu käyttöön vasta siinä vaiheessa, kun Koraanissa mainitut "ne, jotka kaivoivat kaivannon' (Aṣḥāb al-Ukhdūd) alettiin yhdistää Najrānissa marraskuussa vuonna 523 kuningas Josephin surmaamiin kristittyihin. Ibn Hišāmin Sīran mukaan Ḥimyarin kuningas nimeltään Joosef tai dhū Nuwās saapui Najrāniin armeijansa kanssa kutsuakseen kaupungin asukkaat – jotka olivat kristittyjä – kääntymään juutalaisuuteen. Hän antoi heille valittavaksi joko kääntymyksen tai kuoleman. He valitsivat kuoleman. Tämän jälkeen dhū Nuwās käski kaivaa maahan haudan ja surmasi osan heistä tulella, loput miekalla, kunnes uhrien määrä nousi 20 000:een.[6]
Jakeet 21–22 ovat viittaus Koraanin taivaalliseen alkuperäiskappaleeseen.[5]
Katso myös
muokkaaLähteet
muokkaa- Ernst, Carl, W.: How to Read the Quran. A New Guide, with Select Translations. Edinburgh University Press, 2011. ISBN 978-0-7486-5070-5
- Hämeen-Anttila, Jaakko: Koraanin selitysteos. Helsinki: Basam Books, 2008. ISBN 952-9842-15-5
- Koraani - opastus ja johdatus pahan hylkäämiseen ja hyvän valitsemiseen. Z.I. Ahsen Böre, 1942. Teoksen verkkoversio.
- Koraani (suom. Jaakko Hämeen-Anttila). Basam Books, 1995. ISBN 978-952-5534-22-1
- Robin, Christian Julien: L'Arabie dans le Coran. Réexamen de quelques termes à la lumière des inscriptions préislamiques. Teoksessa François Déroche & Michel Zinc (toim.) Les origines du Coran, le Coran des origines (AIBL, Actes de colloque), s. 27-74. De Boccard, 2015.
Viitteet
muokkaaEdeltävä suura: Al-Inšiqaq |
Koraanin suurat | Seuraava suura: Al-Tariq |
al-Buruj | ||
1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 31 32 33 34 35 36 37 38 39 40 41 42 43 44 45 46 47 48 49 50 51 52 53 54 55 56 57 58 59 60 61 62 63 64 65 66 67 68 69 70 71 72 73 74 75 76 77 78 79 80 81 82 83 84 85 86 87 88 89 90 91 92 93 94 95 96 97 98 99 100 101 102 103 104 105 106 107 108 109 110 111 112 113 114 |