Avaa päävalikko

Ackermannin ohjausjärjestelmä

Ackerman-ohjauksen geometria

Ackermannin ohjausjärjestelmä on geometrinen ratkaisu auton tai muun ajoneuvon ohjauksessa esiintyvälle ongelmalle: sisemmän ja ulomman pyörän tulee kulkea eri säteistä ympyrärataa pitkin.[1] Sen keksi englantilais-saksalainen Rudolph Ackermann (1764–1834) vuonna 1810.

Ohjausjärjestelmän geometriaa voidaan yksinkertaistettuna kuvata liikuttamalla ohjauksen kääntöpisteitä sisäänpäin niin, että ne sijaitsevat etupyörien keskipisteestä piirretyn suoran ja taka-akselin leikkauspisteessä. Täydellisessä Ackermann-ohjauksessa millä tahansa ohjauskulmalla kaikkien pyörien kääntöympyrän keskipiste on yhteinen kääntöpiste.

Ohjausjärjestelmän toimintaperiaate on se, että raidetanko on lyhyempi kuin olkatappien välimatka. Tällöin raidetangon sivuttaissuuntainen liike aiheuttaa sisäkaarteen pyörän suuremman kääntymisen verrattuna ulkokaarteen pyörään. Mitä enemmän raidetanko siirtyy sivusuunnassa eli mitä enemmän pyöriä käännetään, sitä suuremmaksi pyörien kulmaero kasvaa.[1]

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. a b Ahonen, Hannu; Honkanen, Velimatti; Krohn, Hannu, Kurki-Suonio, Ilmo; Kurki-Suonio, Tuomo; Lindell, Hannu; Merilinna, Martti; Pitkäjärvi, Jari; Pynnä, Kari; Ylönen, Raimo: TM-Autosanasto, s. 6. Yhtyneet Kuvalehdet Oy, 1998. ISBN 951-9435-88-3.
Tämä tekniikkaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Ackermann steering geometry