Adam Sołtys
Adam Sołtys (4. heinäkuuta 1890 Lviv – 6. heinäkuuta 1968 Lviv) oli puolalainen kapellimestari, säveltäjä ja musiikkipedagogi. Hän oli säveltäjä Mieczysław Sołtysin poika.[1]
.JPG)
Sołtys opiskeli kuusivuotiaasta saakka viulunsoittoa ja musiikin teoriaa isänsä sekä pianonsoittoa äitinsä johdolla. Vuosina 1904–1911 hän suoritti konservatorio-opinnot Lvivissä; viulunsoittoa hän opiskeli tuolloin Maurycy Wolfsthalin luokalla ja teoria-aineita isänsä johdolla. Vuodesta 1911 hän opiskeli Berliinin oppilaitoksissa sävellystä Robert Kahnin, Karl Leopold Wolfin ja Georg Schumannin, orkesterinjohtoa Rudolf Krasseltin sekä musiikkitiedettä Johannes Wolfin, Carl Stumpfin ja Hermann Kretzschmarin johdolla. Hän sai tohtorinarvon vuonna 1921.[1]
Palattuaan Lviviin Sołtys aloitti työskentelyn konservatoriossa harmonian, kontrapunktin ja sävellyksen professorina. Vuonna 1927 hän istui ensimmäisen kansainvälisen Frédéric Chopin -pianokilpailun tuomariston jäsenenä Varsovassa. Vuonna 1929 isänsä kuoltua hän nousi konservatorion johtoon. Vuodesta 1933 Sołtys toimi Lvivin filharmonikkojen taiteellisena johtajana. Hänen ohjelmistoonsa kapellimestarina kuului teoksia muiden muassa Johann Sebastian Bachista, Ludwig Beethovenista ja Johannes Brahmsista aikansa säveltäjien musiikkiin. Hän toi esiin teoksia myös sellaisilta puolalaisilta säveltäjiltä kuin Grzegorz Fitelbergilta, Mieczysław Karłowiczilta, Witold Maliszewskilta, Zygmunt Noskowskilta, Ludomir Różyckilta ja Karol Szymanowskilta. Vuodesta 1936 Sołtys johti Lvivin puolalaisen radioaseman musiikkiosastoa.[1]
Toisen maailmansodan jälkeen Sołtys työskenteli Lvivin konservatoriossa elämänsä loppuun saakka. Hänen johdollaan opiskelivat muiden muassa Józef Michał Chomiński, Roman Palester, Jerzy Kołaczkowski, Witold Krzemieński, Stanisław Skrowaczewski, Tadeusz Machl, Andrzej Nikodemowicz, Zofia Iszkowska ja Zofia Lissa. Sołtys toimi myös kapellimestarina Lvivin filharmonikoissa sekä ooppera- ja balettiteatterissa. Hän esiintyi vierailevana kapellimestarina lisäksi Kiovassa. Sołtys sai Puolan kultaisen ansioristin vuonna 1933 ja Ukrainan sosialistisen neuvostotasavallan ansioituneen taiteilijan arvonimen vuonna 1953. Sołtys haudattiin Lvivin Lytšakivskyi-hautausmaalle.[1]
Sołtysin sävellystuotantoon kuuluu muun muassa yksinlauluja, sonaatti viululle ja pianolle (1916, 1925) sekä sinfoniat nro 1 (uruille ja orkesterille, 1922–1925) ja nro 2 (1945).[1]