Agostino Depretis

italialainen poliitikko

Agostino Depretis (13. tammikuuta 1813 Mezzana Corti, Stradella29. heinäkuuta 1887 Stradella) oli italialainen poliitikko, joka toimi Italian pääministerinä 1876–1878, 1878–1879 ja 1881–1887. Hänen valtakautensa suhteellinen poliittinen vakaus perustui niin sanottuun transformismoon eli joustavaan hallitusyhteistyöhön, jossa kabinetin ministerit ja puolueet vaihtelivat pääministerin säilyessä samana.[1]

Agostino Depretis
Italian pääministeri
Monarkki Viktor Emanuel II
Umberto I
Edeltäjä Marco Minghetti
Seuraaja Benedetto Cairoli
Monarkki Umberto I
Edeltäjä Benedetto Cairoli
Seuraaja Benedetto Cairoli
Monarkki Umberto I
Edeltäjä Benedetto Cairoli
Seuraaja Francesco Crispi
Henkilötiedot
Syntynyt13. tammikuuta 1813
Stradella, Italian kuningaskunta
Kuollut29. heinäkuuta 1887 (74 vuotta)
Stradella, Italian kuningaskunta
Tiedot
Puolue Historiallinen Vasemmisto

Elämäkerta muokkaa

Depretis valmistui lakimieheksi vuonna 1834 Paviasta ja viljeli sen jälkeen muutaman vuoden ajan sukutilaansa sekä toimi asianajajana kotiseudullaan Stradellassa. Hän ryhtyi Italian yhdistymisliikkeen ja Giuseppe Mazzinin kannattajaksi, ja vallankumousvuonna 1848 hänet valittiin Sardinian kuningaskunnan vastaperustettuun parlamenttiin. Hän ei kuitenkaan osallistunut Mazzinin vuonna 1853 masinoimaan epäonniseen kansannousuyritykseen Milanossa. Depretis kuului parlamentin vasemmisto-oppositioon, ja vastusti Sardinian pääministeriksi tullutta Camillo Cavouria. Hän perusti Il Diritto -nimisen sanomalehden vasemmiston äänenkannattajaksi. Vuonna 1859 Depretis nimitettiin vastikään Sardiniaan liitetyn Brescian kuvernööriksi. Seuraavana vuonna hänet lähetettiin Sisiliaan, jonka Giuseppe Garibaldin vapaaehtoisjoukot olivat juuri vallanneet, tarkoituksenaan varmistaa Sisilian liittäminen yhdistyvään Italiaan.[1][2]

Italian yhdistymisen jälkeen Depretis toimi 1862–1863 yleisten töiden ministerinä Urbano Rattazzin hallituksessa ja 1866–1867 meriministerinä sekä keväällä 1867 valtiovarainministerinä Bettino Ricasolin hallituksessa. Rattazzin kuoltua Depretis julistettiin 1873 maan yhtyneen vasemmiston johtajaksi ja 18. maaliskuuta 1876 hänet nimitettiin Italian ensimmäisen varsinaisen vasemmistohallituksen pää- ja valtiovarainministeriksi. Vaikka hän joutui välillä väistymään pääministerin tehtävistä, hän oli tästä alkaen käytännössä maan politiikan johtava hahmo kuolemaansa asti. Depretisin ensimmäinen hallitus joutui eroamaan maaliskuussa 1878, mutta hän palasi pääministeriksi saman vuoden joulukuussa. Hän joutui eroamaan uudelleen heinäkuussa 1879, ja toimi sen jälkeen Benedetto Cairolin hallituksen sisäministerinä.[2][1]

Italian hajanainen puoluekenttä teki toimivan enemmistöhallituksen kokoamisen lähes mahdottomaksi, joten Depretis vastasi tähän niin sanotulla transformismolla. Puoluerajoista piittaamatta hän poimi hallitukseensa ministereitä oikealta ja vasemmalta, ja muutti hallituspohjaa aina tarpeen mukaan varmistaakseen oman vallassa pysymisensä.[1] Toukokuussa 1881 hän kokosi kolmannen hallituksensa, joka pysyi vallassa hänen kuusi vuotta myöhemmin tapahtuneeseen kuolemaansa asti. Sinä aikana hän kokosi hallituksen uudelleen neljästi, ja otti siihen mukaan konservatiiveja.[2] Depretisin kolmas hallitus toteutti 1882 äänioikeuden laajennuksen, jonka seurauksena äänioikeutettujen osuus kasvoi kahdesta seitsemään prosenttiin väestöstä. Samana vuonna Italia liittyi kolmiliittoon Saksan ja Itävalta-Unkarin kanssa. Depretisin kaudella Italia ryhtyi myös rakentamaan siirtomaavaltaa Afrikassa miehittämällä Massawan. Siirtomaiden valtaus tosin koki ikävän takaiskun, kun etiopialaiset surmasivat 500 italialaista Dogalin taistelussa tammikuussa 1887.[1] Depretisin kuollessa Italian valtiontalous oli päässyt kurjalle tolalle.[2] Hänen kehittämänsä transformismo-käytäntö hallitsi Italian politiikkaa pitkälle 1900-luvulle. Ajan kuluessa se alettiin yhä enemmän yhdistämään poliitikkojen korruptioon.

Lähteet muokkaa

  1. a b c d e Agostino Depretis Encyclopedia Britannica. Viitattu 1.3.2014.
  2. a b c d Nordisk familjebok (1907), s. 165–166 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 1.3.2014.

Aiheesta muualla muokkaa