Afganistanin islamilainen emiraatti
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit lisätä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitä ne ohjeen mukaan. |
Afganistanin islamilainen emiraatti tai Afganistanin islamilainen emiirikunta oli Talibanin johtaman Afganistanin valtion nimi ja hallitusjärjestelmä tosiasiallisesti vuosina 1996–2001. Hallinto ei ollut kansainvälisesti tunnustettu missään kansainvälisessä järjestössä. Afganistanin islamilainen emiraatti hallitsi suurimmillaan 90 prosenttia Afganistanin maa-alueesta.
| Da Afghanistan Islami Amarat د افغانستان اسلامي امارات Afganistanin islamilainen emiraatti |
|||
|---|---|---|---|
|
|||
|
|||
|
|
|||
| Valtiomuoto | teokraattinen totalitaarinen islamilainen emiirikunta | ||
| Uskovaisten johtaja pääministeri |
Mohammed Omar (1996–2001) Mohammad Rabbani (1996-2001) |
||
| Pääkaupunki |
Kabul[1] (virallinen) Kandahar[2] (de facto) |
||
| Pinta-ala | |||
| – yhteensä | noin 580 000 km² | ||
| Väkiluku | 26 813 057 (2001 arvio) | ||
| Uskonnot | sunnalaisuus | ||
| Viralliset kielet | paštu [3] | ||
| Valuutta | Afganistanin afgaani | ||
| Motto |
(käytännössä): lā ilāhā illā-llāhu; muhammadu rasūlu-llāhi ( لا إله إلا الله محمد رسول الله) (suom. Ei ole muuta jumalaa kuin Allah ja Muhammad on hänen profeettansa) |
||
| Kansallislaulu | قلعه اسلام قلب اسیا | ||
| Edeltäjä(t) | Afganistanin islamilainen valtio | ||
| Seuraaja(t) | Afganistanin islamilainen tasavalta | ||
Sisällysluettelo
HistoriaMuokkaa
Neuvostojoukkojen vetäydyttyä Afganistanista 1989 maan johtoon jäi Mohammed Najibullahin johtama hallitus, joka nautti edelleen Neuvostoliiton tukea. Tuen katkettua vuoden 1992 alussa hallitus alkoi kuitenkin pian hajota. Huhtikuussa 1992 mujahedinit kukistivat Najibullahin hallituksen ja perustivat Afganistanin islamilaisen valtion 28. huhtikuuta 1992 presidenttinään Burhanuddin Rabbani.
Eri ryhmittymien kilpailu johti nopeasti uuteen sisällissotaan, joka vaati kymmeniätuhansia kuolonuhreja. Sotapäälliköiden taistellessa vallasta maata koetteli eri ryhmien pyssymiesten terrori, rikollisuus ja korruptio.
Pakistanissa maakunnissa Afganistanin-vastaisella rajaseudulla ja Afganistanin eteläisten Helmandin ja Kandaharin maakunnissa syntyi madrassa-koraanikoulujen opettajien ja oppilaiden muodostama pataaneihin nojautuva opiskelijaliike Taliban, jonka aatteet perustuivat islamin radikaaliin tulkintaan. Vaikka Rabbanin hallitus oli islamistinen, oli Taliban-liike huomattavasti traditionaalisempi, sillä se vastusti kaikkea nykyaikaistamista ja länsimaalaisuutta. Taliban-liikkeen tärkeimmät lupaukset olivat maan vakauttaminen ja rikollisuuden kitkeminen.
Taliban aloitti ensimmäisen kunnon sotilasoperaationsa loka-marraskuussa 1994. Kandaharin alueelta levinneellä Talibanilla oli pian hallussaan Afganistanin 34:stä maakunnasta 12 eteläistä. Voitokkaat Taliban-joukot valtasivat 27. syyskuuta 1996 pääkaupungin Kabulin, jossa ne ensi töikseen veivät kotiarestissa olleen entisen presidentin Najibullahin presidentinpalatsiin ja teloittivat hänet. Teloituksen jälkeen Najibullah ripustettiin lyhtypylvääseen.
Vanha hallitus vetäytyi Burhanuddin Rabbanin johdolla pohjoisemmaksi, jossa se jatkoi taisteluaan Talibania vastaan. Kabulin uutta hallintoa ei yleensä tunnustettu, vaan Afganistanin islamilainen valtio pysyi edelleen virallisesti tunnustettuna hallintona, sikäli kuin joku valtio yleensäkään tunnusti hallinnon muutoksia. Taliban-hallinto käytti liikkeensä ja hallitsemansa Afganistanin tunnuksena täysin vitivalkoista lippua. Taliban sai toukokuussa 1997 haltuunsa pohjoisen tärkeimmän kaupungin Mazar-i-Sharifin. Samana päivänä Pakistan katsoi Talibanin olevan Afganistanin todellinen hallitsija ja tunnusti maan Taliban-hallituksen.
Mullah Mohammed Omar ilmoitti 26. lokakuuta 1997 perustavansa Talibanin johtaman Afganistanin islamilaisen emiraatin.
HallintoMuokkaa
Taliban-liike ei alun perin ennen Kabulin valtausta puhunut Afganistanin hallitsemisesta, vaan vääräuskoisen hallituksen kaatamisesta ja sen korvaamisesta "hyvien muslimien" hallinnolla, jonka pystyttämisen jälkeen Taliban olisi siirtynyt syrjään. Ennen Kabulin valtausta Talibanin johtaman Afganistanin pääkaupunki oli Kandahar.
Talibanin hallinnon määrittely on vaikea, koska se ei ole demokraattinen eikä myöskään poliittinen, kuten asia länsimaissa ymmärretään. Afganistanissa ei Talibanin aikana järjestetty ollenkaan vaaleja. Maaliskuussa 1996 Talibanin puhemies Mullah Wakil ilmaisi asian näin:
»Šaria ei hyväksy politiikkaa tai poliittisia puolueita. Siksi emme maksa palkkaa virkamiehille ja sotilaille, vaan annamme vain ruokaa, vaatteita, kenkiä ja aseita. Haluamme elää kuten profeetta 1 400 vuotta sitten, ja jihad on meidän oikeutemme. Haluamme luoda uudelleen profeetan ajan, ja pyrimme toteuttamaan sen, mitä afgaanit ovat halunneet viimeiset 14 vuotta.»
Johtaja ei siis saanut asemaansa vaalien perusteella, vaan Muhammadin ja varhaisten muslimien ajalta omaksutun uskollisuudenvalan bay'ahin kautta. Mullah Omar sai 4. huhtikuuta 1996 "profeetta Muhammadin viitan", joka oli otettu pyhäinjäännöskotelosta ensi kerran 60 vuoteen. Pyhäinjäännökseen kääriytynyt Omar ilmestyi Kandaharissa erään keskustan talon katolle samaan aikaan, kun sadat pataanimullahit huusivat "Amir al-Mu'minin!" (suom. Uskovaisten johtaja), mikä tarkoitti käytännössä mullah Omarin tunnustamista Taliban-liikkeen ja Afganistanin johtajaksi.
Afganistanin islamilaisen emiraatin hallinnolla oli kaksi keskusta. Kabulissa istunut hallitus, Mohammad Rabbanin johtama Kabulin šuura vastasi varsinaisesta hallinnosta, ja sillä oli jäseninä eri alojen ministereitä. Ylin päätösvalta oli kuitenkin mullah Omarin johtamalla Kandaharin šuuralla, joka usein kumosi ja muutti Kabulissa tehtyjä päätöksiä ja antoi omia määräyksiään.
Taliban ei julkaissut tiedotteita, poliittisten päätöstekojen julkaisuja eikä säännöllisiä lehdistötilaisuuksia. Lisäksi ulkopuolinen maailma tai tavalliset afgaanit eivät juuri tienneet, miltä nämä Afganistanin uudet johtajat näyttivät, koska Taliban oli kieltänyt kaikki kuvat valokuvia myöten. Ministerit ja valtuutetut olivat mullaheita, joilla oli vain madrassa-koulutus. Sotilaskomentajia olivat esimerkiksi terveysministeri ja valtionpankin johtaja, jotka jättivät tehtävänsä heti, jos piti lähteä taisteluun. Silloin kun nämä sotilashenkilöt jäivät vihollisen puolelle tai kuolivat, maan hallinnon tilanne ajautui entistä suurempaan kaaokseen.
Afganistanin armeija eli taliban-joukot koostuivat muutamista hyvin organisoiduista yksiköistä ja suuresta joukosta usein väliaikaisesti värvättyjä kokemattomia miliisitaistelijoita.
Ennen Kabulia taliban-hallinto Kandaharissa muistutti lähinnä pataanien jirga-heimoneuvostoa, jota taliban piti todellisena aitona alkuperäisenä islamilaisena mallina. Mullah Omar oli käytännössä itsevaltias, jonka ei tarvinnut kysyä muiden mielipiteitä eikä noudattaa niitä päätöksiä tehdessään. Talibanin edustaja mullah Wakil ilmaisia asian syksyllä 1996 näin:
»Päätökset perustuvat Amir-ul Mu'mininin ohjeisiin. Emme pidä neuvotteluja tarpeellisina. Uskomme, että tämä kaikki on šarian mukaista. Hyväksymme Amirin näkökannan, vaikka hän olisi yksin mielipiteineen. Valtionpäämiestä ei tule olemaan. Sen sijaan tulee olemaan Amir al-Mu'minin. Mullah Omar tulee olemaan korkein auktoriteetti, eikä hallitus voi tehdä sellaisia päätöksiä, joita hän ei hyväksy. Yleiset vaalit eivät ole šarian mukaisia, siksi hylkäämme ne.»
Johtaja-aikanaan mullah Omar kävi pääkaupungissa Kabulissa vain kaksi kertaa.
UlkosuhteetMuokkaa
Afganistan islamilainen emiraatin ei ollut kansainvälisesti tunnustettu Yhdistyneissä kansakunnissa joka piti Pohjoisen liiton hallitsemaa Afganistanin islamilaista valtiota virallisena Afganistanin edustajana kansanvälisessä yhteisössä vaikka sen hallitsema alue koostui vain 10 prosenttia koko maan pinta-alasta.
Afganistanin islamilaisen emiraatin tunnusti ainoastaan Saudi-Arabia, Pakistan sekä Yhdistyneet arabiemiirikunnat[4].
Hallinto piti diplomaattisia suhteita myös Iranin ja myös Turkmenistan, joilla oli virallisia tapaamisia Afganistanin islamilaisen emiraatin edustajien kanssa. Iran katkaisi suhteet hallintoon vuonna 1998 kun taliban oli teloittanut 11 iranilaista diplomaattia Mazar-i-Sharifissa sijaitsevassa Iranin konsulaatti rakennuksessa.
TalousMuokkaa
Afganistanin islamilaisella emiraatin valtiovarainministeriöllä ei ollut vuotuista budjettia, eikä valtiovarainministerillä ollut lainkaan talouskoulutusta tai muutakaan asiantuntemusta. Rahoitusta hallinto sai sodankäyntiin keräyksillä ja ne annettiin mullah Omarin haltuun ilman minkäänlaista kirjanpitoa. Rahoitusta hallinto sai Saudi-Arabialta ainakin kaksi miljoonaa dollaria ja Pakistanilta päätukijana vielä enemmän, mutta näistäkään tuloista ei ole mitään varsinaisia tietoja.
LähteetMuokkaa
- ↑ FACTBOX: Five Facts on Taliban Leader Mullah Mohammad Omar reuters.com. Nov 17, 2008. Viitattu 29.9.2014.
- ↑ Kabul lonelyplanet.com. Viitattu September 2014. "Mullah Omar only visited Kabul once, and Afghanistan’s capital effectively returned to Kandahar."
- ↑ Role of the Taliban’s religious police lhvnews.com. 27 April 2013. Viitattu 29.9.2014.
- ↑ Terrorism and Global Disorder - Adrian Guelke - Google Libros. Books.google.com. Viitattu 2012-08-15.