Aistien valtakunta
Aistien valtakunta (jap. 愛のコリーダ, transliteroituna Ai no korīda, ”Rakkauden härkätaistelu”; ransk. L'Empire des sens) on Nagisa Ōshiman ohjaama ranskalais-japanilainen draamaelokuva vuodelta 1976. Elokuva perustuu tositapahtumiin: vuonna 1936 Tokion kaduilta löytyi Sada Abe -niminen nainen, joka kantoi mukanaan irti leikattua penistä.[1]
| Aistien valtakunta | |
|---|---|
| 愛のコリーダ | |
 |
|
| Ohjaaja | Nagisa Ōshima |
| Käsikirjoittaja | Nagisa Ōshima |
| Tuottaja | Anatole Dauman |
| Säveltäjä | Minoru Miki |
| Kuvaaja | Hideo Ito |
| Leikkaaja | Keiichi Uraoka |
| Lavastaja | Jusho Toda |
| Pääosat |
Eiko Matsuda, Tatsuya Fuji, Aoi Nakajima, Yasuko Matsui, Meika Seri |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa |
Japani Ranska |
| Tuotantoyhtiö |
Argos Films Oshima Productions Shibata Organization |
| Ensi-ilta |
 15. syyskuuta 1976 16. lokakuuta 1976 23. lokakuuta 1992 |
| Kesto | 105 min. |
| Alkuperäiskieli | englanti |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Aistien valtakunta on kiistelty elokuva sen sisältämän pornografian takia – AllMovien Brennerin sanoin elokuva liikkuu pornografian ja taiteen rajamailla. Peter von Bagh ilmaisi asian suorasukaisesti: ”Siinä ei oikeasti tehdä mitään muuta kuin naidaan.”[1]
Elokuva jäi sensuurin kynsiin lukuisissa maissa, Japanissa siitä ei vieläkään ole esitetty sensuroimatonta versiota.[2] Suomessa se kiellettiin epäsiveellisenä 1976, 1977 (kaksi kertaa) ja 1978. Suomen elokuva-arkisto sai K-18-esitysluvan 1979 ja 1984. Sen julkinen esitys sallittiin 1992 (K-18) ja 1997 ikärajaksi muuttui K-16.[3] 2016 uudelleenluokittelun jälkeen ikärajaksi tuli jälleen K-18.[4] Elokuvan ensiesitys Suomen televisiossa oli Yle TV2 -kanavalla kesäkuussa 2000 ikärajalla K-16.[5][6] Seuraavan kerran elokuva esitettiin Yle Teemalla toukokuussa 2016 ja maaliskuussa 2018 ikärajalla K-18.[7]
Juoni muokkaa
Entinen prostituoitu Sada (Eiko Matsuda) pestautuu palvelijattareksi majataloon, jonka omistaja, seksuaalisesti kyltymätön Kichizo (Tatsuya Fuji) ahdistelee paikan naispuolisia työntekijöitä. Sada ja Kichizo aloittavat kiihkeän rakkaussuhteen, jonka jatkuessa he koettelevat seksuaalisuutensa rajoja, rakastelevat muiden nähden ja häpäisevät toistensa sukuelimiä. Kumpikin alkaa laiminlyödä jokapäiväisiä velvollisuuksiaan ja Kichizo jättää vaimonsa voidakseen miellyttää yhä omistushaluisemmaksi ja mustasukkaisemmaksi muuttuvaa Sadaa. Molemmat huomaavat kiihottuvansa Kichizon kuristamisesta, minkä seurauksena mies lopulta kuolee, jolloin Sada leikkaa hänen sukuelimensä irti. Elokuvan viimeisessä otoksessa alaston Sada makaa silvotun rakastajansa vierellä. Miehen rintaan on kirjoitettu verellä: ”Sada ja Kichi, vain me kaksi ikuisesti.” Kertojaääni mainitsee, että Sada tulee kävelemään neljä päivää Kichin penis sisällään ennen kuin hänet – yhä ekstaattisen onnellisena – pidätetään.
Rooleissa muokkaa
| Eiko Matsuda | … | Sada Abe |
| Tatsuya Fuji | … | Kichizo |
| Aoi Nakajima | … | Toku |
| Yasuko Matsui | … | majatalon isäntä |
| Meika Seri | … | Matsuko |
| Kanae Kobayashi | … | Kikuryû |
| Taiji Tonoyama | … | kerjäläinen |
| Kyôji Kokonoe | … | Omiya |
| Naomi Shiraishi | … | geisha Yaeji |
Ohjaajan tavoitteet muokkaa
Yle Teeman vuonna 2016 esittämä dokumentti Olipa kerran... Aistien valtakunta (alkuperäinen nimi ranskaksi Il etait une fois - L'empire des sens) toteaa, että Nagisa Ōshima lopetti elokuvien teon vuonna 1972 osittain siksi, että oli väsynyt taistelemaan auktoriteetteja vastaan. Ōshima oli politisoitunut 1960-luvulta alkaen, hän osallistui muun muassa opiskelijamielenosoituksiin ja vastusti Yhdysvaltojen ja Japanin välisen turvallisuussopimuksen uusimista. Hän turhautui kun ei tullut kuulluksi ja oli jatkuvasti vaikeuksissa vallanpitäjien kanssa. Hänellä oli kuitenkin tv-ohjelma, jossa hän keskusteli naisten kanssa, jotka kertoivat hänelle asioistaan ja ongelmistaan ja Ōshima pyrki neuvomaan heitä. Kun Anatole Dauman sai houkuteltua Ōshiman Ranskaan ja tekemään vielä yhden elokuvan, ei Dauman asettanut Ōshimalle mitään rajoituksia elokuvan aiheesta tai tyylistä. Myöhemmin hän asetti yhden ehdon: Ōshiman tulisi tehdä genre-elokuva. Ōshima joutui pohtimaan mikä voisi olla genre ja päätyi lopulta pornografiaan, sillä hänellä ”täytyy olla haasteita”.[8]
Ōshima halusi kuitenkin luoda taide-elokuvan, joka toisi vastapainoa sekä Japanissa silloin vallalla olleelle seksuaaliselle estyneisyydelle että niin kutsutuille Pink film -elokuville. Japanilaiset sensuurisäännöt kielsivät sukupuolielinten ja häpykarvoituksen esittämisen. Juuri muita rajoituksia ei sitten ollutkaan. Pink film -elokuvat (myös nimellä ”eroduction” sanoista erotic production) olivat tyypillisesti väkivaltaisia, nöyryyttivät ja alistivat naisia ja pitivät heitä vain objekteina. Omaan elokuvaansa Ōshima halusi tuoda naisnäkökulmaa. Sada Aben esittäjän tuli olla sellainen, johon nainen voisi samaistua, josta nainen voisi pitää. Hän halusi esittää naisen nautinnon sallittuna, kuten se oli ollut menneinä vuosikymmeninä ja vielä 1930-luvulla. Hän halusi myös korostaa rakkauden teemaa. Rakkaus voittaa kaiken ja nautinto voi olla verrattavissa pyhään kokemukseen, jossa ei ole mitään hävettävää tai paheksuttavaa. Ōshima valitsi Sada Aben ja Kichizo Ishidan rakkaustarinan aiheekseen, koska tapaus oli kuohuttanut koko Japania ja oli kaikille tuttu. Hänen mielestään Sada Abe oli esitetty aiemmin miesten uhrina, ja nyt hän halusi tuoda esiin toisen näkökulman. Vaikka Sada Abe on ensin palvelija, jota isäntä kähmii, Sadan ja Kichizo suhteen syvetessä Sadasta tulee tasa-arvoinen henkilöhahmo, joka tekee päätökset itse, ja on se joka pitää ohjaksia käsissään. Samalla hän kuvaa Sada Aben pakkomiellettä omistaa mies kokonaan. Mies on halukas kuolemaan ikuisen rakkauden tähden.[8]
Ōshima oli ollut jo pitkään vallanpitäjiä vastaan. Tätä elokuvassa ilmentää sodanvastaisuus. Sada Aben ja Kichizo Ishidan tarina sijoittuu 1930-luvun Japaniin, suunnilleen samaan aikaan kun valta siirtyi vähäksi aikaa armeijalle vallankaappauksessa. Elokuvassa on vain harvoja ulkokohtauksia, ja yhdessä näistä armeijan pataljoona marssii kadulla. Samaan aikaan Kichizo kävelee kadulla yksin päinvastaiseen suuntaan kiinnittämättä mitään huomiota sotilaisiin. Hän on ilmeetön, kuin mikään ei häntä koskettaisi. Samalla tämä kuvaa Sadan ja Kichizon pakkomielteistä ja intohimoista suhdetta, he elävät ainoastaan toisilleen.[8]
Elokuvan seksikohtaukset muokkaa
Elokuvaan ei ollut helppo saada esiintyjiä aitojen rakastelukohtauksien ja peittelemättömän seksin vuoksi - elokuvassa on muun muassa fellaatiokohtaus. Ōshima palkkasi avukseen aikuisviihde-elokuviin erikoistuneen miehen, josta tuli elokuvan tuotantopäällikkö. Etenkin naispääosan esittäjän löytäminen oli vaikeaa. Ōshiman vaimo Akiko Koyama yritti auttaa tässä ja tarjoutui jopa itse esittämään roolin, jos näyttelijää ei muuten löydy. Näyttelijän valinta miespääosaankaan ei ollut helppoa, sillä esiintyjän piti voida saada erektio filmikameroiden pyöriessä. Moni ehdokas vakuutti että se kyllä sujuu, mutta ei siltikään onnistunut koekuvauksissa, joten heitä ei voitu valita. Tatsuya Fuji oli jo tunnettu elokuvatähti, eikä hän suostunut heti. Hän joutui miettimään miten se vaikuttaisi hänen uraansa. ”Eikä kanttini kestänyt,” hän sanoi haastattelussa. Lopulta hän kuitenkin suostui. Eiko Matsuda taas oli esiintynyt Shuji Terayama -teatteriseurueessa ja työskennellyt USA:ssa mallina, eikä ollut kovinkaan tunnettu.[8]
Kuvaukset tehtiin Japanissa, mutta hyvin salassa, ettei filmiryhmä olisi saanut syytteitä. Tunnelma kuvauspaikalla oli ”kireä ja jännittynyt”. Kuvauksissa oli mukana vain kuvausryhmä. Kun Matsuda ja Fuji esiintyivät seksikohtauksissa, he saivat olla pimeydessä kunnes olivat valmiita, ja Ōshima sai luvan sytyttää valot. Silloin paikalla olivat vain ohjaaja, tuottaja ja kuvaaja pääesiintyjien lisäksi. Elokuvassa on myös Kichizon ja tämän vaimon välistä, aidosti tapahtuvaa seksiä.[8] Useimmat seksikohtaukset on joko kuvattu ikkunan kautta tai niissä on läsnä sivullisia todistajia, mikä korostaa katsojan asemaa ulkopuolisena tarkkailijana.[2]
Vaikutus pääosan esittäjiin muokkaa
Elokuvan valmistumisen jälkeen tehdyssä haastattelussa Eiko Matsuda selittää motiiviaan suostua elokuvarooliin. Hän miettii hetken vakavana ja sanoo, että hän otti roolin vastaan, koska hänellä oli komplekseja ja hän tunsi alemmuutta. Niistä eroon pääseminen oli hänelle tärkeää. Olipa kerran... Aistien valtakunta -dokumenttiin tehdyssä haastattelussa Tatsuya Fuji taas toteaa, että hänestä tuli elokuvan johdosta näyttelijänä vahvempi. Elokuvan jälkeen kesti kuitenkin kaksi vuotta, ennen kuin Fuji sai jälleen elokuva-alan töitä, mutta hän jatkoi silti elokuvauraansa. Vaikka Eiko Matsudaan suhtauduttiin ulkomailla hyvin, oli hänen kohtalonsa Japanissa surkea. Häntä paheksuttiin, haukuttiin kadulla huoraksi ja hänen väitettiin olevan prostituoitu. Kohtelu oli niin ikävää, että Matsudan oli lopulta lähdettävä Japanista. Hän muutti muusikkomiehensä kanssa Ranskaan, jossa hänellä oli tuttuja. Tuttavan mukaan Matsuda esiintyi joissakin elokuvissa, mutta kun hän sai aivokasvaimen, hänen isänsä vaati häntä palaamaan Japaniin hoidettavaksi. Matsuda eli sen jälkeen täyttä hiljaiseloa[8] ja kuoli vuonna 2011.
Vastaanotto muokkaa
Aistien valtakunta joutui kotimaassaan sensuurin kohteeksi ja johti lukuisiin huomiota herättäneisiin oikeuskanteisiin. Ulkomailla elokuva sai huomattavasti myönteisemmän vastaanoton ja vakiinnutti Ōshiman kansainvälisen maineen yhtenä merkittävimmistä japanilaisohjaajista.[2]
Internetsivusto Rotten Tomatoesin mukaan arvostelijoista 85% on antanut Aistien valtakunnalle myönteisen arvosanan. Sivuston mukaan ”provokatiivinen psykoseksuaalinen tarina” rikkoo seksuaalisia tabuja pelottomasti.[9]
Jonathan Crow’n mukaan Ōshima tutkii elokuvassaan pornografialle ja elokuvataiteelle yleisemminkin ominaista asetelmaa, jossa katsoja on tirkistelijän roolissa. Toisaalta elokuva kääntää heteroseksuaalisen pornografian odotukset ympäri esittäessään naisen aktiivisena toimijana, joka hallitsee alistumisesta nauttivaa rakastajaansa. Samalla Ōshima kyseenalaistaa myös muita sosiaalisia konventioita. Sadan ja Kichizon suhde rikkoo palvelijan ja isännän välisen hierarkian, ja elokuvan loppuun mennessä myös sukupuolten välinen ero on kadonnut: aiemmin elokuvassa naisten kimono yllään esiintynyt Kichizo on menettänyt peniksensä Sadalle. Crow’n mukaan Aistien valtakunta ”ei ole menettänyt vähääkään vallankumouksellisesta kyvystään innostaa, loukata, ahdistaa ja kiihottaa”. Hän antaa sille neljä ja puoli tähteä viidestä.[2]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Bagh, Peter von: Aistien kapina. Filmihullu, 1985, nro 3-4, s. 28-31.
- ↑ a b c d Crow, Jonathan: In the Realm of Senses – Review allmovie.com: AllMovie. Viitattu 23.5.2019. (englanniksi)
- ↑ ELONET – Ai no Corrida (1976) – Tarkastustiedot elonet.fi: Elonet. Viitattu 4.3.2010. (englanniksi)
- ↑ Jussi Huhtala: Eroottisen elokuvan klassikko on nyt Suomessa K18: ”Sisältö aiheuttaa ahdistusta” 10.5.2016. episodi.fi: Episode. Viitattu 10.5.2016.
- ↑ Ai no corrida (1976) Elonet. Viitattu 27.5.2017.
- ↑ Taide-elokuvia tv2:lta Muistikuvaputki. 8.1.2008. Yleisradio. Viitattu 27.5.2017.
- ↑ Viidesti kielletty Aistien valtakunta nähdään Teemalauantaissa 21.5. – jälleen K18-ikärajalla Yle.fi 17.05.2016, päivitetty 24.1.2018
- ↑ a b c d e f EuroArts Music: Olipa kerran... Aistien valtakunta; Il etait une fois - L'empire des sens areena.yle.fi. 20.5.2016. Viitattu 22.5.2016. (suomeksi), (englanniksi), (japaniksi), (ranskaksi)
- ↑ In the Realm of the Senses Rotten Tomatoes. Viitattu 23.5.2019. (englanniksi)
Aiheesta muualla muokkaa
- Viidesti kielletty Aistien valtakunta nähdään Teemalauantaissa 21.5. – jälleen K18-ikärajalla (yle.fi; Vesa Nykänen)
- Il était une fois... L'empire des sens Internet Movie Databasessa (englanniksi)
- Aistien valtakunta Internet Movie Databasessa. (englanniksi)
- Aistien valtakunta Elonet.
- Aistien valtakunta AllMoviessa. (englanniksi)