Aarne Äyräpää

suomalainen arkeologi ja historiantutkija

Aarne Elias Äyräpää (vuoteen 1930 asti Europaeus); (21. lokakuuta 1887 Utajärvi17. kesäkuuta 1971 Helsinki) oli suomalainen arkeologi ja historiantutkija.

Aarne Äyräpää
Aarne Äyräpää 1940-luvulla
Aarne Äyräpää 1940-luvulla
Henkilötiedot
Muut nimet Aarne Elias Europaeus
Syntynyt21. lokakuuta 1887
Utajärvi
Kuollut17. kesäkuuta 1971 (83 vuotta)
Helsinki
Kansalaisuus suomalainen
Ammatti arkeologi, historiantutkija

Tausta

muokkaa

Aarne Äyräpään vanhemmat olivat Anders Theodor Europaeus (1836–1912) ja Kristina Sofia os. Riikonen (1854–1902). Hänen isoisänsä oli Anders Josef Europaeus ja setänsä Matti Äyräpää. Aarne Äyräpää kirjoitti ylioppilaaksi Helsingin suomalaisesta normaalilyseosta vuonna 1906. Hän suoritti vuonna 1912 filosofian kandidaatin tutkinnon Helsingin yliopistossa.

Ura arkeologina

muokkaa

Äyräpää nimitettiin Muinaistieteellisen toimikunnan ylimääräiseksi amanuenssiksi vuonna 1915 ja vakinaistettiin vuonna 1920. Vuonna 1933 hän väitteli tohtoriksi väitöskirjallaan Über die Streitaxtkulturen in Russland. Tämän jälkeen hän toimi Kansallismuseon esihistoriallisen osaston johtajana ja Helsingin yliopiston dosenttina vuoteen 1938 saakka. Jatkosodan aikana Äyräpää oli mukana Tieteellisessä Itä-Karjalan toimikunnassa, joka teki tutkimuksia valloitetussa Itä-Karjalassa.[1] Vuosina 1945–1948 hän toimi Suomen ja Pohjoismaiden arkeologian vt. professorina ja vuosina 1938–1954 hän toimi esihistoriallisen arkeologian ylimääräisenä professorina. Äyräpää oli Muinaistieteellisen toimikunnan jäsen vuosina 1949–1961.

Perintö

muokkaa

Äyräpää hallitsi kivikauden tutkimusta Suomessa 1920-luvulta aina 1950-luvulle saakka. Hänen suurimpana saavutuksenaan pidetään keramiikkaan ja geologian tutkimustuloksiin pohjautuvan esihistorian kronologian laatimista. Äyräpää mallinsi maankohoamisesta aiheutuneen rantaviivan muutoksen sekä ilmaston vaihtelut ja jaksotti Suomessa vaikuttaneet kulttuurilliset aikakaudet. Hän oli erityisen kiinnostunut vasarakirveskulttuurin tutkimisesta.[2]

Avarakatseinen ja kriittinen Äyräpää nautti kunnioitusta arkeologina myös ulkomailla.

Yksityiselämä

muokkaa

Aarne Äyräpää avioitui Hanna Käävän (1892–1975) kanssa. Heille syntyi neljä poikaa: Teuvo Pekka (1918–1999), Matti Antero (1920–2009), Aarne Veikko (1924–1944) ja Paavo Johannes (1925–1976).

Julkaisuja

muokkaa
  • Finlands konst från förhistorisk tid till våra dagar, 1926
  • Fornfynd från Kyrkslätt och Esbo socknar, 1922
  • Katsaus Suomen esihistoriaan, 1924
  • Opas Rauman museossa kävijöille, 1921
  • Suomen taide esihistoriallisesta ajasta meidän päiviimme, 1927
  • Tärkeitä kivikauden löytöjä, 1916
  • Über die Streitaxtkulturen in Russland Studien über die Verbreitung neolithischer Elemente aus Mitteleuropa nach Osten, 1933
  • Uusinta muinaislöytösatoa Oulun läänistä, 1937
  • Viidennet museopäivät Kuopiossa 1938, 1939

Lähteet

muokkaa

Kirjallisuutta

muokkaa
  • Kivikoski, Ella, Aarne Äyräpään julkaisut v. 1907-1961. Suomen muinaismuistoyhdistys, 1962.

Aiheesta muualla

muokkaa