Adventismi Suomessa
Adventisteja oli Suomessa noin 3 400 vuonna 2016 Tilastokeskuksen väestörakennetilaston mukaan.[1]. Lisäksi runsaat tuhat jäsentä kuuluu Suomen Adventtikirkon paikallisseurakuntiin olematta väestörekisterissä Adventtikirkon jäseniä. Näiden jäsenten lisäksi aikuiskasteesta johtuen kirkon tilaisuuksissa käy myös etenkin nuoria, jotka eivät vielä ole tehneet tai eivät halua tehdä henkilökohtaista uskonratkaisua. Koko maailmassa on noin 18 miljoonaa kastettua jäsentä, ja jumalanpalvelustilaisuuksiin osallistuu noin 35 miljoonaa ihmistä.
12. kesäkuuta 1943 rekisteröity Suomen Adventtikirkko on osa maailmanlaajuista seitsemännen päivän adventistien kirkkokuntaa. Organisatorisesti Suomen Adventtikirkko on seurakuntien unioni. Paikallisseurakuntia Suomen Adventtikirkolla on 78. Ruotsinkielinen adventtikirkko järjestäytyi vuonna 1944 Finlands svenska adventkyrkaksi. Kirkon äänenkannattajana on Nykyaika-lehti.[2]
Kannatus ja laajuus muokkaa
- Pääartikkeli: Luettelo Suomen adventtiseurakunnista
Vuonna 2004 Suomessa laskettiin olevan 5262 adventistia. Adventtikirkko omistaa Piikkiössä Suomen kristillisen yhteiskoulun sekä Vihdissä Hopeaniemen kuntoparantolan. Kirkko harrastaa laajaa kustannustoimintaa, vaikka ei enää omistakaan omaa kirjapainoa. Suomen Adventtikirkko ja Finlands svenska adventkyrka ovat mukana Suomen vapaakristillisessä neuvostossa.[2]
Adventismin käsite sisältää useita eri baptismista erkaantuneita suuntauksia, jotka saivat alkunsa Yhdysvalloissa 1800-luvun lopulla. Suomen adventismin hallitseva suuntaus on Seitsemännen päivän adventismi, jonka perustajia ovat James White ja Ellen Gould White. Ellen Gould Whiten osuus liikkeen opissa on suuri ja hänen kirjansa ovat levinneet erityisesti ruotsinkielisellä Pohjanmaalla. Adventismi erotaa muista liikkeistä erityisesti sapatin viettäminen sekä ruokaan ja terveyteen liittyvät säännöt. Liikkeen jäsenet ovat suurelta osin kasvissyöjiä.[3]
Historia muokkaa
Ruotsin adventistikonferenssi pyysi Yhdysvaltain pääkonferenssilta vuonna 1892 tukea saarnaajan lähettämiseksi Suomeen. Samana vuonna ruotsalainen Olof Johnsson aloitti yhdessä kahden sisaren, Augusta Larssonin ja Matilda Lindgrenin kanssa lähetystoiminnan Suomessa. Kolmikko vaikutti Suomessa vuosina 1892–1898. Alkujaan toiminta oli ruotsinkielistä ja ensimmäinen seurakunta perustettiin Helsinkiin vuonna 1894. Olof Johnsson valittiin Helsingin adventtiseurakunnan johtajaksi.[2][3]
Vuonna 1896 Johnsson muutti Vaasaan, jossa hän aloitti toimintansa Tiilitehtaankadulla. Seuraavien vuosien aikana Johnsson piti tilaisuuksia muun muassa Porissa vuonna 1896, jossa joitakin jäseniä liittyi mukaan adventisteihin. Kristiinankaupungin metodistiseurakunnassa Johnsson piti tilaisuuksia toistuvasti ja hän piti raittiusasiaa esillä muun muassa Raatihuoneen juhlasalissa sekä koulun juhlasalissa. Johnsson piti useita tilaisuuksia: vuonna 1897 hän järjesti 44 kokousta 26 päivän aikana. Myöhemmin Johnsson saarnasi myös Tampereella, Tammisaaressa ja Viipurissa. Kaskisten ja Vaasan lisäksi Johnsson saarnasi Kokkolassa, Pietarsaaressa ja Kristiinankaupungissa.[3]
Itsenäinen Suomen piirikunta perustettiin vuonna 1909 ja vuonna 1929 piirikunta jakautui ruotsin- ja suomenkieliseen. Suomenkieliset adventistit rekisteröityivät vuonna 1943 Suomen Adventtikirkoksi ja ruotsinkieliset vuonna 1944 Finlands svenska adventkyrkaksi.[2]
Kulttuuri muokkaa
Musiikki muokkaa
Suomen adventtiliikkeessä musiikilliset vaikutteet ovat alusta pitäen olleet voimakkaasti mukana. Yhteislaulukirjana toimi aluksi Siionin Lauluja (1903) ja vuodesta 1919 Valikoima Siionin Lauluja, joka palveli adventtikirkon seurakuntia lähes 40 vuoden ajan.[4]
Suomen Adventtikirkon käyttöön on julkaistu kokoelma Adventtisointuja 1–3, ja kirkko sai oman laulukirjan vuonna 1959, jolloin ilmestyi 663 laulua käsittävä kokoelma Adventtilauluja. Kokoelma sisälsi amerikkalaista ja anglosaksista alkuperää olevia hengellisiä lauluja ja protestanttisia virsiä sekä pohjoismaisia ja suomalaisia sävelmiä. Säestykset oli laadittu myös sekakuoroille soveltuviksi.[5]
Vuonna 2001 kirja korvattiin kokoelmalla Seurakunta laulaa, joka sisältää 531 laulua. Monet laulut sisältävät kertosäkeen. Lauluja on otettu entisen kokoelman lisäksi uusimmista ulkomaisista ja suomalaisista hengellisistä laulukokoelmista.[5]
Lähteet muokkaa
- Näsman, Nils: Svenska Österbottens historia. Osa 2. Vasa: Svenska Österbottens landskapsförbund, 1979. ISBN 951-99097-5-3. (ruotsiksi)
- Pajamo, Reijo: Kirkkomusiikki. Suomen musiikin historia. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-27707-X.
Viitteet muokkaa
- ↑ Tilastokeskus[vanhentunut linkki]
- ↑ a b c d Adventismi Uskonnot.fi. 15.2.2007. Viitattu 19.8.2022.
- ↑ a b c Näsman 1979, s. 94–95
- ↑ Pajamo 2004, s. 297
- ↑ a b Pajamo 2004, s. 596