Ahmednagarin sulttaanikunta

Ahmednagarin sulttaanikunta oli myöhäiskeskiaikainen nykyisen Intian alueella sijainnut sulttaanikunta. Se sijaitsi luoteisessa Deccanissa Gujaratin ja Bijapurin sulttaanikuntien välissä[1]. Malik Ahmad, Bahmanin sulttaanikunnan kuvernööri perusti 28. toukokuuta 1490 Nizam Shahin dynastian, joka korvasi Ahmednagarin vanhan sulttaanikunnan. Pääkaupungiksi tuli Junnar, mutta hallinto siirrettiin Ahmednagariin 1494. Vuonna 1636 Suurmogulien valtakunta valloitti Nizam Shahin.

Chand Bibi, 1700-luvun maalaus

HistoriaMuokkaa

Malik Ahmad oli Nizam-ul-Mulk Malik Hasan Bahrin poika. Isänsä kuoleman jälkeen hän aloitti Nizam Shahin dynastian, jonka pääkaupunki siirrettiin pian Ahmadnagariin, Sinajoen lähelle. Malik Ahmad kuoli 1510, ja hänen lapsensa Burhan Shah I pääsi valtaan. Hänen valtansa aikoina todellinen valta oli virkamies Mukammal Khanilla. Bahran Shahin kuudesta pojasta seuraavaksi valtaan tuli Hussain Shah. Hänen jälkeensä vallassa oli Murtaza Shah, jonka aikana Ahmednagar valloitti Berarin.

Murtaza Shahin lapsi Miran Hussain ehti olla vallassa vain hieman yli 10 kuukautta, kunnes hänet myrkytettiin. Ahmednagarin viimeinen johtaja oli 14. sulttaani Murtaza Shah III, joka oli vallassa vuodet 1633–1636.

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. Nizam-Shahi-dynasty Encyclopædia Britannica. Viitattu 20.7.2013. (englanniksi)
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.