Aikajana naisten äänioikeuden historiasta
Tämän artikkelin tai sen osan kieliasua on pyydetty parannettavaksi. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin kieliasua. Tarkennus: Artikkeli on kirjoitettu todella epäselkeästi ja se rikkoo useita suomen kielen oikeinkirjoitussääntöjä. Eritoten sulkujen eriskummallinen käyttö haittaa lukukokemusta. |
Tämä on aikajana naisten äänioikeuden historiasta.
1600-lukuMuokkaa
1689
- Friisinmaa : Naispuoliset maanomistajat saivat oikeuden äänestää vaaleissa maaseudulla.[1]
1700-lukuMuokkaa
1718
- Ruotsi kiltalaitokseen kuuluvat veronmaksajanaiset saivat äänioikeuden paikallisvaaleissa kaupungeissa. Äänioikeus kumottiin vuonna 1758 koskien paikallisvaaleja ja valtakunnan vaaleissa vuonna 1771.[2]
1734
- Ruotsi Naispuoliset täysi-ikäiset verovelvolliset saivat äänestää paikallisissa vaaleissa maaseudulla. Uudistus jäi pysyväksi.[2]
1755
- Korsikan tasavalta antoi naisille äänioikeuden. Äänioikeus kumottiin vuonna 1769, kun saari joutui Ranskan hallintaan.[3]
1756–1778
- Massachusettsin siirtokunnassa Lydia Taft äänesti paikallisvaaleissa Uxbridgen kaupungissa. Hän oli ensimmäinen amerikkalainen nainen, joka äänesti vaaleissa.
1776
- New Jerseyn osavaltio Yhdysvalloissa antoi äänioikeuden naisille. Äänioikeus kumottiin vuonna 1807.
1800-lukuMuokkaa
1838
1840
1848
1853
- Velezin provinssi Uuden-Grenadan tasavallassa myöntää miehille ja naisille yleisen äänioikeuden. Korkein oikeus kumosi naisten äänioikeuden myöhemmin.[7]
1856
1861
- Etelä-Australian osavaltio Australiassa: salli maata omistavien naisten äänestää paikallisvaaleissa.
1862
- Ruotsi salli naisten äänestää paikallisvaaleissa veronkannon jälkeen.[8]
- Argentiina: äänioikeus lukutaitoisille naisille paikallisvaaleissa San Luísin provinssissa.
1863
- Suomen suuriruhtinaskunta: veroa maksavat naiset saivat oikeuden äänestää paikallisvaaleissa maaseudulla vuonna 1863 ja kaupungeissa vuonna 1872.[8]
1864
- Böömi: rajoittui veroa maksaviin naisiin, ja naisiin, jotka olivat korkeissa ammateissa, joilla oli valtuudet äänestää valtakirjalla, ja jotka olivat oikeutettuja asettua ehdolle lainsäädäntöelimeen vuonna 1864.[8]
1869
- Ison-Britannian ja Irlannin yhdistynyt kuningaskunta Naisten äänioikeus rajoittui yksinhuoltajaperheille kunnallisvaaleissa.[9][10][11][12] Osittainen äänioikeus kansallisissa vaaleissa myönnettii naisille vuonna 1918; universaali äänioikeus vuonna 1928.
- Wyomingin territorio: täysimääräinen äänioikeus naisille.[13]
1870
- Utahin osavaltio Yhdysvalloissa.
1872
- Suomen suuriruhtinaskunnassa veroa maksavat naiset saivat äänioikeuden paikallisvaaleissa.[8]
1881
- Mansaari (itsehallinnollinen Britannian kruununsiirtomaa, jolla on oma parlamentti ja oikeusjärjestelmä) Aluksi rajoitettiin koskemaan vain vapaita naisia, mutta muutaman vuoden kuluttua laajennettiin koskemaan myös kotirouvia.[14]Yleinen äänioikeus otettiin käyttöön vuonna 1919. Kaikki miehet ja naiset (vain harvoja poikkeuksia, kuten papisto), saattoivat asettua myös ehdolle vaaleissa vuodesta 1919.[15]
1884
- Ontarion provinssi Kanadassa antoi leskille ja naimattomille naisille äänioikeuden Ontarion paikallisvaaleissa ja sama tapahtui myöhemmin myös muissa provinsseissa.[16]
1888
- Yhdysvallat Ehdotettu perustuslain tarkistus, jolla laajennettiin äänioikeutta ja annettiin naisille oikeus virallisiin asemiin (rajoittui vanhohinpiikoihon ja leskiin, jotka omistavat maaomaisuutta).[17]
1889
- Francevillen kunta Uusilla-Hebrideillä myöntää yleisen äänioikeuden naisille sen lyhyen olemassaolon ajaksi.[18]
1893
- Uusi-Seelanti: ensimmäinen itsehallinnollinen siirtomaa maailmassa, jossa kaikille naisille annettiin äänioikeus parlamenttivaaleissa. Ensimmäinen nainen oli kuitenkin ehdolla vaaleissa vasta 1919.[19][20]
- Cookinsaaret (Britannian protektoraatti) (yleinen äänioikeus).[21]
- Coloradon osavaltio Yhdysvalloissa: ensimmäinen osavaltio Yhdysvalloissa joka salli naisille äänioikeuden.[22]
1894
- Etelä-Australian osavaltio Australiassa — yleinen äänioikeus laajentamalla oikeutta naisista, jotka omistivat maata, kaikkiin naisiin, ensimmäinen osavaltiona Australiassa. Osittainen ääni oikeus oli myönnetty vuonna 1861.[23][24][25]
- Ison-Britannian ja Irlannin yhdistynyt kuningaskunta salli naisten äänioikeuden paikallisvaaleissa ja laajensi äänioikeutta naimisissa oleville naisille.[10][12] Vuoteen 1900 mennessä Englannissa rekisteröitiin yli miljoona naista paikallishallinnon vaaleissa.[9]
1895
- Etelä-Australian osavaltio: naiset saivat ensimmäisenä maailmassa oikeuden asettua ehdolle vaalissa.[23][24][25]
1896
- Idahon osavaltio Yhdysvalloissa
- Utahin osavaltio Yhdysvalloissa (palautti naisten äänioikeuden osavaltio-aseman saavuttamiseksi).[26]
1899
- Etelä-Australian osavaltio Australiassa
1900-lukuMuokkaa
1901
- Etelä-Australian osavaltio Australiassa (liittovaltion vaaleissa)
- Länsi-Australian osavaltio Australiassa (liittovaltion vaaleissa)
1902
- Australia: Länsi-Australian ja Etelä-Australian naiset saivat äänestää Australian liittovaltion vaaleissa 1901. Äänioikeus ei koskenut aboriginaalinaisia.[27]
- Uusi Etelä-Walesin osavaltio Australiassa.
1903
- Australia (Ensimmäinen itsenäinen kansakunta, jossa pidettiin kansalliset vaalit, joissa naiset saivat äänestää valtakunnallisesti. Tämä tapahtui kaikissa osavaltioissa ja alueilla toisessa liittovaltion vaaleissa vuonna 1903, mutta vuonna 1901 naiset saivat äänestää Etelä-Australian ja Länsi-Australian osavaltioissa ensimmäisissä liittovaltion vaaleissa.)
- Tasmanian osavaltio Australiassa.
1905
- Queenslandin osavaltio Australiassa: äänioikeus koski vain naisia, jotka eivät ole alkuperäiskansaa.
- Latvia
1906
- Suomen suuriruhtinaskunta: ensimmäinen Euroopan alue, jossa naisille sallittiin täysimääräiset poliittiset oikeudet, sekä äänioikeudet että virka-aseman. Maailman ensimmäiset naiskansanedustajat valittiin Suomen eduskuntavaaleissa 1907.[28][29]
- Uudet-Hebridit: naisille annettiin oikeus äänestää kunnallisvaaleissa, mutta koski vain brittiläisiä, ranskalaisia ja muita siirtokuntalaisia. Äänioikeus ei koskenut alkuperäisasukkaita.[30]
1908
1910-lukuMuokkaa
1910
- Washingtonin osavaltio Yhdysvalloissa
1911
- Kalifornian osavaltio Yhdysvalloissa
- Argentiina
- Portugali
1912
- Oregonin osavaltio Yhdysvalloissa
- Kansasin osavaltio Yhdysvalloissa
- Arizonan osavaltio Yhdysvalloissa
1913
1914
1915
1916
- Manitoban provinssi Kanadassa
- Saskatchewanin provinssi Kanadassa
- Albertan provinssi Kanadassa
1917
- New Yorkin osavaltio Yhdysvalloissa
- Valko-Venäjän SNT
- Viro
- Latvia
- Liettua
- Brittiläinen Kolumbian provinssi Kanadassa
- Ontarion provinssi Kanadassa
- Kanada: äänioikeus koski vain sotaleskiä, naisia, jotka palvelivat ulkomailla, ja naisia, joilla oli ulkomaalaisia perheessä.
- Venäjän tasavalta
- Ukrainan kansantasavalta
- Uruguay
- Krimin kansantasavalta
1918
- Michiganin osavaltio Yhdysvalloissa
- Etelä-Dakotain osavaltio Yhdysvalloissa
- Oklahomain osavaltio Yhdysvalloissa
- Itävalta
- Kanada (salli äänioikeuden provinssi vaaleissa vain 21-vuotiaille.)
- Tanska (Ensimmäiset neljä naista valittiin Kansankäräjille)
- Saksan keisarikunta
- Moldovan SNT
- Ison-Britannian ja Irlannin yhdistynyt kuningaskunta
- Nova Scotian provinssi Kanadassa
- Unkarin demokraattinen tasavalta (täydet äänioikeudet 1945)
- Puola
- Venäjän SFNT: salli äänioikeuden vain yli 30-vuotiaille naisille; erilaiset omaisuusmenettelyt pysyivät voimassa.
- Kirgiisien sosialistinen neuvostotasavalta
1919
- Afganistan[31]
- Armenia
- Azerbaidžan
- Belgia (paikallistasolla)
- Georgia
- Mansaari: kaikki aikuiset saivat äänioikeuden ja asettua ehdolle. Lesket ja yksittäiset naiset, jotka omistavat omaisuutta, saivat äänestää vuodesta 1881.
- Ruotsi (laillisti)
- Luxemburg
- Alankomaat (oikeus asettua vaaleissa vuodesta 1917)
- Uusi-Seelanti (naisilla on oikeus asettua ehdolle vaaleissa)
- New Brunswickin provinssi Kanadassa (vain äänestämisoikeus. Naisten oikeus asettua ehdolle hyväksyttiin 1934)
- Minnesotan osavaltio Yhdysvalloissa
- Etelä-Rhodesia (Britannian kruununsiirtomaa) (naiset saivat asettua ehdolle ja äänestää parlamentissa)
- Jamaika
1920-lukuMuokkaa
1920
- Albania
- Tšekkoslovakia
- Yhdysvallat (kaikki osavaltiot)
1921
1922
- Irlannin vapaavaltio
- Burma
- Yucatánin osavaltio Meksikossa Paikallisissa kongressivaaleissa
- Prinssi Edwardin saaren provinssi Kanadassa
1924
- Ecuador
- Espanja (vain naiset ja lesket paikallisvaaleissa)
- Mongolia (mitään vaalijärjestelmää ei ollut käytössä ennen tätä vuotta)
- Saint Lucia
- Kazakstanin SNT
- Tadžikistanin SNT
1925
- Italia (paikallisvaalit)
- Newfoundlandin dominio : äänioikeus vain 25-vuotiaille naisille; miehet voivat äänestää 21-vuotiaana. Yhdenvertainen äänioikeus myönnettiin vuonna 1946.
1927
1928
1929
- Romania (rajoitettu vain paikallisvaaleihin, rajoituksin)[33]
- Puerto Rico (lukutaitoisille naisille. Yhtäläinen äänioikeus annettu vuonna 1935)
- Ecuador (kirjattu perustuslakiin)
1930-lukuMuokkaa
1930
- Etelä-Afrikan unioni (koskee vain valkoisia)
- Turkki (kunnallisvaaleissa).[34]
1931
- Brittiläinen Ceylon
- Chile (vain paikallisvaaleissa oleville maanomistajaperheille)
- Portugali (rajoituksin, koulutuksen perustein)
- Espanja (yleinen äänioikeus)
1932
- Brasilia (yleinen äänioikeus)
- Malediivit
- Thaimaa
1934
- Chile: äänioikeus naisille paikallisvaaleissa.
- Kuuba
- Portugali (äänioikeus laajenee)
- Turkki (parlamenttivaaleissa, yleinen äänioikeus).[34]
- Tabascon osavaltio Meksikossa (paikallisissa kongressivaaleissa)
1935
- Brittiläinen Intia (mukaan lukien Burma)[20]
- Irlannin vapaavaltio (yhtäläinen äänioikeus paikallisvaaleissa osittainen äänioikeus osana Yhdistynyttä kuningaskuntaa vuodesta 1869, laajennettu vuonna 1918[35][36][37])
1937
- Alankomaiden Itä-Intia: äänioikeus vain eurooppalaisille naisille.
- Filippiinit [20]
1938
- Bolivia
- Bulgaria: äänioikeus vain naisille, jotka olivat naimisissa, eronneet tai leskiä.
- Uzbekistanin SNT
1939
- El Salvador (lukutaitoiset ja korkea ikäiset[38])
- Romania (naisille myönnetään oikeus äänestää tasa-arvoisesti miesten kanssa; käytännössä rajoitukset koskettivat naisia enemmän kuin miehiä. Lukutaitoa ja korkea ikä ovat rajoituksen kriteerejä)[39][40]
1940-lukuMuokkaa
1940
- Quebecin provinssi: antoi viimeisenä Kanadan provinssina äänioikeuden naisille.
1941
- Alankomaiden Itä-Intia: äänioikeus eurooppalaisille naisille.
- Panama (rajoituksia, yleinen äänioikeus hyväksyttiin 1946)
1942
1944
1945
- Ranska
- Alankomaiden Itä-Intia
- Guatemala[42]: salli äänioikeuden lukutaitoisille naisille.
- Italia[43]
- Japani[44]
- Senegal
- Ranskan Togomaa
- Jugoslavia
1946
- Kamerun
- Ranskan Somalimaa
- Kenia
- Pohjois-Korea[20]
- Liberia: salli Liberian afroamerikkalaisten naisten äänioikeuden. Alkuperäiskansat saivat äänioikeuden vasta vuonna 1951.
- Palestiinan brittiläinen mandaatti
- Portugali (äänioikeuden laajennus)
- Romania (rajoituksia) [39]
- Venezuela
- Vietnam
1947
- Argentiina[45]
- Kiinan tasavalta (myös Taiwan; rajoituksin)
- Malta
- Meksiko: salli naisten äänioikeuden paikallisvaaleissa.
- Nepal
- Pakistan
- Singapore
- Intia
1948
- Yhdistyneiden kansakuntien Ihmisoikeuksien yleismaailmallisessa julistuksessa artikla 21 tunnusti naisille tasa-arvon miesten kanssa kaikilla yhteiskunnan tasoilla myös yleisessä äänioikeudessa
- Belgia
- Israel
- Etelä-Korea
- Niger
- Alankomaiden Guinea
1949
- Chile (kaikissa vaaleissa)
- Alankomaiden Antillit[46]
- Kiina
- Costa Rica
- Syyria
1950-lukuMuokkaa
1950
- Barbados
- El Salvador (ilman rajoituksia)[38]
1951
- Antigua ja Barbuda
- Dominica
- Grenada
- Nepal
- Saint Christopher-Nevis-Anguilla
- Saint Vincent ja Grenadiinit
- Ghana
1952
1953
- Bhutan
- Brittiläinen Guiana
- Meksiko (kaikki naiset kansallisissa vaaleissa)
1954
1955
1956
1957
- Kolumbia (perustuslain muutos)[47]
- Malaijan liittovaltio
- Etelä-Rhodesia
- Libanon (kansallisella tasolla)
1958
1959
- Brunei
- Vaudin kantoni Sveitsissä
- Neuchâtelin kantoni Sveitsissä
- Madagaskar
- San Marino
- Tanganjika
- Tunisia
- Caymansaaret
1960-lukuMuokkaa
1960
1961
1962
- Algeria
- Australia (Aboriginaalit)
- Brunei (peruutti äänioikeuden sekä miehille ja naisille)
- Monaco
- Bahama
- Uganda
- Pohjois-Rhodesia
1963
- Kongon tasavalta
- Päiväntasaajan Guinea
- Fidži
- Iran (kansanäänestyksen jälkeen)
- Kenia
- Marokko
1964
1965
1966
- Basel-Stadtin kantoni Sveitsissä
1967
- Kongon demokraattinen tasavalta
- Ecuador (pakollinen äänioikeus naisille)[48]
- Kiribati
- Tuvalu
- Etelä-Jemen
1968
- Basel-Landschaftin kantoni Sveitsissä
- Bermuda (yleinen äänioikeus)
- Nauru
- Portugali (rajoituksia)
1970-lukuMuokkaa
1970
1971
- Sveitsi (liittovaltion vaaleissa)
1972
1973
1974
1975
1976
1977
1978
- Marshallinsaaret
- Mikronesia
- Nigeria (pohjoinen)
- Palau
1980-lukuMuokkaa
1980
1984
1985
1986
1989
1990-lukuMuokkaa
1990
1991
- Sveitsin liittovaltion korkein oikeus pakotti Appenzell Innerrhodenin kantonille myöntämään naisille äänioikeuden paikallisvaaleissa.
1996
- Afganistan[32] (peruutti talibanin toimesta)
1999
2000-lukuMuokkaa
2001
- Afganistan[32] (myönnettiin uudelleen talibanin kaaduttua)
2003
2005
2006
- Yhdistyneet arabiemiirikunnat (rajoitettuna)[57]
2015
- Saudi-Arabia: salli naisten äänioikeuden paikallisissa vaaleissa.[58]
Katso myösMuokkaa
LähteetMuokkaa
- ↑ Wierdsma Schik, P.: Akademisch proefschrift over de staatsregtelijke geschiedenis der Staten van Friesland van 1581 tot 1795 1857. W. Eekhoff. Viitattu 3.1.2020. (hollanniksi)
- ↑ a b Karlsson-Sjögren, Åsa: Männen, kvinnorna och rösträtten: medborgarskap och representation 1723-1866 (Men, women and suffrage: citizenship and representation 1723-1866). Tukholma: Carlssons, 2006. ISBN 978-917-203-766-3.
- ↑ Felli, Lucien: La renaissance du Paolisme, s. 29. Il est un point où le caractère précurseur des institutions paolines est particulièrement accusé, c'est celui du suffrage en ce qu'il était entendu de manière très large. Il prévoyait en effet le vote des femmes qui, à l'époque, ne votaient pas en France.. M. Bartoli, Pasquale Paoli, père de la patrie corse, Albatros, 1974.
- ↑ Women and the vote: Page 5 – World suffrage timeline Nzhistory.net.nz. New Zealand History. Viitattu 1.6.2018.
- ↑ Hawaiian Kingdom - Suffrage of Female Subjects Hawaiian Kingdom. Viitattu 3.1.2020.
- ↑ La Toscana festeggia 70 anni di voto alle donne con Irma, 108 anni Attualità. 25.5.2016. InToscana. Viitattu 22.3.2019. (italiaksi)
- ↑ Mirrow, M. C.: Latinalaisen Amerikan perustuslaki: Cadizin perustuslaki ja sen perintö. .
- ↑ a b c d Ray, P. Orman: Woman Suffrage in Foreign Countries. The American Political Science Review, 12. vsk, Nro. 3, Elokuu 1918, s. 469-474. American Political Science Association.
- ↑ a b The History of the Parliamentary Franchise (by 1900 the number of women registered for the local government franchise in England was over 1 million) 1.3.2013. House of Commons Library. Viitattu 1.6.2018.
- ↑ a b Heater, Derek: Citizenship in Britain: A History, s. 136. Edinburgh University Press. ISBN 978-074-862-672-4.
- ↑ Women's rights The National Archives. Viitattu 1.6.2018.
- ↑ a b Which Act Gave Women the Right to Vote in Britain? Synonym. Viitattu 1.6.2018.
- ↑ Rea, Tom: Right Choice, Wrong Reasons: Wyoming women win the right to vote wyohistory.org. Viitattu 22.3.2019.
- ↑ Myers, Rebecca: General History of Women’s Suffrage in Britain 28.5.2013. The Independent. Viitattu 1.6.2018. (englanniksi)
- ↑ Women in Tynwald Tynwald, The Parliament of the Isle of Man. Viitattu 1.6.2018. (englanniksi)
- ↑ Bélanger, Claude: History of Women Suffrage in Canada L’Encyclopédie de l’histoire du Québec / The Quebec History Encyclopedia (Marianopolis College). 2005. Viitattu 22.10.2012.
- ↑ House Joint Resolution (H.J. Res.) 159, Proposing an Amendment to the Constitution to Extend the Right to Vote to Widows and Spinsters who are Property Holders National Archives Catalog. 30.4.1888. United States House of Representatives (National Archives and Records Administration). Viitattu 1.6.2018. (englanniksi)
- ↑ Wee, Small Republics: A Few Examples of Popular Government. Hawaiian Gazette, 1.11.1895. J.H. Black at the G.P.O..
- ↑ New Zealand women and the vote Ministry for Culture and Heritage. Viitattu 1.6.2018. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f Women's Suffrage IPU. Viitattu 1.6.2018. (englanniksi)
- ↑ World suffrage timeline Ministry for Culture and Heritage. Viitattu 1.6.2018. (englanniksi)
- ↑ Chapin, Laura: Colorado Led the Way on Women's Suffrage 21.8.2010. usnews.com. Viitattu 1.6.2018. (englanniksi)
- ↑ a b Fenna, Alan Fenna; Robbins, Jane & Summers, John: Government Politics in Australia, s. 312–. Pearson Higher Education AU. ISBN 978-1-4860-0138-5.
- ↑ a b Bebel, August: Woman and Socialism (English Edition), s. 196–. Socialist Literature Company. GGKEY:PAF3FSJXP21.
- ↑ a b Woman Suffrage: History, Arguments, and Results : a Collection of Six Popular Booklets Covering Practically the Entire Field of Suffrage Claims and Evidence : Designed Especially for the Convenience of Suffrage Speakers and Writers and for the Use of Debaters and Libraries. National Woman Suffrage Publishing Company, 1917.
- ↑ Constitution of the State of Utah (Article IV Section 1) 4.1.1896. State of Utah. Viitattu 1.6.2018. (englanniksi)
- ↑ Documenting a Democracy: Commonwealth Franchise Act 1902 (Cth) Museum of Australian Democracy. Viitattu 1.6.2018. (englanniksi)
- ↑ Brief history of the Finnish Parliament Suomen Eduskunta. Viitattu 1.6.2018. (englanniksi)
- ↑ Centenary of women's full political rights in Finland web.archive.org. Viitattu 22.10.2012.
- ↑ Bourdiol, Julien: Condition internationale des Nouvelles-Hebrides, s. 106. , 1908.
- ↑ Women in Afghanistan: the back story Amnesty International. 25.11.2014. Viitattu 1.6.2018. (englanniksi)
- ↑ a b c Johnson Lewis, Jone: International Women's Suffrage Timeline: 1851-Present ThoughtCo. 25.4.1984. Viitattu 22.10.2012.
- ↑ Lupta pentru dreptul de vot feminin în România interbelică Adevărul. Arkistoitu 22.12.2015. Viitattu 4. tammikuuta 2014.
- ↑ a b This Day in World History: February 6, 1935 – Turkey Holds First Election That Allows Women to Vote OUP Blog. Viitattu 1.6.2018. (englanniksi)
- ↑ Local Government (Extension of Franchise) Act, 1935, Section 2 Irish Statute Book. Viitattu 1 .6.2018. (englanniksi)
- ↑ O'Kelly, Seán T.: authoring/DebatesWebPack.nsf/takes/dail1933060100021 Local Government (Extension of Franchise) Bill, 1933.—Second Stage. Dáil Éireann Debates (47. vsk, Nro.18 s.21 osiot 2301–2303. 1.6.1933. Viitattu 1.6.2018. (englanniksi)
- ↑ Fraser, Hugh: ”Franchises (women)”, The Representation of the people act, 1918 : with explanatory notes, s. 73–76. Lontoo: Sweet and Maxwell, 1918.
- ↑ a b Manzano Merino, Ana Carolina: SITUACION DE LA MUJER RURAL EN EL SALVADOR (s.17) pdf.usaid.gov. Marraskuu 1994. Viitattu 1.6.2018. (espanjaksi)
- ↑ a b Summary: Rights to Vote in Romania IMPOWR. Viitattu 1.6.2018. (englanniksi)
- ↑ CONSTITUŢIA: României din 1938 CDEP. Viitattu 1.6.2018. (romaniaksi)
- ↑ The Evolution of Bermuda's Franchise Parliamentary Registry Bermuda. Viitattu 1.6.2018. (englanniksi)
- ↑ a b Voter Turnout Since 1945 (s.38) International Institute for Democracy and Electoral Assistance. 2002. Viitattu 1.6.2018. (englanniksi)
- ↑ Di Savoia, Umberto: Estensione alle donne del diritto di voto (Extension to the women of the right to vote) Decreto Legislativo luogotenenziale 2 febbraio 1945, n. 23. 1.2.1945. Viitattu 22.10.2012. (italiaksi)
- ↑ Ward, Robert E. & Sakamoto, Yoshikazu (toim.): Democratizing Japan: The Allied Occupation, s. 322. University of Hawai'i Press, 1987. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ Hammond, Gregory: The Women's Suffrage Movement and Feminism in Argentina From Roca to Peron. University of New Mexico Press, 2011. ISBN 978-082-635-056-5.
- ↑ Netherlands Antilles Every Culture (Countries and Their Cultures. Viitattu 1.6.2018. (englanniksi)
- ↑ Velásquez Toro, Magdala: Derechos de las mujeres: Voto femenino y reivindicaciones políticas Credencial Historia No. 119 (Banrepcultural). Viitattu 31.5.2018. (espanjaksi)
- ↑ El Voto Feminino en Ecuador Hoy.com. 6.4.1991. Viitattu 22.10.2012. (espanjaksi)
- ↑ Darwish, Adel: Bahrain's women vote for first time World News. 25.10.2002. Lontoo: The Daily Telegraph. Viitattu 22.10.2012. (englanniksi)
- ↑ VOTER TURNOUT IN WESTERN EUROPE Since 1945 (s.34) International Institute for Democracy and Electoral Assistance. 2004. Viitattu 21.9.2020. (englanniksi)
- ↑ Woman’s Hour BBC Radio 4. Viitattu 31.5.2018. (englanniksi)
- ↑ a b Rwomire, Apollo: African Women and Children: Crisis and Response. Greenwood Publishing Group, 2001. ISBN 978-027-596-218-0.
- ↑ Crystal, Jill: Women's Rights in the Middle East and North Africa - Qatar Freedom House (Refworld). 14.10.2005. Viitattu 31.5.2018. (englanniksi)
- ↑ Qatar Freedom House. Viitattu 31.5.2018.
- ↑ Kuwait grants women right to vote 16.5.2005. CNN. Viitattu 1.6.2018. (englanniksi)
- ↑ Full Text of Iraqi Constitution 12.10.2005. Washington Post. Viitattu 1.6.2018. (englanniksi)
- ↑ United Arab Emirates World Factbook. Central Intelligence Agency (CIA). Viitattu 1.6.2018. (englanniksi)
- ↑ Women in Saudi Arabia 'to vote and run in elections World News. 25.9.2011. Lontoo: BBC News. Viitattu 22.10.2012. (englanniksi)