Absolute
Absolute oli Suomen pääkaupunkiseudulla syksyllä 2002 yhden numeron verran ilmestynyt ilmaisjakelulehti, jonka kohderyhmänä oli nuori, varakas ja muotitietoinen kaupunkilainen. Lehden perustajia olivat Ilja Janitskin ja Jussi Ahde. Lehden ainoa numero oli noin satasivuinen ja kalliille paperille painettu. Painoksen koko oli 30 000 kappaletta. Absolute-lehti liittyi 2000-luvun alkuvuosien trendiin, jossa isoista lehtiyhtiöistä riippumattomat nuoret tekijät toivat markkinoille erilaisia rajatulle kohderyhmälle suunnattuja lyhytikäisiä lehtiä.
Historia muokkaa
Absolute ilmestyi syksyllä 2002 ilmaisjakelulehtenä. Sen kohderyhmänä oli nuori, varakas ja muotitietoinen kaupunkilaisyleisö. Lehden perustajia olivat Ilja Janitskin ja markkinointipäällikkönä toiminut Jussi Ahde. Lehdestä ilmestyi vain yksi noin satasivuinen, kalliille paperille painettu numero, jonka 30 000 kappaleen painosta jaettiin lähinnä helsinkiläisissä trendiravintoloissa ja vaatekaupoissa.[1]
Jo kuukausia ennen ensimmäisen numeron ilmestymistä keväällä 2002 kerrottiin espanjalaisen Marbellassa ja Madridissa ilmestyvän Absolute-lehden palkanneen juristin selvittämään, onko Suomen Absolute rikkonut sen tavaramerkkioikeuksia.[2] Pian kerrottiin, että espanjalaislehti on lähtenyt suomalaisen Absoluten osakkaaksi 25 prosentin osuudella.[1][3]
Lehden ainoaksi jääneeseen numeroon oli saatu paljon mainoksia edullisilla ilmoitushinnoilla, mutta taittoa pidettiin huolimattomana ja tekstiä virheitä vilisevänä. Lehti ratsasti Jussi Ahteen julkisuudella, kutsui häntä ”mediaevangelistaksi” ja kysyi lukijakilpailussaan, onko Jussi Ahde Sean Pennin näköinen.[1]
Ensimmäisen numeron ilmestyttyä Janitskinin ja Ahteen sanottiin myyneen omat osuutensa lehdestä Arla-Erica Yli-Valkaman omistamalle ja johtamalle Absolute International -yhtiölle, jonka aputoiminimiä olivat muun muassa Perintätoimisto Abse, Lakiasiantoimisto Prospero ja Onnen aika. Samoihin aikoihin Kuluttajavirastolle oli tullut valituksia, miten Onnen aika -nimistä lehteä oli myyty puhelimitse ja sanottu tuoton menevän Absolute-lehden kanssa samaan osoitteeseen merkitylle ”Suomen vanhusten auttamisyhdistykselle”.[4]
Absoluten toinen numero jäi ilmestymättä, Yli-Valkaman mukaan siksi, että taittaja oli kadonnut valmiit aineistot mukanaan.[5] Yli-Valkama myi yrityksen sarjayrittäjä Eero Löppöselle, jonka yli 40 yhtiöstä 22:lla oli merkintä maksuhäiriöstä ja neljällä konkurssi meneillään tai rauennut. Myös Absolute Media jätti palkkoja ja laskuja maksamatta.[5]
Absolute-lehti liittyi 2000-luvun alkuvuosien trendiin, jossa isoista lehtiyhtiöistä riippumattomat nuoret tekijät toivat markkinoille erilaisia rajatulle kohderyhmälle suunnattuja ja Absoluten tavoin useimmiten lyhytikäisiksi jääneitä lehtiä kuten SueEllen Magazine, Kerho, -sti, Hero, Impose, Posse Magazine, Numero, Páp, Edge ja Loska. Aikakauslehtien liiton tutkimuspäällikön Saara Itävuon mielestä lehdentekoprosessi tai todellisen kohderyhmän tuntemus ei ollut Absoluten tekijöillä hallussa. ”Tekijät ajattelivat, että koko Suomi on automaattisesti kiinnostunut heidän jutustaan.”[6]
Jussi Ahde sanoi myöhemmin hänen ja Janitskinin tulleen ”vedätetyiksi” ja että Absoluten nopea loppu oli vedättäjien etukäteen suunnittelema.[7]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c Erkkilä, Eija: Kauniita kuvia ja vähän sanottavaa, Absolute on uusi tulokas ilmaislehtimarkkinoilla Taloussanomat. 8.5.2002. Viitattu 3.1.2015.
- ↑ Virolainen, Pekka: Absolute aloittanee raastuvassa Markkinointi & Mainonta. 26.4.2002. Viitattu 3.1.2015.
- ↑ Ahteen lehti sai sijoittajan Markkinointi & Mainonta. 30.4.2002. Viitattu 3.1.2015.
- ↑ Jauhiainen, Ilkka: Absoluuttinen sotku Markkinointi & Mainonta. 25.10.2002. Viitattu 3.1.2015.
- ↑ a b Absolute umpikujassa, Markkinointi & Mainonta 29.11.2002, viitattu 3.1.2015.
- ↑ Mokka, Roope: Mediamogulien maihinnousu Ylioppilaslehti. 17.1.2003. Viitattu 3.1.2015.
- ↑ Rinne, Jaana: Tuhlaajapoika, Jussi Ahde on yhden miehen saippuaooppera City. 5.9.2003. Viitattu 3.1.2015.
Aiheesta muualla muokkaa
- Matilainen, Ville: Ilja Janitskinin ja Jussi Ahteen Absolute-lehdessä ei kirjoitettu ihmisistä pahaa Yle Elävä arkisto. 23.3.2015.