Aikajana naisten äänioikeuden historiasta

Tämä on aikajana naisten äänioikeuden historiasta.

1600-lukuMuokkaa

1689

  •   Friisinmaa : Naispuoliset maanomistajat saivat oikeuden äänestää vaaleissa maaseudulla.[1]

1700-lukuMuokkaa

1718

  •   Ruotsi kiltalaitokseen kuuluvat veronmaksajanaiset saivat äänioikeuden paikallisvaaleissa kaupungeissa. Äänioikeus kumottiin vuonna 1758 koskien paikallisvaaleja ja valtakunnan vaaleissa vuonna 1771.[2]

1734

  •   Ruotsi Naispuoliset täysi-ikäiset verovelvollisetselvennä saivat äänestää paikallisissa vaaleissa maaseudulla. Uudistus jäi pysyväksi.[2]

1755

  •   Korsikan tasavalta antoi naisille äänioikeuden. Äänioikeus kumottiin vuonna 1769, kun saari joutui Ranskan hallintaan.[3]

1756–1778

  •   Massachusettsin siirtokunnassa Lydia Taft äänesti paikallisvaaleissa Uxbridgen kaupungissa. Hän oli ensimmäinen amerikkalainen nainen, joka äänesti vaaleissa.

1776

  •   New Jerseyn osavaltio Yhdysvalloissa antoi äänioikeuden naisille. Äänioikeus kumottiin vuonna 1807.

1800-lukuMuokkaa

1838

1840

1848

1853

1856

1861

  •   Etelä-Australian osavaltio Australiassa: salli maata omistavien naisten äänestää paikallisvaaleissa.

1862

1863

  •   Suomen suuriruhtinaskunta: veroa maksavat naiset saivat oikeuden äänestää paikallisvaaleissa maaseudulla vuonna 1863 ja kaupungeissa vuonna 1872.[8]

1864

  •   Böömi: rajoittui veroa maksaviin naisiin, ja naisiin, jotka olivat korkeissa ammateissa, joilla oli valtuudet äänestää valtakirjalla, ja jotka olivat oikeutettuja asettua ehdolle lainsäädäntöelimeen vuonna 1864.[8]

1869

1870

  •   Utahin osavaltio Yhdysvalloissa.

1872

1881

  •   Mansaari (itsehallinnollinen Britannian kruununsiirtomaa, jolla on oma parlamentti ja oikeusjärjestelmä) Aluksi rajoitettiin koskemaan vain vapaita naisia, mutta muutaman vuoden kuluttua laajennettiin koskemaan myös kotirouvia.[14]Yleinen äänioikeus otettiin käyttöön vuonna 1919. Kaikki miehet ja naiset (vain harvoja poikkeuksia, kuten papisto), saattoivat asettua myös ehdolle vaaleissa vuodesta 1919.[15]

1884

  •   Ontarion provinssi Kanadassa antoi leskille ja naimattomille naisille äänioikeuden Ontarion paikallisvaaleissa ja sama tapahtui myöhemmin myös muissa provinsseissa.[16]

1888

  •   Yhdysvallat Ehdotettu perustuslain tarkistus, jolla laajennettiin äänioikeutta ja annettiin naisille oikeus virallisiin asemiin (rajoittui vanhohinpiikoihon ja leskiin, ​​jotka omistavat maaomaisuutta).[17]

1889

1893

  •   Uusi-Seelanti: ensimmäinen itsehallinnollinen siirtomaa maailmassa, jossa kaikille naisille annettiin äänioikeus parlamenttivaaleissa. Ensimmäinen nainen oli kuitenkin ehdolla vaaleissa vasta 1919.[19][20]
  •   Cookinsaaret (Britannian protektoraatti) (yleinen äänioikeus).[21]
  •   Coloradon osavaltio Yhdysvalloissa: ensimmäinen osavaltio Yhdysvalloissa joka salli naisille äänioikeuden.[22]

1894

  •   Etelä-Australian osavaltio Australiassa — yleinen äänioikeus laajentamalla oikeutta naisista, jotka omistivat maata, kaikkiin naisiin, ensimmäinen osavaltiona Australiassa. Osittainen ääni oikeus oli myönnetty vuonna 1861.[23][24][25]
  •   Ison-Britannian ja Irlannin yhdistynyt kuningaskunta salli naisten äänioikeuden paikallisvaaleissa ja laajensi äänioikeutta naimisissa oleville naisille.[10][12] Vuoteen 1900 mennessä Englannissa rekisteröitiin yli miljoona naista paikallishallinnon vaaleissa.[9]

1895

1896

  •   Idahon osavaltio Yhdysvalloissa
  •   Utahin osavaltio Yhdysvalloissa (palautti naisten äänioikeuden osavaltio-aseman saavuttamiseksi).[26]

1899

1900-lukuMuokkaa

1901

1902

1903

  •   Australia (Ensimmäinen itsenäinen kansakunta, jossa pidettiin kansalliset vaalit, joissa naiset saivat äänestää valtakunnallisesti. Tämä tapahtui kaikissa osavaltioissa ja alueilla toisessa liittovaltion vaaleissa vuonna 1903, mutta vuonna 1901 naiset saivat äänestää Etelä-Australian ja Länsi-Australian osavaltioissa ensimmäisissä liittovaltion vaaleissa.)
  •   Tasmanian osavaltio Australiassa.

1905

  •   Queenslandin osavaltio Australiassa: äänioikeus koski vain naisia, jotka eivät ole alkuperäiskansaa.
  •   Latvia

1906

  •   Suomen suuriruhtinaskunta: ensimmäinen Euroopan alue, jossa naisille sallittiin täysimääräiset poliittiset oikeudet, sekä äänioikeudet että virka-aseman. Maailman ensimmäiset naiskansanedustajat valittiin Suomen eduskuntavaaleissa 1907.[28][29]
  •   Uudet-Hebridit: naisille annettiin oikeus äänestää kunnallisvaaleissa, mutta koski vain brittiläisiä, ranskalaisia ja muita siirtokuntalaisia. Äänioikeus ei koskenut alkuperäisasukkaita.[30]

1908

1910-lukuMuokkaa

1910

1911

1912

1913

1914

1915

1916

1917

1918

1919

1920-lukuMuokkaa

1920

1921

1922

1924

1925

  •   Italia (paikallisvaalit)
  •   Newfoundlandin dominio : äänioikeus vain 25-vuotiaille naisille; miehet voivat äänestää 21-vuotiaana. Yhdenvertainen äänioikeus myönnettiin vuonna 1946.

1927

1928

1929

  •   Romania (rajoitettu vain paikallisvaaleihin, rajoituksin)[33]
  •   Puerto Rico (lukutaitoisille naisille. Yhtäläinen äänioikeus annettu vuonna 1935)
  •   Ecuador (kirjattu perustuslakiin)

1930-lukuMuokkaa

1930

1931

 
Ensimmäiset äänestäjät Brasiliassa, Rio Grande do Norte, 1928.

1932

1934

1935

1937

1938

1939

  •   El Salvador (lukutaitoiset ja korkea ikäiset[38])
  •   Romania (naisille myönnetään oikeus äänestää tasa-arvoisesti miesten kanssa; käytännössä rajoitukset koskettivat naisia ​​enemmän kuin miehiä. Lukutaitoa ja korkea ikä ovat rajoituksen kriteerejä)[39][40]

1940-lukuMuokkaa

1940

  •   Quebecin provinssi: antoi viimeisenä Kanadan provinssina äänioikeuden naisille.

1941

1942

1944

1945

1946

1947

1948

1949

1950-lukuMuokkaa

1950

1951

1952

1953

1954

1955

1956

1957

1958

1959

1960-lukuMuokkaa

1960

1961

1962

1963

1964

1965

1966

1967

1968

1970-lukuMuokkaa

1970

1971

  •   Sveitsi (liittovaltion vaaleissa)

1972

1973

1974

1975

1976

1977

1978

1980-lukuMuokkaa

1980

1984

1985

1986

1989

1990-lukuMuokkaa

1990

1991

1996

1999

2000-lukuMuokkaa

2001

2003

2005

2006

2015

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. Wierdsma Schik, P.: Akademisch proefschrift over de staatsregtelijke geschiedenis der Staten van Friesland van 1581 tot 1795 1857. W. Eekhoff. Viitattu 3.1.2020. (hollanniksi)
  2. a b Karlsson-Sjögren, Åsa: Männen, kvinnorna och rösträtten: medborgarskap och representation 1723-1866 (Men, women and suffrage: citizenship and representation 1723-1866). Tukholma: Carlssons, 2006. ISBN 978-917-203-766-3.
  3. Felli, Lucien: La renaissance du Paolisme, s. 29. Il est un point où le caractère précurseur des institutions paolines est particulièrement accusé, c'est celui du suffrage en ce qu'il était entendu de manière très large. Il prévoyait en effet le vote des femmes qui, à l'époque, ne votaient pas en France.. M. Bartoli, Pasquale Paoli, père de la patrie corse, Albatros, 1974.
  4. Women and the vote: Page 5 – World suffrage timeline Nzhistory.net.nz. New Zealand History. Viitattu 1.6.2018.
  5. Hawaiian Kingdom - Suffrage of Female Subjects Hawaiian Kingdom. Viitattu 3.1.2020.
  6. La Toscana festeggia 70 anni di voto alle donne con Irma, 108 anni Attualità. 25.5.2016. InToscana. Viitattu 22.3.2019. (italiaksi)
  7. Mirrow, M. C.: Latinalaisen Amerikan perustuslaki: Cadizin perustuslaki ja sen perintö. .
  8. a b c d Ray, P. Orman: Woman Suffrage in Foreign Countries. The American Political Science Review, 12. vsk, Nro. 3, Elokuu 1918, s. 469-474. American Political Science Association.
  9. a b The History of the Parliamentary Franchise (by 1900 the number of women registered for the local government franchise in England was over 1 million) 1.3.2013. House of Commons Library. Viitattu 1.6.2018.
  10. a b Heater, Derek: Citizenship in Britain: A History, s. 136. Edinburgh University Press. ISBN 978-074-862-672-4.
  11. Women's rights The National Archives. Viitattu 1.6.2018.
  12. a b Which Act Gave Women the Right to Vote in Britain? Synonym. Viitattu 1.6.2018.
  13. Rea, Tom: Right Choice, Wrong Reasons: Wyoming women win the right to vote wyohistory.org. Viitattu 22.3.2019.
  14. Myers, Rebecca: General History of Women’s Suffrage in Britain 28.5.2013. The Independent. Viitattu 1.6.2018. (englanniksi)
  15. Women in Tynwald Tynwald, The Parliament of the Isle of Man. Viitattu 1.6.2018. (englanniksi)
  16. Bélanger, Claude: History of Women Suffrage in Canada L’Encyclopédie de l’histoire du Québec / The Quebec History Encyclopedia (Marianopolis College). 2005. Viitattu 22.10.2012.
  17. House Joint Resolution (H.J. Res.) 159, Proposing an Amendment to the Constitution to Extend the Right to Vote to Widows and Spinsters who are Property Holders National Archives Catalog. 30.4.1888. United States House of Representatives (National Archives and Records Administration). Viitattu 1.6.2018. (englanniksi)
  18. Wee, Small Republics: A Few Examples of Popular Government. Hawaiian Gazette, 1.11.1895. J.H. Black at the G.P.O..
  19. New Zealand women and the vote Ministry for Culture and Heritage. Viitattu 1.6.2018. (englanniksi)
  20. a b c d e f Women's Suffrage IPU. Viitattu 1.6.2018. (englanniksi)
  21. World suffrage timeline Ministry for Culture and Heritage. Viitattu 1.6.2018. (englanniksi)
  22. Chapin, Laura: Colorado Led the Way on Women's Suffrage 21.8.2010. usnews.com. Viitattu 1.6.2018. (englanniksi)
  23. a b Fenna, Alan Fenna; Robbins, Jane & Summers, John: Government Politics in Australia, s. 312–. Pearson Higher Education AU. ISBN 978-1-4860-0138-5.
  24. a b Bebel, August: Woman and Socialism (English Edition), s. 196–. Socialist Literature Company. GGKEY:PAF3FSJXP21.
  25. a b Woman Suffrage: History, Arguments, and Results : a Collection of Six Popular Booklets Covering Practically the Entire Field of Suffrage Claims and Evidence : Designed Especially for the Convenience of Suffrage Speakers and Writers and for the Use of Debaters and Libraries. National Woman Suffrage Publishing Company, 1917.
  26. Constitution of the State of Utah (Article IV Section 1) 4.1.1896. State of Utah. Viitattu 1.6.2018. (englanniksi)
  27. Documenting a Democracy: Commonwealth Franchise Act 1902 (Cth) Museum of Australian Democracy. Viitattu 1.6.2018. (englanniksi)
  28. Brief history of the Finnish Parliament Suomen Eduskunta. Viitattu 1.6.2018. (englanniksi)
  29. Centenary of women's full political rights in Finland web.archive.org. Viitattu 22.10.2012.
  30. Bourdiol, Julien: Condition internationale des Nouvelles-Hebrides, s. 106. , 1908.
  31. Women in Afghanistan: the back story Amnesty International. 25.11.2014. Viitattu 1.6.2018. (englanniksi)
  32. a b c Johnson Lewis, Jone: International Women's Suffrage Timeline: 1851-Present ThoughtCo. 25.4.1984. Viitattu 22.10.2012.
  33. Lupta pentru dreptul de vot feminin în România interbelică Adevărul. Arkistoitu 22.12.2015. Viitattu 4. tammikuuta 2014.
  34. a b This Day in World History: February 6, 1935 – Turkey Holds First Election That Allows Women to Vote OUP Blog. Viitattu 1.6.2018. (englanniksi)
  35. Local Government (Extension of Franchise) Act, 1935, Section 2 Irish Statute Book. Viitattu 1 .6.2018. (englanniksi)
  36. O'Kelly, Seán T.: authoring/DebatesWebPack.nsf/takes/dail1933060100021 Local Government (Extension of Franchise) Bill, 1933.—Second Stage. Dáil Éireann Debates (47. vsk, Nro.18 s.21 osiot 2301–2303. 1.6.1933. Viitattu 1.6.2018. (englanniksi)
  37. Fraser, Hugh: ”Franchises (women)”, The Representation of the people act, 1918 : with explanatory notes, s. 73–76. Lontoo: Sweet and Maxwell, 1918.
  38. a b Manzano Merino, Ana Carolina: SITUACION DE LA MUJER RURAL EN EL SALVADOR (s.17) pdf.usaid.gov. Marraskuu 1994. Viitattu 1.6.2018. (espanjaksi)
  39. a b Summary: Rights to Vote in Romania IMPOWR. Viitattu 1.6.2018. (englanniksi)
  40. CONSTITUŢIA: României din 1938 CDEP. Viitattu 1.6.2018. (romaniaksi)
  41. The Evolution of Bermuda's Franchise Parliamentary Registry Bermuda. Viitattu 1.6.2018. (englanniksi)
  42. a b Voter Turnout Since 1945 (s.38) International Institute for Democracy and Electoral Assistance. 2002. Viitattu 1.6.2018. (englanniksi)
  43. Di Savoia, Umberto: Estensione alle donne del diritto di voto (Extension to the women of the right to vote) Decreto Legislativo luogotenenziale 2 febbraio 1945, n. 23. 1.2.1945. Viitattu 22.10.2012. (italiaksi)
  44. Ward, Robert E. & Sakamoto, Yoshikazu (toim.): Democratizing Japan: The Allied Occupation, s. 322. University of Hawai'i Press, 1987. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  45. Hammond, Gregory: The Women's Suffrage Movement and Feminism in Argentina From Roca to Peron. University of New Mexico Press, 2011. ISBN 978-082-635-056-5.
  46. Netherlands Antilles Every Culture (Countries and Their Cultures. Viitattu 1.6.2018. (englanniksi)
  47. Velásquez Toro, Magdala: Derechos de las mujeres: Voto femenino y reivindicaciones políticas Credencial Historia No. 119 (Banrepcultural). Viitattu 31.5.2018. (espanjaksi)
  48. El Voto Feminino en Ecuador Hoy.com. 6.4.1991. Viitattu 22.10.2012. (espanjaksi)
  49. Darwish, Adel: Bahrain's women vote for first time World News. 25.10.2002. Lontoo: The Daily Telegraph. Viitattu 22.10.2012. (englanniksi)
  50. VOTER TURNOUT IN WESTERN EUROPE Since 1945 (s.34) International Institute for Democracy and Electoral Assistance. 2004. Viitattu 21.9.2020. (englanniksi)
  51. Woman’s Hour BBC Radio 4. Viitattu 31.5.2018. (englanniksi)
  52. a b Rwomire, Apollo: African Women and Children: Crisis and Response. Greenwood Publishing Group, 2001. ISBN 978-027-596-218-0.
  53. Crystal, Jill: Women's Rights in the Middle East and North Africa - Qatar Freedom House (Refworld). 14.10.2005. Viitattu 31.5.2018. (englanniksi)
  54. Qatar Freedom House. Viitattu 31.5.2018.
  55. Kuwait grants women right to vote 16.5.2005. CNN. Viitattu 1.6.2018. (englanniksi)
  56. Full Text of Iraqi Constitution 12.10.2005. Washington Post. Viitattu 1.6.2018. (englanniksi)
  57. United Arab Emirates World Factbook. Central Intelligence Agency (CIA). Viitattu 1.6.2018. (englanniksi)
  58. Women in Saudi Arabia 'to vote and run in elections World News. 25.9.2011. Lontoo: BBC News. Viitattu 22.10.2012. (englanniksi)