Adalet Ağaoğlu
Adalet Ağaoğlu (23. lokakuuta 1929 Nallıhan – 14. heinäkuuta 2020) oli turkkilainen kirjailija ja ihmisoikeusaktivisti.[1][2][3]
Elämä ja ura muokkaa
Ağaoğlu kasvoi nelilapsisen perheen toisena lapsena ja ainoana tyttärenä. Hänen isänsä oli vaatekauppias Hafiz Mustafa Sümer. Hänen veljiään olivat näytelmäkirjailija Cazip Sümer, näyttelijä Güner Sümer ja liikemies Ayhan Sümer.[1] Ağaoğlu muutti perheineen Ankaraan vuonna 1938 ja aloitti uransa 1940-luvun loppupuolella kirjoittamalla lehtiin näytelmäarvioita sekä runoja. Hän opiskeli ranskan kieltä ja ranskankielistä kirjallisuutta Ankaran yliopistossa[4], josta valmistui vuonna 1950. Vuosina 1951–1970 hän työskenteli Turkin radio- ja televisioyhtiössä (TRT) Ankarassa.[5] Ağaoğlu matkusti vuonna 1953 Pariisiin, jossa perehtyi teatteritaiteeseen. Ankarassa hän oli mukana perustamassa kaupungin ensimmäistä yksityistä teatteria.[6]
Keskityttyään varhaisella urallaan näytelmäkirjallisuuteen Ağaoğlu luopui sen laatimisesta 1970-luvun alussa.[4] Vuonna 1973 hän julkaisi ensimmäisen romaaninsa (Ölmeye yatmak), jonka pohjalta muodostui trilogia kahden jatko-osan myötä (1979, 1989). Kirjailijan toinen romaani oli Fikrimin İnce Gülü (1976), joka vedettiin neljännen painoksen jälkeen myynnistä, kun kirjasta nostettiin syyte asevoimien halventamisesta. Ağaoğlu vapautettiin syytteistä kaksivuotisen oikeudenkäynnin jälkeen.[7] Fikrimin İnce Gülü muodosti myös pohjan jatko-osaan (Bir Düğün Gecesi). Kirjailijan muuhun tuotantoon kuuluu novelleja. Vuonna 1991 Ağaoğlu palasi näytelmäkirjallisuuden pariin teoksella Çok Uzak Fazla Yakı.[4]
Ağaoğlu oli vuodesta 1954 naimisissa insinööri Halim Ağaoğlun kanssa ja asui Istanbulissa vuodesta 1983.[6]
Vuonna 1986 Ağaoğlu oli perustamassa İnsan Hakları Derneği -ihmisoikeusjärjestöä, josta hän kuitenkin erosi heinäkuussa 2005 koettuaan sen liian yksipuolisesti PKK-myönteiseksi.[1] Vuonna 2010 hän lahjoitti henkilökohtaisen arkistonsa Boğaziçi-yliopistolle. Ağaoğlu syventyi sosiaalisiin ongelmiin ja niiden yksilöllisiin vaikutuksiin myös kirjoituksissaan. Vuonna 2012 Hürriyetin haastattelussa hän kommentoi kurdien tilannetta, jonka parantamiseen näki keinona olevan etnisyyteen kantaa ottavan perustuslain hylkäämisen. Hän myös nimesi Turkin pääasialliseksi ongelmaksi jatkuvan pyrkimyksen yksinvaltaisuuteen, jota edusti myös Mustafa Kemal Atatürk. Sekulaarina valtiona Ağaoğlu ei Turkkia ollut kertomansa mukaan koskaan pitänyt, mitä hän perusteli sillä, että Diyanet-uskontoviraston palkat maksoi valtio.[3]
Ağaoğlu sai uransa aikana monia palkintoja kuten Kulttuurin ja taiteiden presidentillisen suurpalkinnon vuonna 1995. Hän sai kunniatohtorin arvot Eskişehirin Anadolu-yliopistosta, Boğaziçi-yliopistosta[3] ja Ohion osavaltionyliopistosta.[4]
Vuonna 1996 Ağaoğlu loukkaantui vakavasti auto-onnettomuudessa[5], jonka seurauksena sai aivoverenvuodon.[2] Hän jäi leskeksi vuonna 2018[7] ja kuoli heinäkuussa 2020 monielinvaurioon oltuaan kolmen päivän ajan tehohoidossa.[5]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c Adalet Ağaoğlu hayatını kaybetti! Adalet Ağaoğlu kimdir, aslen nerelidir? Sozcu
- ↑ a b Adalet AGAOGLU one of the most important writers of 20th century Turkish literature Business Turkey Today
- ↑ a b c Turkish novelist Adalet Ağaoğlu dies at 91 Duvar English
- ↑ a b c d ADALET AGAOĞLU (1923) Turkish Culture Foundation
- ↑ a b c Adalet Ağaoğlu kimdir? BBC News Türkçe
- ↑ a b Adalet Ağaoğlu hayatını kaybetti Kaynak Yeniçağ
- ↑ a b Prominent Turkish novelist Adalet Ağaoğlu dies at 91 Hürriyet Daily News