Aavikkoloistokaija
Aavikkoloistokaija (Polytelis alexandrae) on Australian kuivilla seuduilla elävä kaija.
| Aavikkoloistokaija | |
|---|---|
.jpg) |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Papukaijalinnut Psittaciformes |
| Heimo: | Kaijat Psittaculidae |
| Suku: | Loistokaijat Polytelis |
| Laji: | alexandrae |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Polytelis alexandrae |
|
| Katso myös | |
|
|
|
Koko ja ulkonäkö muokkaa
Linnun pituus nokasta pyrstön kärkeen on noin 45 cm, jos iso osa on kärkeä kohti kapenevaa pyrstöä. Koiraan höyhenpuku on hyvin värikäs, vaaleansinisen, ruusunpunaisen, siniharmaan, vihreän ja keltaisen sekoitus. Naaras ja nuori lintu ovat vähemmän värikkäitä, joskaan sukupuolierot eivät ole huomattavat. Nokka on korallinpunainen, koivet harmaat ja iiris oranssi.
Esiintyminen muokkaa
Aavikkoloistokaijat elävät laajalla alueella Australian länsiosan sisämaan aavikkoalueilla. Lajin populaation koko on noin 5 000 aikuista yksilöä. Sen kanta on taantunut elinympäristöjen tuhoutumisen ja vieraspetojen, kuten kissojen ja kettujen takia.
Elinympäristö muokkaa
Aavikkoloistokaijat vaeltavat kuivien seutujen välillä ja pesivät epäsäännöllisin välein. Ne suosivat hiekkamaiden akasioiden, eukalyptusten ja Casuarina-puiden muodostamia harvoja metsiköitä ja pensaikkoja.
Lisääntyminen muokkaa
Pesintää tapahtuu syys-tammikuussa. Pesä on tavallisesti vesistön lähellä kasvavan eukalyptuksen kolossa, joskus kaukana vesistöstä kasvavassa Casuarinassa. Yhdessä puussa saattaa olla jopa kymmenen pesää. Naaras munii neljästä kuuteen munaa, joita se hautoo keskimäärin 23 päivää. Poikaset jättävät pesän viiden viikon ikäisinä.
Ravinto muokkaa
Ruokavalio koostuu pääosin maanpinnan tuntumassa kasvavien heinien ja ruohojen siemenistä, mutta myös hedelmistä, marjoista ja kukista.
Lemmikkinä muokkaa
Aavikkoloistokaijaa esiintyy lemmikkinä, mutta se ei ole Suomessa kovin yleinen lemmikkilintu. Siitä on jalostettu värimuunnoksia, esimerkiksi sininen.
Aavikkoloistokaijan hoito ei eroa juuri lemmikkilintujen perushoidosta. Hyvinvoidakseen se tarvitsee lintuseuraa, runsaasti tilaa, lajityypillisiä tarpeita tyydyttävän ruokavalion, riittävästi virikkeitä, lintulähtöiset käsittely- ja koulutustavat sekä päivittäistä vapaanaoloa häkistä turvalliseksi tehdyssä sisätilassa. Aavikkoloistokaija ei ole tunnettu erityisen helposti matkimaan oppivana lajina.
Laji kuuluu CITES II/B-liitteeseen[2], jonka vuoksi lajilla kauppaa käytäessä on yksilöllä oltava vähintään lintuun liitettävä alkuperätodistus. Myös lajia pesittäessä on molemmilla vanhemmilla oltava alkuperätodistukset.[3]
Lähteet muokkaa
- Forshaw, Joseph M. & Cooper, William T. 1977: Parrots of the World. - T.F.H. Publications, Inc. New Jersey. ISBN 0-87666-959-3
- World Parrot Trust (englanniksi)
Viitteet muokkaa
- ↑ BirdLife International: Polytelis alexandrae IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 30.4.2014. (englanniksi)
- ↑ Checklist of CITES Species checklist.cites.org. Viitattu 14.4.2022.
- ↑ Eksoottiset lemmikkieläimet Uhanalaisten lajien kansainvälinen ja EU:n sisäinen kauppa ja sitä koskevat luvat (CITES). 6.9.2013. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 14.4.2022.