Saksanpihta
Saksanpihta (Abies alba, syn. A. pectinata) on ainavihanta, paljassiemeninen havupuu. Lajista on käytetty myös nimityksiä saksanjalokuusi[2] ja saksankuusi.
| Saksanpihta | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Havupuut Pinophytina |
| Luokka: | Havupuut Pinopsida |
| Lahko: | Pinales |
| Heimo: | Mäntykasvit Pinaceae |
| Suku: | Pihdat Abies |
| Laji: | alba |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Abies alba |
|
 Saksanpihta on alkuperäinen laji vihreällä alueella ja vieraslaji keltaisella alueella. |
|
| Katso myös | |
Ulkonäkö ja koko muokkaa
Saksanpihta kasvaa alkuperäisellä levinneisyysalueellaan yleensä 30–50 metriä korkeaksi, mutta Suomessa laji jää yleensä 10–15 metrin korkuiseksi. Puun latvus on leveähkön kartiomainen. Runko on väriltään harmaa ja sen kuoressa on pihkarakkuloita. Nuorena rungon kuori on sileä, mutta vanhana matalaan pitkittäisuurteinen. Kuluvan kesän kasvainranka on lyhyt- ja pystykarvainen, talvisilmut ovat ruskeita, pihkattomia, muodoltaan munanmuotoisia. Litteät, kiiltävän tummanvihreät neulaset eli lehdet ovat pituudeltaan 15–30 mm ja leveydeltään 1,5–2,5 mm. Lehdet siirottavat kampamaisesti sivuille ja yläviistoon, ja jättävät haararangan paljaaksi. Lehtien yläpinta on ilmaraoton, alapinnalla on kaksi kapeaa ja harmaata 7–9-jonoista ilmarakojuovaa. Pihkatiehyet ovat lehtien pinnan lähellä.[3][4]
Saksanpihdan kukinto on käpy. Hedekukat ovat riippuvia, kun taas emikukat ovat pystyjä. Kukat ovat yksineuvoisia, kehättömiä ja pieniä. Suomessa saksanpihta kukkii kesäkuussa. Pysty, pitkänomainen käpy on hyvin lyhytperäinen ja suippo- tai tylppäkärkinen. Kävyn peitinsuomujen kärjet ovat pitkät ja taakäänteiset. Kooltaan käpy on 9–17 × 2–4 cm. Kävyt kypsyvät kukintavuoden syksyllä, jolloin käpysuomut irtoavat, mutta pysty käpyranka jää kiinni haaraan. Siemen on ohutkuorinen ja siivekäs.[3][5]
Suurin mitattu saksanpihta on ollut 68 metriä korkea, ja halkaisijaltaan 3,8 metriä. Puu kasvoi Saksan Schwarzwaldissa.[6]
Levinneisyys muokkaa
Saksanpihta on peräisin Etelä- ja Keski-Euroopasta: Pohjois-Espanjasta Keski-Ranskaan, Etelä-Italiaan ja Pohjois-Kreikkaan sekä edelleen Romaniaan, Etelä-Puolaan ja -Saksaan. Erityisesti lajia tavataan ylänkö- ja vuoristoalueilta Pyreneillä, Alpeilla, Apenniineilla, Balkanilla ja Karpaateilla.[4][7] Suomessa saksanpihta on harvinainen viljelykarkulainen Ahvenanmaalla ja aivan eteläisimmässä Suomessa.[7][8]
Elinympäristö muokkaa
Saksanpihta kasvaa tuoreissa, keski- ja runsasravinteisissa metsissä etenkin yhdessä euroopanpyökin (Fagus sylvatica) ja euroopankuusen (Picea abies subsp. abies) kanssa, harvemmin yksinään.[9] Laji viihtyy 140–2 100 metrin korkeudessa, parhaiten alueilla, joilla sataa 1 000–2 500 millimetriä vuodessa.[6]
Käyttö muokkaa
Saksanpihta on laji, jota käytettiin ensimmäisenä joulukuusena.[10] Nykyään kaukasianpihta (A. nordmanniana) ja metsäkuusi (Picea abies) ja muut lajit ovat suurilta osin syrjäyttäneet saksanpihdan käytön joulukuusena.
Saksanpihdan puuaines on pehmeää, joustavaa ja vaaleaa. Sitä käytetään yleisesti rakennuksien, huonekalujen ja paperin raaka-aineena.[11] Puuaines soveltuu hyvin myös soitinten rakentamiseen ja lahonkestävyytensä ansiosta myös vesirakentamiseen ja kattopäreisiin. Aikaisemmin saksanpihtaa käytettiin erityisesti kaivoskäytävien tukemiseen. Tämä johtui siitä, että saksanpihdan puuaines natisi kovaäänisesti joutuessaan liiallisen paineen alle ja varoitti näin kaivostunnelien romahtamisvaarasta.[6]
Saksanpihta on levinneisyysalueensa ulkopuolella yleinen koristepuu, joskus myös viljelymetsäpuu.[12]. Suomessa saksanpihta menestyy viljeltynä sisämaassa Keski-Suomen korkeuksille, rannikolla Oulun korkeudelle saakka.[7]
Saksanpihdasta tehdään Strassburgin tärpättiä, joka on väritön, kirkas, hyvänhajuinen, kanadapalsamin tapainen palsami, jota kootaan Vogeeseilla.[13]
Lähteet muokkaa
- Euroopan puuopas. Toim. Mitchell, Alan & Wilkinson, John. Viiden painos. Otava, Helsinki 2009 (1989).
- Hyötykasvit värikuvina. Toim. Rautavaara, Toivo & Tuomola, Pirkkoliisa. 5. painos. WSOY, Helsinki 2002.
- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
- L. Hämet-Ahti, A. Palmén, P. Alanko, P. M. A. Tigerstedt, M. Koistinen: Suomen puu- ja pensaskasvio. Helsinki: Dendrologian Seura, 1992. ISBN 951-96557-0-0.
Viitteet muokkaa
- ↑ Farjon, A.: Abies alba IUCN Red List of Threatened Species. Version 2016.2. 2014. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 7.11.2016. (englanniksi)
- ↑ Hyötykasvit värikuvina 2002, s. 191.
- ↑ a b Suomen puu- ja pensaskasvio 1992, s. 57, 61.
- ↑ a b Euroopan puuopas 2009, s. 63.
- ↑ Den viertuella floran: Silvergran (Abies alba) Den virtuella floran. Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 15.2.2012. (ruotsiksi)
- ↑ a b c Botany.cz: Abies alba – Silver Fir Botany.cz. Viitattu 15.2.2012. (englanniksi)
- ↑ a b c Suomen puu- ja pensaskasvio 1992, s. 61.
- ↑ Lampinen, R. & Lahti, T. 2011: Kasviatlas 2010: Saksanpihdan levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 15.2.2012.
- ↑ Ellenberg, H. 2010. Vegetation Mitteleuropas mit den Alpen. Ulmer.
- ↑ LuontoPortti verkkolehti: Kuusi Viitattu 15.2.2012.
- ↑ Plants for a Future: Abies alba Plants for a Future. Viitattu 15.2.2012. (englanniksi)
- ↑ Retkeilykasvio 1998, s. 59.
- ↑ Strassburgin tärpätti, Tietosanakirja. Osa 9, palsta 77. Tietosanakirja-osakeyhtiö 1917
Aiheesta muualla muokkaa
- Kasviatlas 2018: Saksanpihdan (Abies alba) levinneisyys Suomessa
- Metla: Saksanpihta (Abies alba) (Arkistoitu – Internet Archive)
- Pinkka, Lajituntemuksen oppimisympäristö: Saksanpihta (Abies alba)[vanhentunut linkki]
- United States Department of Agriculture (USDA): Abies alba (englanniksi)
- Dr. Duke's Phytochemical and Ethnobotanical Databases: Abies alba (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)