Agathon (tragediakirjailija)

Agathon (m.kreik. Ἀγάθων, Agathōn; noin 448/447400 eaa.) oli antiikin kreikkalainen tragediakirjailija, joka oli kotoisin Ateenasta.[1]

Agathon
Ἀγάθων
Agathon toivottaa juopuneen Alkibiadeen tervetulleeksi. Anselm Feuerbach, Platonin pidot, 1869.
Agathon toivottaa juopuneen Alkibiadeen tervetulleeksi. Anselm Feuerbach, Platonin pidot, 1869.
Henkilötiedot
Syntynyt n. 448/447 eaa.
Ateena
Kuollut n. 400 eaa.
Pella
Ammatti näytelmäkirjailija
Kirjailija
Tuotannon kieli muinaiskreikka (klassinen)
Aikakausi klassinen kausi
Tyylilajit tragedia
Aiheesta muualla
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

ElämäMuokkaa

Agathon oli varakkaasta ja arvostetusta perheestä. Hän oli Sokrateen, Alkibiadeen ja monien muiden 400-luvun eaa. lopun merkkihenkilöiden tuttava ja muun muassa tragediakirjailija Euripideen ystävä. Hän saavutti ensimmäisen voittonsa näytelmäkilpailuissa Lenaia-juhlissa vuonna 416 eaa.[1]

Agathon tunnetaan parhaiten Platonin dialogista Pidot, jossa hän esiintyy yhtenä keskustelijoista. Dialogi sijoittuu Agathonin kotona järjestettyihin pitoihin, jotka juhlistavat tämän vuoden 416 eaa. voittoa.[1] Platon, tuolloin 14-vuotias, oli itse ollut katsomossa kun Agathonin voittoisa näytelmä esitettiin.[2] Agathon oli Pausaniaan elinikäinen kumppani, ja he esiintyvät pidoissa yhdessä. Agathon esiintyy myös Aristofaneen komediassa Naistenjuhla.

Platon kuvaa Agathonin komeana, hyväkäytöksisenä ja hyvin pukeutuneena nuorena miehenä.[1][3] Agathonin Pidoissa pitämä epideiktinen puhe rakkauden ylistykseksi on kaunis, mutta täynnä keinotekoisia retorisia ilmaisuja. Tämä on saanut jotkut tutkijat uskomaan, että Agathon olisi saattanut olla Gorgiaan oppilaana. Pidoissa Agathon esitetään Aristofaneen ystävänä, mutta tämä mahdollinen ystävyys ei estänyt Aristofanesta arvostelemasta Agathonia Naistenjuhlissa sekä myös sittemmin kadonneessa komediassa Gerytades. Naistenjuhlissa Aristofanes kuvaa Agathonin naismaisena ja pukeutuneena naisten vaatteisiin. Näytelmässään Sammakot Aristofanes pehmensi arvosteluaan, mutta se, että Dionysos kutsuu näytelmässä Agathonia ”hyväksi runoilijaksi”, saattaa olla lähinnä sanaleikki tämän nimestä (ἁγαθός, agathos = ’hyvä’).

Agathon siirtyi vuonna 407 eaa. yhdessä Pausaniaan kanssa Makedonian kuninkaan Arkhelaoksen hoviin, jossa myös hänen ystävänsä Euripides toimi tuohon aikaan. Arkhelaos keräsi hoviinsa näytelmäkirjailijoita ja muita taiteilijoita. Agathonin kuolema ajoitetaan noin vuoteen 400 eaa., jolloin hän oli noin 47-vuotias. Hän todennäköisesti kuoli Makedoniassa.[1]

NäytelmätMuokkaa

Agathonin tiedetään kirjoittaneen ainakin seuraavat näytelmät:

  • Aerope (Ἀερόπη, Aeropē)
  • Alkmaion (Ἀλκμαίων, Alkmaiōn)
  • Antheus (Ἀνθεύς) (tai Ἄνθος, Anthos, ”Kukka”)
  • Mysialaiset (Μυσοί, Mysoi) (?)
  • Telefos (Τήλεφος, Tēlefos)
  • Thyestes (Θυέστης, Thyestēs)

Agathon esitteli kreikkalaiseen teatteriin joitakin uusia keksintöjä. Aristoteleen mukaan hänen näytelmänsä Antheus juoni oli kokonaan hänen itse keksimänsä, siinä missä tragediat perustuivat yleensä joko kreikkalaisen mytologian jo ennalta tunnettuihin aiheisiin tai joissakin harvemmissa tapauksissa historian tapahtumiin. Aristoteles sanoo, ettei tämä vähentänyt yhtään näytelmän viehätystä, ja käytti tätä esimerkkinä siitä, ettei näytelmissä ollut pakko pitäytyä perinteissä.[1][4] Toisaalta Aristoteles moitti Agathonia siitä, että tämä yritti käsitellä tragedioissaan liian laajoja kokonaisuuksia, siinä missä yleensä tragediat keskittyivät vain jonkun myytin osaan.[1][5]

Agathon oli myös ensimmäinen näytelmäkirjailija, joka kirjoitti kuoro-osuuksia, jotka vaikuttavat olleen itsenäisiä näytelmien pääjuoneen nähden. Tällaisista osuuksista käytettiin nimitystä embolima (ἐμβόλιμα, ’välinäytös’ tai ’välisoitto’), sillä ne olivat pelkkiä lyyrisiä tai musiikillisia väliesityksiä.[1][6][7] Muutosten luovuudesta huolimatta tai juuri niiden vuoksi on huomautettu, että Agathon saattoi olla jopa edesauttamassa ateenalaisen tragedian rappeutumista.[1]

Agathonin näytelmät eivät ole säilyneet nykyaikaan. Aristofaneen oletetaan liittäneen joitakin näytelmien katkelmia Naistenjuhlaansa.[1][8] Säilyneet tekstikatkelmat on koottu Johann August Nauckin teokseen Tragicorum graecorum fragmenta (1887).

Joskus Agathonin on esitetty kirjoittaneen myös komedioita, tai että olisi ollut toinen samanniminen komediakirjailija, mutta tätä ei ole yleisesti hyväksytty.[1]

LähteetMuokkaa

  1. a b c d e f g h i j k Smith, William: ”Agathon”, Dictionary of Greek and Roman Biography and Mythology. Boston: Little, Brown and Company, 1849–1867. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  2. Athenaios: Deipnosofistai 5.217a.
  3. Platon: Protagoras 156b.
  4. Aristoteles: Runousoppi 9, 1451b18–25.
  5. Aristoteles: Runousoppi 18, 1456a15–20.
  6. Aristoteles: Runousoppi 18, 1456a25–31.
  7. Liddell, Henry George & Scott, Robert: ἐμβόλιμος, -ον A Greek-English Lexicon. 1940. Perseus Digital Library, Tufts University. (englanniksi)
  8. Aristofanes: Naistenjuhla 5.100-130.

Aiheesta muuallaMuokkaa