Aino Mälkönen
Aino Mälkönen (11. tammikuuta 1900 Kirvu (nyk. Venäjä) – 2. heinäkuuta 1920 Viipuri) oli suomalainen Suomen sisällissodan ja Viron vapaussodan taistelija sekä sairaanhoitaja.[1]
Aino Mälkönen | |
---|---|
Henkilötiedot | |
Muut nimet | Aimo Mälkönen |
Syntynyt | 11. tammikuuta 1900 Kirvu |
Kuollut | 2. heinäkuuta 1920 (20 vuotta) Viipuri |
Sotilashenkilö | |
Palvelusvuodet |
Suomi 1918 Viro 1919 |
Taistelut ja sodat |
Suomen sisällissota, Joutsenon taistelut Viron vapaussota, Latvian vapaussota |
Sotilasarvo | Konekiväärimies |
Kunniamerkit | Vapaussodan muistomitali, Vapaudenmitali 2lk., Vapaudenristi II/3 (Viro), Soome vabatahtlike rinnamärk Narva vallutamise mälestuseks |
Joukko-osasto | I Suomalainen Vapaajoukko,Pohjan pojat |
Mälkönen palveli valkoisten puolella sekä sairaanhoitajana että konekiväärivöiden täyttäjänä. Kun Viipurissa 1918 värvättiin taistelijoita Viroon, Mälkönen leikkautti tukkansa lyhyeksi, pukeutui miesten vaatteisiin ja ilmoittautui vapaaehtoiseksi nimellä Aimo Mälkönen.
Mälkönen osallistui Narvan valtaukseen konekiväärimiehenä. Hänen taistelussa osoittamansa toimintansa toi hänelle tunnustuksen urheudesta. Hieman tämän jälkeen hänen oikea sukupuolensa paljastui. Tapahtuman johdosta Mälkösestä tuli tunnettu henkilö Virossa. Hänestä kirjoitettiin lehtiin ja ihmiset tunnistivat hänet kadulla.
Suomeen palattuaan Mälkönen hoidatti selkäsärkyään, joka oli seurausta kranaatin paineaallosta. Hän yritti lieventää vaivaansa makaamalla vatsallaan ja antamalla pikkulasten kävellä selkänsä päällä. Keväällä 1920 Mälkönen halvaantui tapaturman seurauksena Viipurin Diakonissalaitoksen sairaalassa. Eräs lapsi oli innostunut liikaa ja hypännyt Ainon selän päälle hajareisin kesken kävelyn. Seurauksena oli halvaantuminen niiltä sijoilta.
Hän kuoli myöhemmin kesällä 2. heinäkuuta Viipurissa. Arkussa lepäävän vainajan rintaan kiinnitettiin Narvan valtauksesta ansaittu kunniamerkki, Viron vapaudenristi, josta Aino oli ollut erityisen ylpeä.[2] Aino Mälkönen on haudattu Ruokolahdelle.[3]
Lähteet muokkaa
- ↑ Aikalainen 8, WSOY oppimateriaalit, 2009
- ↑ Jussi Niinistö: Heimosotien historia 1918–1922, s. 130–132. Suomalaisen kirjallisuuden seura, 2016.
- ↑ Aino Mälkönen Estofilia. 2018. Tallinna: Suomen suurlähetystö. Viitattu 4.5.2018. (viroksi) (suomeksi)
Kirjallisuutta muokkaa
- Leena Laulajainen: Aino Mälkönen - sotilas (neiti). Inkerin Kulttuurikanava 2/2009, s. 10-15.
- Susanna Särkkä: Vapaustaistelija Aimo olikin 18-vuotias Aino Mälkönen – Oliko hän ainoa Viron vapaussodassa taistellut naissotilas? Seura.fi. 3.3.2019.