Adrien-François Servais
Adrien-François Servais (6. kesäkuuta 1807 Hal – 26. marraskuuta 1866 Hal) oli belgialainen sellisti, sellopedagogi ja säveltäjä. Hän edusti romantiikan ajan virtuoosista sellonsoittoa, jossa ei enää sitouduttu klassismin ihanteisiin. Tällä hän erottui Bernhard Rombergista. Servaisiin vaikuttivat Niccolò Paganini ja Franz Liszt; häneen myös aikanaan viitattiin "sellon Paganinina" ja "sellon Lisztinä". Hän oli kuitenkin sekä esiintymistyyliltään että omalta sellotuotannoltaan lähempänä Henri Vieuxtempsin tyyliä. Servaisin selloteokset ovat historiallisesta merkittävyydestään huolimatta nykyään lähinnä opetuskäytössä.[1]
Ura esiintyjänä muokkaa
Servaisin isä oli kirkkomuusikko. Poika soitti aluksi viulua, mutta kuuli 12-vuotiaana sellisti Nicolas-Joseph Platelin soittoa ja aloitti opiskelun tämän johdolla Brysselin kuninkaallisessa konservatoriossa. Seuraavana vuonna hän voitti jo sellonsoitossa ensipalkinnon. Samoihin aikoihin Servais soitti kolmen vuoden ajan teatteriorkesterissa. Vuonna 1829 hänestä tuli Platelin avustaja konservatoriossa.[1]
Vuonna 1830 Servais soitti oman concertinonsa Brysselissä. Paikallinen lehti antoi innostuneen arvion sekä sävellyksestä että esittäjästä. Vuonna 1833 Servais lähti konsertoimaan Pariisia, jossa kuuli Paganinia todennäköisesti ensi kerran. Seuraavana vuonna Servais esiintyi Lontoossa Royal Philharmonic Societyn konserteissa. Hän ystävystyi Vieuxtempsin kanssa ja piti usein yhteisiä esiintymisiä tämän kanssa. Platelin kuoltua Servais sai kuninkaallisen kapellin ensisellistin paikan ja professorin toimen konservatoriossa. Hän kuitenkin luopui tehtävistään keskittyäkseen konserttikiertueisiinsa. Vuonna 1836 hän esiintyi jälleen Pariisissa. Esiintymisiä seurasi Alankomaissa, Saksassa, Itävallassa, Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa. Vuodesta 1839 alkaen Servais kävi useita kertoja Venäjällä, jossa vietti välillä pitkiäkin aikoja. Viimeisen matkansa sinne hän teki vuonna 1866 vähän ennen kuolemaansa. Hänellä oli maassa monia ystäviä, sukulaisia sekä ihailijoita, ja hän meni naimisiin Pietarissa vuonna 1849.[1]
Servais sai osakseen Gioacchino Rossinin arvostuksen sekä esiintyjänä että säveltäjänä. Hän tapasi myös Richard Wagnerin.
Ura säveltäjänä muokkaa
Servaisin ohjelmistoon kuului usein hänen omia teoksiaan. Säveltäjänä hän suosi genrenä fantasiaa. Hänen julkaistujen teostensa joukossa on kuudentoista sellolle ja orkesterille sävelletyn fantasian ohella kolme konserttoa. Fantasioiden aiheet Servais otti usein suosituista oopperoista, kuten Sevillan parturista, Lucia di Lammermoorista ja Hugenoteista. Kaksi fantasiaa hän sävelsi venäläisiin teemoihin. Lisäksi hän teki transkriptioita Frédéric Chopinin teoksista. Joidenkin sävellystensä kohdalla hän teki yhteistyötä pianisti Edouard Gregoirinin sekä kahden viulistin, Hubert Leonardin ja Henri Vieuxtempsin kanssa.[1]
Syksyllä 1848 Servais pääsi samanaikaisesti viulisti Hubert Léonardin kanssa jälleen konservatorion professoriksi ja hovin solistiksi. Tämän jälkeen hänen ulkomaankiertueensa olivat satunnaisia. Hän johti kuolemaansa saakka selloluokkaa konservatoriossa. Hän sai seremonialliset hautajaiset, ja viisi vuotta kuoleman jälkeen hänen Cyprian Godebskin veistämä patsaansa pystytettiin hänen kotikaupunkiinsa.[1]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e Adrien Francios Servais, Part One (Arkistoitu – Internet Archive)