Avaa päävalikko
Tämä artikkeli kertoo suomalaisesta näyttelijästä. Aili Somersalo oli suomalainen kirjailija.
Aili Somersalmi Imogenen roolissa Kansallisteatterin näytelmässä Cymbeline 1910-luvulla.

Aili Somersalmi (o.s. Rosvall, 4. huhtikuuta 1891 Tampere12. huhtikuuta 1962 Helsinki) oli suomalainen näyttelijä.[1] Hänellä oli yli 200 näyttämöroolia Suomen Kansallisteatterissa vuodesta 1908, muun muassa naispääosat useissa William Shakespearen klassikoissa. Hänen uransa johtotähtenä oli siirtyminen vanhakantaisesta, suurieleisestä näyttelijäntyöstä kohti modernimpaa, vähäeleistä tulkintaa. Vuonna 1952 Somersalmi palkittiin Pro Finlandia -mitalilla. Aili Somersalmen aviopuoliso oli näyttelijä Urho Somersalmi.

Elämä ja uraMuokkaa

Teatteriuran alkuvaiheetMuokkaa

Aili Somersalmen vanhemmat olivat liikemies Otto Rosvall ja Wilhelmina Hellman. Somersalmi, tuolloin vielä Rosvall, kävi Suomen Kansallisteatterin oppilaskoulun 1906–1908 ja oli siitä lähtien kiinnitettynä teatteriin. Urho Somersalmi aloitti Kansallisteatterissa niin ikään 1908. Yhdessä Urho Somersalmen ja Päiviö Horsman kanssa Aili Rosvall oli yksi kolmesta merkittävästä tulevien vuosikymmenten näyttelijästä, jotka valmistuivat oppilaskoulusta keväällä 1908.[2] Rosvall avioitui Urho Somersalmen kanssa vuonna 1912. Seuraavana vuonna pariskunnalle syntyi tytär Armi.[3]

Jo alusta alkaen Aili Somersalmi osoitti urallaan sekä taiteellisia voittoja että selvää ammatillista kehitystä. 1910-luvun taitteessa hän hurmasi katsomot laulunäytelmissä, mutta sai samaan aikaan kasvaa myös vaativissa "luonnetehtävissä", joista hän myöhemmin tuli tunnetuksi.[4] Aili Somersalmen uran varhaisvuosien rooleihin kuului muun muassa nimiosa näytelmässä Joy syksyllä 1911.[5]

”Aili Somersalmi ei alleviivannut Toni Weberissä niinkään paljon lapsellisuutta ja siihen liittyvää hermostunutta arkuutta kuin hänen kypsää naisellisuuttansa ja äidinrakkauttansa. --- hän loi kauniin, ehyen ja uskottavan tyypin varmoilla, hillityillä keinoilla..”

– V. Tarkiainen Somersalmen Toni Weberistä näytelmässä Viimeinen tahto (1920–1921)[6]

Somersalmen lukuisiin näyttämötehtäviin kuuluivat muun muassa Julia (kappaleessa Romeo ja Julia), Desdemona (Othello), Ofelia (Hamlet), Nerissa (Venetsian kauppias) ja Hermina (Kesäyön unelma). Suomalaisessa klassikkonäytelmässä Pohjalaisia hän tulkitsi Maijan roolin (kaudella 1914–1915). Somersalmen Maija jäi aikalaisten muistiin "voittamattoman varmana, mehevänä, luonnollisena ja rehevänä tulkintana", kuten muutkin näyttelijäsuoritukset samassa kappaleessa.[7] Näytelmässä Tukkijoella Somersalmi näytteli puolestaan Annia ja Katria. Henrik Ibsenin Peer Gyntissä hänellä oli Solveigin osa.[8] Yhdessä Urho Somersalmen kanssa Aili Somersalmi näytteli muun muassa kappaleissa Hilma (1912), Figaron häät (1914) ja Rosvot (1915).[9][10] Näytelmässä Perintö (1916) Aili Somersalmi tulkitsi kaunista Mirjam Krausea ja Urho Somersalmi puolestaan ylioppilas Bruno Stormia. Perinnössä Bruno surmaa raivokohtauksen vallassa samalla kertaa sekä rakastamansa Mirjamin että tämän entisen ihailijan.[11] Vuoden 1916 vaihteessa Aili Somersalmi lauloi pääosan Wolffin ja Weberin romanttisessa teoksessa Preciosa.[12]

Taiteellinen kypsyminenMuokkaa

Eräs Somersalmen suurista taiteellisista voitoista oli nimiosa Alois ja Vilém Mrshtikin draamassa Marysha kaudella 1924–1925. Valvoja-Aika kirjoitti: "Oli kuin taiteilijatar itse olisi nauttinut saadessaan elää näyttämöllä kuumaa kuolevaisten elämää, eikä aina kantaa antiikin valkovaippoja tai kuningattaren mantteleita ja lausuilla jambeja: hänen esityksessään oli suurpiirteisyyttä, temperamenttia ja vapautuneisuutta, jota en muista hänessä aikaisemmin nähneeni."[13] Somersalmen näyttelijänlaatuun kuului taipumus toisinaan ylitsepursuavaan kaunosanaisuuteen ja tunteikkaaseen ulkokuoreen.[14] Tämän vuoksi esimerkiksi hänen Leaansa Eino Kaliman ohjaamassa kappaleessa Yö ja päivä kaudella 1934–1935 pidettiin epäonnistuneena. Kaikkiaan Somersalmen näyttämötulkintoja pidettiin kuitenkin luontevina ja syvällisinä.[15] Tämän hän osoitti esimerkiksi Stefan Kiedrzynskin perhekomediassa Onni alkaa huomenna syyskuussa 1937. Somersalmen suuriin voittoihin kuului myös temperamentikkaan linnanrouvan osa Jean Anouilhin näytelmässä Juhlat linnassa keväällä 1949.[16]

Vuonna 1956 Somersalmella oli yhteinen 50-vuotistaiteilijajuhla puolisonsa Urho Somersalmen kanssa. Juhlanäytelmänä oli Axel Kiellandin Herra ja hänen palvelijansa. Molempien Somersalmien suorituksissa nähtiin "kutsumuksen värittämää työn iloa".[17] Aili Somersalmi jäi Kansallisteatterista eläkkeelle juhlanäytännön myötä 1956.

Muut taiteelliset tehtävätMuokkaa

Valkokankaalla Aili Somersalmi nähtiin kahdesti. Hänellä oli nimiosa Sylvissä (1913) ja sivuosa Valentin Vaalan elokuvassa Jossain on railo (1949).

Aili Somersalmi levytti viisi musiikkikappaletta vuonna 1910. Kaikki olivat kansanlauluja:

  • Kauniin tytön laulu
  • Pilven veikko (Yrjö Somersalmen kanssa)
  • Tuhannet tähdet
  • Unkarilainen juomalaulu (Evert Suonion kanssa)
  • Unkarilainen kansanlaulu (Evert Suonion kanssa)

KuolemaMuokkaa

Aili Somersalmen puoliso Urho Somersalmi tappoi hänet kirveellä 12. huhtikuuta 1962, jonka jälkeen mies surmasi itsensä hirttäytymällä.[3]

LähteetMuokkaa

KirjallisuusMuokkaa

  • Koskimies, Rafael: Suomen Kansallisteatteri 1902/1917. Kustannusosakeyhtiö Otava 1953.
  • Koskimies, Rafael: Suomen Kansallisteatteri 2. Kustannusosakeyhtiö Otava 1972.
  • Teatterin maailma – Maamme teatterit ja niiden taiteilijat. Kustannusosakeyhtiö Tammi 1950-
  • Suomen kansallisbiografia 9. Suomalaisen kirjallisuuden seura 2007. ISBN 978-951-746-450-5

ViitteetMuokkaa

  1. Kansallisbiografia.
  2. Suomen Kansallisteatteri 1902/1917, s. 179.
  3. a b Kansallisbiografia
  4. Suomen Kansallisteatteri 1902/1917, s. 431 ja 432
  5. Suomen Kansallisteatteri 1902/1917, s. 269.
  6. Koskimies, Rafael: Suomen Kansallisteatteri 2, s. 101.
  7. Suomen Kansallisteatteri 1902/1917, s. 328
  8. Teatterin maailma, sivu 231
  9. Suomen Kansallisteatteri 2, sivu 45
  10. Suomen Kansallisteatteri 1902/1917, s. 310 ja 341.
  11. Suomen Kansallisteatteri 1902/1917, sivu 382
  12. Suomen Kansallisteatteri 1902/1917, sivu 361
  13. Suomen Kansallisteatteri 2, sivu 178
  14. Suomen Kansallisteatteri 2, sivu 328
  15. Suomen Kansallisteatteri 2, sivu 385
  16. Suomen Kansallisteatteri 2, sivu 540
  17. Suomen kansallisfilmografia 9, sivut 190 ja 191

Aiheesta muuallaMuokkaa