Aavikkokiuru
Aavikkokiuru (Ammomanes deserti) on eteläinen kallioisten avomaiden kiurulaji.
| Aavikkokiuru | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Varpuslinnut Passeriformes |
| Heimo: | Kiurut Alaudidae |
| Suku: | Aavikkokiurut Ammomanes |
| Laji: | deserti |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Ammomanes deserti |
|
| Katso myös | |
Koko ja ulkonäkö muokkaa
Linnun pituus on 16–17 cm, siipien kärkiväli 27–30 cm ja paino 20–30 g. Se on hieman kiurua pienempi, päältä hiekanruskea ja alta valkoinen lintu, jonka ruskeassa pyrstössä on epäselvärajainen musta kärki. Hyvin laajan maantieteellisen muuntelun vuoksi sen höyhenpuvun väritys vaihtelee. Nokka on tukevahko ja sen kärki ja yläharja ovat tummat, erotuksena samannäköiseen pikkuaavikkokiuruun. Usein hyvin kesy. Sukupuolet ovat samannäköisiä. Koiras esittää lyhyen laululennon.[2]
Esiintyminen muokkaa
Aavikkokiuru esiintyy hyvin laajalla alueella Pohjois-Afrikan länsireunasta Himalajan rinteille saakka. Paikoin se on hyvin yleinen. Muuntelu on hyvin laajaa ja lajista tunnetaan ainakin 9 alalajia.[2] Turkissa elää pieni populaatio, 60–600 yksilöä. Lajin esiintymisalueen laajuus on yli 10 miljoonaa neliökilometriä ja sen kanta on elinvoimainen.[1] Laji on paikkalintu eikä sitä ole tavattu Suomessa.
Elinympäristö muokkaa
Aavikkokiuru elää, nimestään huolimatta, pääasiassa kuivilla kallioisilla ja kivikkoisilla rinteillä ja louhikoissa. Paikoin se elää 2 tai 3 kilometrin korkeudella vuorilla. Pesimäajan ulkopuolella laji voi muodostaa pieniä, alle 10 yksilön parvia, mutta pääasiassa se elää yksin, pareittain tai perhekunnittain.[2]
Lisääntyminen muokkaa
Aavikkokiurun pesintä tunnetaan puutteellisesti. Pesä on maassa mättään tai kiven suojassa. Pesyeitä on joskus 2. Munamäärä on 1–5, tavallisesti 3 tai 4, autiomaassa munaluku on pienempi kuin ravinteikkaammilla paikoilla. Ilmeisesti vain naaras hautoo.[2]
Ravinto muokkaa
Aavikkokiuru syö sekä siemeniä että hyönteisiä ja muita pieniä selkärangattomia. Usein se etsii siemeniä vuohien ja muun karjan lantakasoista.[2]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b BirdLife International: Ammomanes deserti IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 31.12.2013. (englanniksi)
- ↑ a b c d e Cramp, Stanley (päätoim.) 1988: Handbook of the Birds of Europe, the Middle East and North Africa. – Oxford University Press. Hongkong.