Aikajana naisten äänioikeuden historiasta
Tämä on aikajana naisten äänioikeuden historiasta.
1600-luku muokkaa
1689
- Friisinmaa – Naispuoliset maanomistajat saivat oikeuden äänestää vaaleissa maaseudulla.[1]
1700-luku muokkaa
1718
- Ruotsi – Kiltalaitokseen kuuluvat veronmaksajanaiset saivat äänioikeuden paikallisvaaleissa kaupungeissa. Äänioikeus kumottiin vuonna 1758 koskien paikallisvaaleja ja valtakunnan vaaleissa vuonna 1771.[2]
1734
- Ruotsi – Naispuoliset täysi-ikäiset verovelvolliset saivat äänestää paikallisissa vaaleissa maaseudulla. Uudistus jäi pysyväksi.[2]
1755
- Korsikan tasavalta – Naisille annettiin äänioikeus. Äänioikeus kumottiin vuonna 1769, kun saari joutui Ranskan hallintaan.[3]
1756–1778
- Massachusettsin siirtokunta – Lydia Taft äänesti paikallisvaaleissa Uxbridgen kaupungissa. Hän oli ensimmäinen amerikkalainen nainen, joka äänesti vaaleissa.
1776
- New Jerseyn osavaltio Yhdysvalloissa – Naisille annettiin äänioikeus. Äänioikeus kumottiin vuonna 1807.
1800-luku muokkaa
1838
1840
1848
1853
- Velezin provinssi Uuden-Grenadan tasavallassa – Miehille ja naisille myönnettiin yleinen äänioikeus. Korkein oikeus kumosi naisten äänioikeuden myöhemmin.[7]
1856
1861
- Etelä-Australian osavaltio Australiassa – Maata omistavien naisten sallittiin äänestää paikallisvaaleissa.
1862
- Ruotsi – Naisten sallittiin äänestää paikallisvaaleissa veronkannon jälkeen.[8]
- Argentiina – Äänioikeus sallittiin lukutaitoisille naisille paikallisvaaleissa San Luísin provinssissa.
1863
- Suomen suuriruhtinaskunta – Veroa maksavat naiset saivat oikeuden äänestää paikallisvaaleissa maaseudulla vuonna 1863 ja kaupungeissa vuonna 1872.[8]
1864
- Böömin kuningaskunta – Äänioikeus rajoittui naisiin, jotka maksoivat veroa, olivat korkeissa ammateissa, joilla oli valtuudet äänestää valtakirjalla ja jotka olivat oikeutettuja asettumaan ehdolle lainsäädäntöelimeen vuonna 1864.[8]
1869
- Ison-Britannian ja Irlannin yhdistynyt kuningaskunta– Naisten äänioikeus rajoittui yksinhuoltajaperheille kunnallisvaaleissa.[9][10][11][12] Osittainen äänioikeus kansallisissa vaaleissa myönnettiin naisille vuonna 1918, universaali äänioikeus vuonna 1928.
- Wyomingin territorio – Täysimääräinen äänioikeus sallittiin naisille.[13]
1870
- Utahin osavaltio Yhdysvalloissa
1872
- Suomen suuriruhtinaskunta – Veroa maksavat naiset saivat äänioikeuden paikallisvaaleissa kaupungeissa.[8]
1881
- Mansaari – Äänioikeus rajoitettiin aluksi koskemaan vain vapaita naisia, mutta muutaman vuoden kuluttua se laajennettiin koskemaan myös kotirouvia.[14] Yleinen äänioikeus otettiin käyttöön vuonna 1919. Kaikki miehet ja naiset – vain harvoja poikkeuksia, kuten papistoa, lukuun ottamatta – saivat myös asettua ehdolle vaaleissa vuodesta 1919.[15]
1884
- Ontarion provinssi Kanadassa – Äänioikeus Ontarion paikallisvaaleissa annettiin leskille ja naimattomille naisille. Sama tapahtui myöhemmin myös muissa provinsseissa.[16]
1888
- Yhdysvallat – Ehdotettiin perustuslain tarkistus, jolla laajennettiin äänioikeutta ja annettiin naisille oikeus virallisiin asemiin. Tämä rajoittui niin kutsuttuihin vanhoihinpiikoihin ja leskiin, jotka omistivat maaomaisuutta.[17]
1889
- Francevillen kunta Uusilla-Hebrideillä – Yleinen äänioikeus myönnettiin naisille sen lyhyen olemassaolon ajaksi.[18]
1893
- Uusi-Seelanti – Maa oli ensimmäinen itsehallinnollinen siirtomaa, jossa kaikille naisille annettiin äänioikeus parlamenttivaaleissa. Ensimmäinen nainen oli kuitenkin ehdolla vaaleissa vasta 1919.[19][20]
- Cookinsaaret – Naiset saivat yleisen äänioikeuden. Maa oli tällöin Britannian protektoraatti.[21]
- Coloradon osavaltio Yhdysvalloissa –Naisten äänioikeus sallittiin ensimmäisenä osavaltiona Yhdysvalloissa.[22]
1894
- Etelä-Australian osavaltio Australiassa – Etelä-Australian osavaltio oli Australian ensimmäinen osavaltio, jossa yleinen äänioikeus sallittiin laajentamalla oikeutta naisista, jotka omistivat maata, kaikkiin naisiin. Osittainen ääni oikeus oli myönnetty jo vuonna 1861.[23][24][25]
- Ison-Britannian ja Irlannin yhdistynyt kuningaskunta– Naisten äänioikeus sallittiin paikallisvaaleissa ja äänioikeutta laajennettiin naimisissa oleville naisille.[10][12] Vuoteen 1900 mennessä Englannissa rekisteröitiin yli miljoona naista paikallishallinnon vaaleissa.[9]
1895
- Etelä-Australian osavaltio – Naiset saivat ensimmäisenä maailmassa oikeuden asettua ehdolle vaalissa.[23][24][25]
1896
- Idahon osavaltio Yhdysvalloissa
- Utahin osavaltio Yhdysvalloissa –Naisten äänioikeus palautettiin osavaltio-aseman saavuttamiseksi.[26]
1899
- Etelä-Australian osavaltio Australiassa
1900-luku muokkaa
1901
- Etelä-Australian osavaltio Australiassa - Naisille äänioikeus liittovaltion vaaleissa. Äänioikeus ei koskenut aboriginaalinaisia.[27]
- Länsi-Australian osavaltio Australiassa - Naisille äänioikeusliittovaltion vaaleissa. Äänioikeus ei koskenut aboriginaalinaisia.[27]
1902
- Uusi Etelä-Walesin osavaltio Australiassa
1903
- Australia – Maa oli ensimmäinen itsenäinen kansakunta, jossa pidettiin kansalliset vaalit, joissa naiset saivat äänestää valtakunnallisesti. Tämä tapahtui kaikissa osavaltioissa ja alueilla toisissa liittovaltion vaaleissa vuonna 1903, mutta jo vuonna 1901 naiset saivat äänestää Etelä-Australian ja Länsi-Australian osavaltioissa ensimmäisissä liittovaltion vaaleissa.
- Tasmanian osavaltio Australiassa
1905
- Queenslandin osavaltio Australiassa – Äänioikeus koski vain naisia, jotka eivät ole alkuperäiskansaa.
- Latvia
1906
- Suomen suuriruhtinaskunta – Ensimmäinen Euroopan alue, jossa naisille sallittiin täysimääräiset poliittiset oikeudet, sekä äänioikeus että virka-asemaoikeus. Maailman ensimmäiset naiskansanedustajat valittiin Suomen eduskuntavaaleissa 1907.[28][29]
- Uudet-Hebridit – Naisille annettiin oikeus äänestää kunnallisvaaleissa, mutta tämä koski vain brittiläisiä, ranskalaisia ja muita siirtokuntalaisia. Äänioikeus ei koskenut alkuperäisasukkaita.[30]
1908
1910-luku muokkaa
1910
- Washingtonin osavaltio Yhdysvalloissa
1911
- Kalifornian osavaltio Yhdysvalloissa
- Argentiina
- Portugali
1912
- Oregonin osavaltio Yhdysvalloissa
- Kansasin osavaltio Yhdysvalloissa
- Arizonan osavaltio Yhdysvalloissa
1913
1914
1915
1916
- Manitoban provinssi Kanadassa
- Saskatchewanin provinssi Kanadassa
- Albertan provinssi Kanadassa
1917
- New Yorkin osavaltio Yhdysvalloissa
- Valko-Venäjän SNT
- Viro
- Latvia
- Liettua
- Brittiläinen Kolumbian provinssi Kanadassa
- Ontarion provinssi Kanadassa
- Kanada – Äänioikeus koski vain sotaleskiä, naisia, jotka palvelivat ulkomailla, ja naisia, joilla oli ulkomaalaisia perheessä.
- Venäjän tasavalta
- Ukrainan kansantasavalta
- Uruguay
- Krimin kansantasavalta
1918
- Michiganin osavaltio Yhdysvalloissa
- Etelä-Dakotain osavaltio Yhdysvalloissa
- Oklahomain osavaltio Yhdysvalloissa
- Itävalta
- Kanada – Äänioikeus sallittiin provinssivaaleissa 21-vuotta täyttäneille.
- Tanska – Ensimmäiset neljä naista valittiin Kansankäräjille.
- Saksan keisarikunta
- Moldovan SNT
- Ison-Britannian ja Irlannin yhdistynyt kuningaskunta– Äänioikeus sallittiin yli 30-vuotiaille naisille.
- Nova Scotian provinssi Kanadassa
- Puola
- Venäjän sosialistinen federatiivinen neuvostotasavalta – Äänioikeus sallittiin vain yli 30-vuotiaille naisille; erilaiset omaisuusmenettelyt pysyivät voimassa.
- Kirgiisien sosialistinen neuvostotasavalta
1919
- Afganistan[31]
- Armenia
- Azerbaidžan
- Belgia – Äänioikeus paikallistasolla
- Georgia
- Mansaari – Kaikki aikuiset saivat äänioikeuden ja asettua ehdolle. Lesket ja yksittäiset naiset, jotka omistavat omaisuutta, saivat äänestää jo vuodesta 1881.
- Ruotsi
- Luxemburg
- Alankomaat – oikeus asettua vaaleissa vuodesta 1917.
- Uusi-Seelanti – Naiset saivat oikeuden asettua ehdolle vaaleissa.
- New Brunswickin provinssi Kanadassa – Vain äänestämisoikeus. Naisten oikeus asettua ehdolle hyväksyttiin 1934.
- Minnesotan osavaltio Yhdysvalloissa
- Etelä-Rhodesia – Naiset saivat asettua ehdolle ja äänestää parlamentissa. Maa oli tällöin Britannian kruununsiirtomaa.
- Jamaika
1920-luku muokkaa
1920
- Albania
- Tšekkoslovakia
- Yhdysvallat – kaikki osavaltiot
1921
1922
- Irlannin vapaavaltio
- Burma
- Yucatánin osavaltio Meksikossa –Äänioikeus paikallisissa kongressivaaleissa
- Prinssi Edwardin saaren provinssi Kanadassa
1924
- Ecuador
- Espanja – vain naiset ja lesket paikallisvaaleissa
- Mongolia – Mitään vaalijärjestelmää ei ollut käytössä ennen tätä vuotta.
- Saint Lucia
- Kazakstanin SNT
- Tadžikistanin SNT
1925
- Italia – Äänioikeus paikallisvaaleissa
- Newfoundlandin dominio – Äänioikeus sallittiin vain 25-vuotiaille naisille; miehet saivat äänestää 21-vuotiaana. Yhdenvertainen äänioikeus myönnettiin vuonna 1946.
1927
1928
- Britannia – Reform Act: kaikki vähintään 21-vuotiaat miehet ja naiset
1929
- Romania – Äänioikeus rajoitettu vain paikallisvaaleihin, rajoituksin[33]
- Puerto Rico – Äänioikeus lukutaitoisille naisille. Yhtäläinen äänioikeus annettiin vuonna 1935.
- Ecuador – kirjattu perustuslakiin
1930-luku muokkaa
1930
- Etelä-Afrikan unioni– koski vain valkoisia
- Turkki – äänioikeus kunnallisvaaleissa[34]
1931
- Brittiläinen Ceylon
- Chile – vain paikallisvaaleissa oleville maanomistajaperheille
- Portugali – rajoituksin, koulutuksen perustein
- Espanja – yleinen äänioikeus
1932
- Brasilia – yleinen äänioikeus
- Malediivit
- Thaimaa
1934
- Chile – äänioikeus naisille paikallisvaaleissa
- Kuuba
- Portugali – äänioikeutta laajennettiin
- Turkki – parlamenttivaaleissa, yleinen äänioikeus[34]
- Tabascon osavaltio Meksikossa –paikallisissa kongressivaaleissa
1935
- Brittiläinen Intia – mukaan lukien Burma[20]
- Irlannin vapaavaltio – yhtäläinen äänioikeus paikallisvaaleissa osittainen äänioikeus osana Yhdistynyttä kuningaskuntaa vuodesta 1869, laajennettu vuonna 1918[35][36][37]
1937
- Alankomaiden Itä-Intia – Äänioikeus sallittiin vain eurooppalaisille naisille.
- Filippiinit [20]
1938
- Bolivia
- Bulgaria – Äänioikeus sallittiin vain naisille, jotka olivat naimisissa, eronneet tai leskiä.
- Uzbekistanin SNT
1939
- El Salvador – lukutaitoiset ja iäkkäät[38]
- Romania – Naisille myönnetään oikeus äänestää tasa-arvoisesti miesten kanssa; käytännössä rajoitukset koskettivat naisia enemmän kuin miehiä. Lukutaito ja korkea ikä olivat rajoituksen kriteerejä.[39][40]
1940-luku muokkaa
1940
- Quebecin provinssi – Äänioikeus annettiin naisille viimeisenä Kanadan provinssina.
1941
- Alankomaiden Itä-Intia – äänioikeus eurooppalaisille naisille.
- Panama – rajoituksia, yleinen äänioikeus hyväksyttiin 1946
1942
1944
1945
- Ranska
- Alankomaiden Itä-Intia
- Guatemala[42] – Äänioikeus sallittiin lukutaitoisille naisille.
- Italia[43]
- Japani[44]
- Senegal
- Ranskan Togomaa
- Jugoslavia
- Unkarin demokraattinen tasavalta – Täydet äänioikeudet 1945
1946
- Kamerun
- Ranskan Somalimaa
- Kenia
- Pohjois-Korea[20]
- Liberia – Liberian afroamerikkalaisten naisten äänioikeus sallittiin. Alkuperäiskansat saivat äänioikeuden vasta vuonna 1951.
- Palestiinan brittiläinen mandaatti
- Portugali – äänioikeuden laajennus
- Romania – rajoituksia [39]
- Venezuela
- Vietnam
1947
- Argentiina[45]
- Kiinan tasavalta (myös Taiwan) – rajoituksin
- Malta
- Meksiko – Naisten äänioikeus sallittiin paikallisvaaleissa.
- Nepal
- Pakistan
- Singapore
- Intia
1948
- Yhdistyneiden kansakuntien Ihmisoikeuksien yleismaailmallisessa julistuksessa artikla 21 tunnusti naisille tasa-arvon miesten kanssa kaikilla yhteiskunnan tasoilla myös yleisessä äänioikeudessa
- Belgia
- Israel
- Etelä-Korea
- Niger
- Alankomaiden Guinea
1949
- Chile – kaikissa vaaleissa
- Alankomaiden Antillit[46]
- Kiina
- Costa Rica
- Syyria
1950-luku muokkaa
1950
- Barbados
- El Salvador – ilman rajoituksia[38]
1951
- Antigua ja Barbuda
- Dominica
- Grenada
- Nepal
- Saint Christopher-Nevis-Anguilla
- Saint Vincent ja Grenadiinit
- Ghana
1952
1953
- Bhutan
- Brittiläinen Guayana
- Meksiko – kaikki naiset kansallisissa vaaleissa
1954
1955
1956
1957
- Kolumbia – perustuslain muutos[47]
- Malaijan liittovaltio
- Etelä-Rhodesia
- Libanon – kansallisella tasolla
1958
1959
- Brunei
- Vaudin kantoni Sveitsissä
- Neuchâtelin kantoni Sveitsissä
- Madagaskar
- San Marino
- Tanganjika
- Tunisia
- Caymansaaret
1960-luku muokkaa
1960
1961
1962
- Algeria
- Australia – Aboriginaalit
- Brunei – peruutti äänioikeuden sekä miehille ja naisille
- Monaco
- Bahama
- Uganda
- Pohjois-Rhodesia
1963
- Kongon tasavalta
- Päiväntasaajan Guinea
- Fidži
- Iran – kansanäänestyksen jälkeen
- Kenia
- Marokko
1964
1965
1966
- Basel-Stadtin kantoni Sveitsissä
1967
- Kongon demokraattinen tasavalta
- Ecuador – pakollinen äänioikeus naisille[48]
- Kiribati
- Tuvalu
- Etelä-Jemen
1968
- Basel-Landschaftin kantoni Sveitsissä
- Bermuda – yleinen äänioikeus
- Nauru
- Portugali – rajoituksia
1970-luku muokkaa
1970
1971
- Sveitsi – liittovaltion vaaleissa
1972
1973
1974
1975
1976
1977
1978
- Marshallinsaaret
- Mikronesia
- Nigeria – pohjoinen
- Palau
1980-luku muokkaa
1980
1984
1985
1986
1989
1990-luku muokkaa
1990
1991
- Sveitsin liittovaltion korkein oikeus pakotti Appenzell Innerrhodenin kantonin myöntämään naisille äänioikeuden paikallisvaaleissa.
1996
- Afganistan[32] – peruutti talibanin toimesta
1999
2000-luku muokkaa
2001
- Afganistan[32] – Naisten äänioikeus myönnettiin uudelleen talibanin kaaduttua.
2003
2005
2006
- Yhdistyneet arabiemiraatit – rajoitettuna[57]
2015
- Saudi-Arabia – Naisten äänioikeus sallittiin paikallisissa vaaleissa.[58]
Katso myös muokkaa
Lähteet muokkaa
- ↑ Wierdsma Schik, P.: Akademisch proefschrift over de staatsregtelijke geschiedenis der Staten van Friesland van 1581 tot 1795 1857. W. Eekhoff. Viitattu 3.1.2020. (hollanniksi)
- ↑ a b Karlsson-Sjögren, Åsa: Männen, kvinnorna och rösträtten: medborgarskap och representation 1723-1866 (Men, women and suffrage: citizenship and representation 1723-1866). Tukholma: Carlssons, 2006. ISBN 978-917-203-766-3.
- ↑ Felli, Lucien: La renaissance du Paolisme, s. 29. Il est un point où le caractère précurseur des institutions paolines est particulièrement accusé, c'est celui du suffrage en ce qu'il était entendu de manière très large. Il prévoyait en effet le vote des femmes qui, à l'époque, ne votaient pas en France.. M. Bartoli, Pasquale Paoli, père de la patrie corse, Albatros, 1974.
- ↑ Women and the vote: Page 5 – World suffrage timeline Nzhistory.net.nz. New Zealand History. Viitattu 1.6.2018.
- ↑ Hawaiian Kingdom - Suffrage of Female Subjects Hawaiian Kingdom. Viitattu 3.1.2020.
- ↑ La Toscana festeggia 70 anni di voto alle donne con Irma, 108 anni Attualità. 25.5.2016. InToscana. Viitattu 22.3.2019. (italiaksi)
- ↑ Mirrow, M. C.: Latinalaisen Amerikan perustuslaki: Cadizin perustuslaki ja sen perintö. .
- ↑ a b c d Ray, P. Orman: Woman Suffrage in Foreign Countries. The American Political Science Review, 12. vsk, Nro. 3, Elokuu 1918, s. 469-474. American Political Science Association.
- ↑ a b The History of the Parliamentary Franchise (by 1900 the number of women registered for the local government franchise in England was over 1 million) 1.3.2013. House of Commons Library. Viitattu 1.6.2018.
- ↑ a b Heater, Derek: Citizenship in Britain: A History, s. 136. Edinburgh University Press. ISBN 978-074-862-672-4.
- ↑ Women's rights The National Archives. Viitattu 1.6.2018.
- ↑ a b Which Act Gave Women the Right to Vote in Britain? Synonym. Viitattu 1.6.2018.
- ↑ Rea, Tom: Right Choice, Wrong Reasons: Wyoming women win the right to vote wyohistory.org. Viitattu 22.3.2019.
- ↑ Myers, Rebecca: General History of Women’s Suffrage in Britain 28.5.2013. The Independent. Viitattu 1.6.2018. (englanniksi)
- ↑ Women in Tynwald Tynwald, The Parliament of the Isle of Man. Viitattu 1.6.2018. (englanniksi)
- ↑ Bélanger, Claude: History of Women Suffrage in Canada L’Encyclopédie de l’histoire du Québec / The Quebec History Encyclopedia (Marianopolis College). 2005. Viitattu 22.10.2012.
- ↑ House Joint Resolution (H.J. Res.) 159, Proposing an Amendment to the Constitution to Extend the Right to Vote to Widows and Spinsters who are Property Holders National Archives Catalog. 30.4.1888. United States House of Representatives (National Archives and Records Administration). Viitattu 1.6.2018. (englanniksi)
- ↑ Wee, Small Republics: A Few Examples of Popular Government. Hawaiian Gazette, 1.11.1895. J.H. Black at the G.P.O..
- ↑ New Zealand women and the vote Ministry for Culture and Heritage. Viitattu 1.6.2018. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f Women's Suffrage IPU. Viitattu 1.6.2018. (englanniksi)
- ↑ World suffrage timeline Ministry for Culture and Heritage. Viitattu 1.6.2018. (englanniksi)
- ↑ Chapin, Laura: Colorado Led the Way on Women's Suffrage 21.8.2010. usnews.com. Viitattu 1.6.2018. (englanniksi)
- ↑ a b Fenna, Alan Fenna; Robbins, Jane & Summers, John: Government Politics in Australia, s. 312–. Pearson Higher Education AU. ISBN 978-1-4860-0138-5.
- ↑ a b Bebel, August: Woman and Socialism (English Edition), s. 196–. Socialist Literature Company. GGKEY:PAF3FSJXP21.
- ↑ a b Woman Suffrage: History, Arguments, and Results : a Collection of Six Popular Booklets Covering Practically the Entire Field of Suffrage Claims and Evidence : Designed Especially for the Convenience of Suffrage Speakers and Writers and for the Use of Debaters and Libraries. National Woman Suffrage Publishing Company, 1917.
- ↑ Constitution of the State of Utah (Article IV Section 1) 4.1.1896. State of Utah. Viitattu 1.6.2018. (englanniksi)
- ↑ a b Documenting a Democracy: Commonwealth Franchise Act 1902 (Cth) Museum of Australian Democracy. Viitattu 1.6.2018. (englanniksi)
- ↑ Brief history of the Finnish Parliament Suomen Eduskunta. Viitattu 1.6.2018. (englanniksi)
- ↑ Centenary of women's full political rights in Finland web.archive.org. Viitattu 22.10.2012.
- ↑ Bourdiol, Julien: Condition internationale des Nouvelles-Hebrides, s. 106. , 1908.
- ↑ Women in Afghanistan: the back story Amnesty International. 25.11.2014. Viitattu 1.6.2018. (englanniksi)
- ↑ a b c Johnson Lewis, Jone: International Women's Suffrage Timeline: 1851-Present ThoughtCo. 25.4.1984. Viitattu 22.10.2012.
- ↑ Lupta pentru dreptul de vot feminin în România interbelică Adevărul. Arkistoitu 22.12.2015. Viitattu 4. tammikuuta 2014.
- ↑ a b This Day in World History: February 6, 1935 – Turkey Holds First Election That Allows Women to Vote OUP Blog. Viitattu 1.6.2018. (englanniksi)
- ↑ Local Government (Extension of Franchise) Act, 1935, Section 2 Irish Statute Book. Viitattu 1 .6.2018. (englanniksi)
- ↑ O'Kelly, Seán T.: authoring/DebatesWebPack.nsf/takes/dail1933060100021 Local Government (Extension of Franchise) Bill, 1933.—Second Stage. Dáil Éireann Debates (47. vsk, Nro.18 s.21 osiot 2301–2303. 1.6.1933. Viitattu 1.6.2018. (englanniksi)
- ↑ Fraser, Hugh: ”Franchises (women)”, The Representation of the people act, 1918 : with explanatory notes, s. 73–76. Lontoo: Sweet and Maxwell, 1918.
- ↑ a b Manzano Merino, Ana Carolina: SITUACION DE LA MUJER RURAL EN EL SALVADOR (s.17) pdf.usaid.gov. Marraskuu 1994. Viitattu 1.6.2018. (espanjaksi)
- ↑ a b Summary: Rights to Vote in Romania IMPOWR. Viitattu 1.6.2018. (englanniksi)
- ↑ CONSTITUŢIA: României din 1938 CDEP. Viitattu 1.6.2018. (romaniaksi)
- ↑ The Evolution of Bermuda's Franchise Parliamentary Registry Bermuda. Viitattu 1.6.2018. (englanniksi)
- ↑ a b Voter Turnout Since 1945 (s.38) International Institute for Democracy and Electoral Assistance. 2002. Viitattu 1.6.2018. (englanniksi)
- ↑ Di Savoia, Umberto: Estensione alle donne del diritto di voto (Extension to the women of the right to vote) Decreto Legislativo luogotenenziale 2 febbraio 1945, n. 23. 1.2.1945. Viitattu 22.10.2012. (italiaksi)
- ↑ Ward, Robert E. & Sakamoto, Yoshikazu (toim.): Democratizing Japan: The Allied Occupation, s. 322. University of Hawai'i Press, 1987. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ Hammond, Gregory: The Women's Suffrage Movement and Feminism in Argentina From Roca to Peron. University of New Mexico Press, 2011. ISBN 978-082-635-056-5.
- ↑ Netherlands Antilles Every Culture (Countries and Their Cultures. Viitattu 1.6.2018. (englanniksi)
- ↑ Velásquez Toro, Magdala: Derechos de las mujeres: Voto femenino y reivindicaciones políticas Credencial Historia No. 119 (Banrepcultural). Viitattu 31.5.2018. (espanjaksi)
- ↑ El Voto Feminino en Ecuador Hoy.com. 6.4.1991. Viitattu 22.10.2012. (espanjaksi)
- ↑ Darwish, Adel: Bahrain's women vote for first time World News. 25.10.2002. Lontoo: The Daily Telegraph. Viitattu 22.10.2012. (englanniksi)
- ↑ VOTER TURNOUT IN WESTERN EUROPE Since 1945 (s.34) International Institute for Democracy and Electoral Assistance. 2004. Viitattu 21.9.2020. (englanniksi)
- ↑ Woman’s Hour BBC Radio 4. Viitattu 31.5.2018. (englanniksi)
- ↑ a b Rwomire, Apollo: African Women and Children: Crisis and Response. Greenwood Publishing Group, 2001. ISBN 978-027-596-218-0.
- ↑ Crystal, Jill: Women's Rights in the Middle East and North Africa - Qatar Freedom House (Refworld). 14.10.2005. Viitattu 31.5.2018. (englanniksi)
- ↑ Qatar Freedom House. Viitattu 31.5.2018.
- ↑ Kuwait grants women right to vote 16.5.2005. CNN. Viitattu 1.6.2018. (englanniksi)
- ↑ Full Text of Iraqi Constitution 12.10.2005. Washington Post. Viitattu 1.6.2018. (englanniksi)
- ↑ United Arab Emirates World Factbook. Central Intelligence Agency (CIA). Arkistoitu 4.1.2019. Viitattu 1.6.2018. (englanniksi)
- ↑ Women in Saudi Arabia 'to vote and run in elections World News. 25.9.2011. Lontoo: BBC News. Viitattu 22.10.2012. (englanniksi)