ARA Rivadavia (1911)

(Ohjattu sivulta ARA Rivadavia)
Tämä artikkeli kertoo Argentiinan laivaston dreadnought-taistelulaivasta. Muita samannimisiä aluksia on täsmennyssivulla.

ARA Rivadavia oli Argentiinan laivaston Rivadavia-luokan taistelulaiva. Alus oli ensimmäinen dreadnought-taistelulaiva Argentiinan laivastossa.

ARA Rivadavia
ARA Rivadavia
ARA Rivadavia
Aluksen vaiheet
Rakentaja Fore River Shipbuiding Corporation, Quincy, Massachusetts
Kölinlasku 25. lokakuuta 1910
Laskettu vesille 26. elokuuta 1911
Palveluskäyttöön 27. elokuuta 1914
Loppuvaihe myyty romutettavaksi 30. toukokuuta 1957
Tekniset tiedot
Uppouma 28 448 t (standardi)
30 480 t (max)
Pituus 178,3 m
Leveys 30 m
Syväys 8,53 m
Koneteho 45 000 shp
Nopeus 23 solmua
Miehistöä 300 upseeria ja 1 000 miestä
Aseistus
Aseistus 6 × 12"/L50 (305 mm) kaksoistykkitornia
12 × BL 6"/L50 (152,4 mm) tykkiä
4 × 3" ilmatorjuntatykkiä
2 × 21" (533 mm) torpedoputkea

Valmistus muokkaa

Alus tilattiin Yhdysvalloista Massachusettsin Quincystä Fore River shipbuilding Corporationilta, missä köli laskettiin 25. lokakuuta 1910. Alus laskettiin vesille 26. elokuuta 1911 ja valmistui 27. elokuuta 1914, jolloin se siirrettiin telakalta Argentiinan laivastolle Bostonissa ja otettiin palvelukseen vielä samana päivänä. Alus ei kuitenkaan ollut palveluskelpoinen ennen kuin joulukuussa. Rivadavian 20. helmikuuta 1915 luovutettu sisaralus Moreno oli palveluskelpoinen viisi vuorokautta aiemmin.[1]

Palvelus muokkaa

Rivadavia lähti 23. joulukuuta 1914 New Yorkista Barbadoksen kautta Argentiinaan. Alus saapui 19. helmikuuta Buenos Airesiin, jossa se avattiin yleisölle. Kolmen seuraavan vuorokauden aikana alukseen tutustui yli 47 000 vierailijaa. Argentiinan presidentti tarkasti aluksen 22. helmikuuta, minkä jälkeen se aloitti normaalipalveluksensa laivastossa.[1]

Huhtikuussa 1915 alus liitettiin koulutusosastoon, mistä se siirrettiin1917 Argentiinan laivaston 1. laivueeseen. Samana vuonna alus oli kukistamassa kommunististen öljytyöläisten lakkoa Comodoro Rivadaviassa, minkä jälkeen se ankkuroitiin maan polttoainepulan vuoksi. Alus kuljetti 1918 Argentiinan lähettilään Yhdysvaltoihin Hampton Roadiin. Se palasi kuljettaen kultaa ja saapui 23. syyskuuta 1918 Puerto Belgranoon.[1]

Taistelulaiva osallistui Magalhaesin salmen löytymisen juhlallisuuksiin. Matkan aikana alus vieraili 2. joulukuuta 1920 Valparaisossa sekä osallistui 27. joulukuuta laivastonäyttelyyn. Se siirrettiin 1922 vajaalla miehistöllä reserviin Puerto Belgranossa. Seuraavana vuonna tehtiin päätös aluksen lähettämistä Yhdysvaltoihin modernisoitavaksi, mutta se lähti vasta 6. elokuuta 1924 ja saapui kuun lopulla Bostoniin.[1]

Huhtikuussa 1926 alus palasi Argentiinaan, missä se oli loppuvuoden koeajoissa ja koulutuksessa. Alus liitettiin 1927 Puerto Belgranon koulutusyksikköön, jonka mukana se osallistui neljään koulutuspurjehdukseen. Koulutusosasto lakkautettiin 1928 eikä alus tehnyt tuona vuonna yhtään purjehdusta, vaan se oli ankkuroituna reservissä.[1]

Alus palautettiin 1929 palvelukseen 1. viirikköön, joka kokonaisuudessaan siirrettiin 19. joulukuuta 1930 reserviin. Se oli 1931 lippulaivana vuotuisissa harjoituksessa, mutta jo seuraavana vuonna alus sijoitettiin taas vajaalla miehistöllä reserviin. Tammikuussa 1933 se palautettiin palvelukseen, jolloin alus muodosti sisaraluksensa Morenon kanssa 1. taistelulaivaviirikön.[1]

Tammikuussa 1937 alus teki purjehduksen Chilen ja Perun vesillä vieraillen Valparaisossa ja Callaossa ennen siirtymistä Euroopan vesille sisaraluksensa kanssa. Alukset lähtivät 6. huhtikuuta Puerto Belgranosta Eurooppaan. Saavuttuaan Engnlannin kanaaliin alukset hajaantuivat, Rivadavia suuntasi matkansa Brestiin. Alukset liittyivät osastoksi Morenon saavuttua Brestiin, josta ne purjehtivat Wilhelmshaveniin, josta lähtiessään alukset jälleen erkanivat. Rivadavia purjehti Hampuriin, jonka jälkeen alukset aloittivat yhdessä paluumatkan kotivesille. Osasto saapui 29. kesäkuuta Argentiinaan.[1]

Vuonna 1939 alus teki virallisen laivastovierailun Rio de Janeiroon Brasiliaan. Toisen maailmansodan päätyttyä alus teki 29. lokakuuta 1949 alkaneen ja 22. joulukuuta päättyneen pitkän purjehduksen, joka osoittautui poliittisesti hedelmättömäksi ja tarkoituksenmukaisettomaksi, vieraillen Trinidadissa, Venezuealassa ja Kolumbiassa. Matka päätti samalla aluksen aktiiviuran.[1]

Vuodesta 1948 alkaen Rivadavia oli ankkurissa Puerto Belgranossa, kunnes se todettiin 1951 tehottomaksi. Aluksen aseistus poistettiin seuraavana vuonna ja samalla alukselta poistuivat viimeisetkin miehistönjäsenet. Seuraavina vuosina alukselta poistettiin osia varaosiksi, kunnes se siirrettiin 18. lokakuuta 1956 poistolistalle. Alus poistettiin 1. helmikuuta 1957 ja myytiin romutettavaksi 30. toukokuuta Azienda Ricupiere e Demolizione Marittima SpA:lle Genovaan Italiaan 2 280 000 dollarilla. Hinaajat Zwarte Zee ja Oostzee hinasivat 3. huhtikuuta 1959 aluksen Puerto Belgranosta romutettavaksi Italiaan, jonne se saapui 23. toukokuuta.[1]

Lähteet muokkaa

  • Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1906-1921. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1985. ISBN 0-85177-245-5. (englanniksi)
  • Whitley, M. J.: Battleships of World War Two - an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1998. ISBN 1-85409-386-X. (englanniksi)

Viitteet muokkaa

  1. a b c d e f g h i Whitley, M. J. s. 21