Avaa päävalikko
Aarne Karl Adolf Lang

Aarne Karl Adolf Lang (19. huhtikuuta 1888 Jyväskylä3. huhtikuuta 1960) oli suomalainen jääkärieverstiluutnantti ja tilanomistaja.[1][2]

Perhe ja opinnotMuokkaa

Langin vanhemmat olivat varatuomari August Edvard Adolf Lang ja Olga Augusta Rosvall. Hän kävi viisi luokkaa Oulun klassillista lyseota, minkä jälkeen hän jatkoi opintojaan ja suoritti farmaseuttitutkinnon vuonna 1909 ja jatkoi edelleen opintojaan Helsingin yliopiston farmaseuttisessa laitoksessa kolme ja puoli lukukautta. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1918 Mary Helena Hartosen kanssa.[1][2]

JääkäriaikaMuokkaa

 
Jääkäripataljoona 27:n 3. komppania.

Lang liittyi yhtenä ensimmäisistä Saksassa järjestetylle Pfadfinder-kurssille 28. helmikuuta 1915. Hänet sijoitettiin joukon 2. komppaniaan, ja 31. elokuuta 1915 alkaen hänet liitettiin Kuninkaallisen Jääkäripataljoona 27:n konekiväärikomppaniaan, josta hänet siirrettiin 6. marraskuuta 1915 pataljoonan 3. komppaniaan ja edelleen 19. elokuuta 1916 pataljoonan täydennysjoukkoon ja 5. lokakuuta 1916 uudelleen 3. komppaniaan. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joen asemasodassa ja Riianlahden rannikkoasemissa. Hän osallistui sotakoulun A-kurssiin Libaussa vuonna 1917.[1][2]

Suomen sisällissotaMuokkaa

Lang astui Suomen armeijan palvelukseen 11. helmikuuta 1918 kapteeniksi ylennettynä ja saapui Suomeen (Vaasaan) 25. helmikuuta 1918 jääkärien pääjoukon mukana. Hänet sijoitettiin Suomen valkoiseen armeijaan komppanianpäälliköksi 1. Jääkärirykmentin 2. Jääkäripataljoonan 1. komppaniaan, josta hänet siirrettiin 22. maaliskuuta 1918 komppanianpäälliköksi Reserviupseerikouluun (puolustusministeriön sotavänrikkikoulu).[1][2]

Sisällissodan jälkeinen aikaMuokkaa

Sisällissodan jälkeen Lang komennettiin 5. elokuuta 1918 Karjalan rykmentti n:o 1:een, josta muodostettiin myöhemmin ensin Itä-Suomen jalkaväkirykmentti n:o 5 ja myöhemmin Pohjois-Savon rykmentti. Hänet sijoitettiin ensin III pataljoonan komentajaksi ja l. tammikuuta 1921 alkaen talouspäälliköksi sekä 8. maaliskuuta 1924 alkaen I pataljoonan komentajaksi. Hän hoiti useita kertoja rykmentinkomentajan tehtäviä. Hänet siirrettiin 11. heinäkuuta 1924 Polkupyöräpataljoona 3:n komentajaksi. Armeijasta hän erosi 10. lokakuuta 1925 ja toimi sen jälkeen vuosina 1926–1929 Keskinäisen Henkivakuutusyhtiö Suomen tarkastajana ja vuosina 1930–1932 Oy Nielsen & Winter ab:n edustajana ja vuosina 1933–1937 rohdoskauppiaana Helsingissä. Näiden työtehtäviensä jälkeen hän toimi Hietalahden kartanon omistajana Mikkelissä vuoteen 1950, jolloin hän muutti Helsinkiin. Luottamustehtävissä hän toimi 3. Divisioonan kunnianeuvoston jäsenenä vuosina 1919–1925. Hänet on haudattu Mikkelin maalaiskunnan hautausmaalle.[1][2]


LähteetMuokkaa

  • Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
  • Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.

ViitteetMuokkaa

  1. a b c d e Suomen jääkärien elämäkerrasto 1938
  2. a b c d e Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975