ALH 84001 (Allan Hills, 1984 #001) on meteoriitti, joka löydettiin 27. joulukuuta 1984 Etelämantereelta Allan Hills -nimiseltä alueelta. Löytöhetkellä sen massa oli 1,93 kg. Meteoriitin löysi yhdysvaltalaiseen meteoriitteja etsineeseen tutkijaryhmään kuulunut Roberta Score.

ALH84001
Meteoriitin pintaa kuvattuna elektronimikroskoopilla

Vihreää väriä lukuun ottamatta sen arveltiin aluksi olleen tavallinen meteoriitti, joita tutkijaryhmä oli kerännyt alueelta aiemmin jo yli sata. Tutkijat toimittivat meteoriitin saastuttamisen välttämiseksi teflonteipeillä suljetussa muovipussissa Lyndon B. Johnson Space Centerin meteoriittilaboratorioon, Houstoniin.

Laboratoriossa meteoriitin vihreä väri näytti tavallisen harmahtavalta, ja meteoriitti siirrettiin jatkosäilytykseen. Kesällä 1988 tehdyissä analyyseissa meteoriitissa ei huomattu mitään erikoista. Meteoriitin ainutlaatuinen luonne alkoi paljastua vasta vuonna 1990, kun David Mittlefehldt huomasi kiderakenteeseen kuulumattomia jyväsiä elektronimikrokoettimella.

Mittlefehldt kuitenkin uskoi analyysinsa olleen virheellinen ja palasi asiaan vasta vuonna 1993 diogeniitteja käsittelevässä artikkelissaan, jossa hän mainitsi myös poikkeavat tulokset meteoriitista ALH 84001. Kyseisen artikkelin arvioija vaati hänet tarkastamaan työnsä uudelleen, ja myöhemmin meteoriitti paljastui sen sisältämän rauta(3):n vuoksi olevan peräisin Marsista, eikä suinkaan diogeniitti.

Marsin meteoriitit ovat yleensä suhteellisen nuoria, mutta ALH 84001 oli kuitenkin muodostunut pian Marsin synnyn jälkeen noin 4,5 miljardia vuotta sitten ja iskeytynyt Maahan noin 13 000 vuotta sitten.

Mahdolliset elämän merkit

muokkaa

David McKayn johtama NASAn tutkimusryhmä kiinnitti 1990-luvun puolivälin tutkimuksissaan huomiota kiven poikkeukselliseen karbonaattimateriaaliin. Pienten kerrostuneiden jyvästen halkaisija oli 25 nanometriä, jotka olivat muodostuneet noin 3,6–1,4 miljardia vuotta sitten, mutta selvästi ennen kuin meteoriitti tuli Maahan.

Ryhmä piti mahdollisena, että karbonaattijyväset saattaisivat olla Marsissa elävien eliöiden valmistamia. Mikäli kappale olisi ollut Maasta peräisin, jyväset olisi helposti saatettu tulkita mikrobitoiminnan aikaansaamiksi. He etsivät polysyklisiä aromaattisia hiilivetyjä eli PAHeja, jotka ovat monirenkaisia molekyylejä, joita mätänevät elämänmuodot tuottavat. Niiden olemassaolosta saatiin muutama merkki massaspektrometrillä.

Lisäksi McKayn ryhmä havaitsi PAHien pitoisuuden kasvavan mentäessä meteoriitin sisäosiin päin, joten ne eivät olleet tunkeutuneet ulkoapäin meteoriittiin Etelämantereella. Muissa Etelämantereelta löydetyissä meteoriiteissa ei ollut ollenkaan merkkejä ulkoapäin tunkeutuneista PAHeista. Eräs ongelma oli, että PAHeja syntyy myös epäorgaanisissa prosesseissa.

Kolmas syy epäillä muinaista elämää olivat elektronimikroskoopilla löydetyt tuhannet makkaranmuotoiset kappaleet karbonaattijyvästen pinnalla, jotka saattoivat olla fossiloituneiden bakteerien jäännöksiä.

Ensimmäinen julkistus

muokkaa

NASA julkisti tuloksensa elokuussa 1996. Tapaus nousi lehtien etusivuille ja televisiokanavien pääuutisiin ympäri maapallon. Myös Yhdysvaltain presidentti Bill Clinton puhui henkilökohtaisesti lehtimiehille ja piti tapausta merkittävänä.

David McKay kollegoineen kuitenkin korosti, että ALH 84001:stä tehdyt löydöt eivät olleet sitovia todisteita elämästä Marsissa. Tutkimus oli vain sopusoinnussa oletetun Marsin elämän synnyn kanssa. Meteoriitin muun muassa arvioidaan lähteneen Marsista aikana, jolloin siellä oli runsaasti vettä.

Tutkimus keräsi heti runsaasti arvostelua sen jälkeen, kun tekniset tulokset julkaistiin Science-lehdessä. 50 nanometrin kokoiset karbonaattimakkarat olivat sadasosankokoisia useimmista Maan bakteereista (mahdollisten nanobakteerien kokoisia). Yksikään mahdollisista bakteereista ei ollut "jakautumisvaiheessa".

Ralph Harveyn (Case Western Reserve University) ja Harry McSweenin (University of Tennessee) mielestä karbonaattijyväset olivat muodostuneet elämälle liian kuumissa oloissa (650 astetta), mutta McKayn tutkimusryhmä kiisti näin korkean lämpötilan. Myöhemmin Harvey ja McSween julkaisivat tutkimuksen, joka tuki hypoteesia jyvästen matalasta syntylämpötilasta vesiliuoksessa.

Kritiikissä todettiin, että PAHien kontaminaatio eli saastuminen oli ollut mahdollista Etelämantereella niiden 13 000 vuoden aikana, jotka kivi oli siellä ollut. Kaiken kaikkiaan Nasan tutkimusryhmä oli altavastaajana kritiikissä.

Marraskuun 2009 tulokset

muokkaa

Selvitykset Mars-meteoriitista ovat jatkuneet 2000-luvulla. Suurempaan julkisuuteen asia nousi marraskuussa 2009. Tuolloin julkaistiin uudella laitteistolla tehty tutkimus. Nyt samanlaisia "biomorfeja" on ALH 84001:n lisäksi löydetty myös kahdesta muusta marsmeteoriitista, jotka ovat Yamato 593 ja Nakhla.[1]

Uusissa tutkimuksissa on käytetty huipputarkkaa läpäisyelektronimikroskooppia (Transmission Electron Microscope), jollaista ei ollut käytettävissä 1990-luvun lopulla. Lisäksi kivien sisuksiin on päästy alle 100 nanometrin paksuisilla leikkeillä, jotka mahdollisti toinen uusi menetelmä, ionisädeporaus.[1]

"Biomorfien" rakenne näyttää tarkemmalla laitteistolla kuvattuna osin erilaiselta, etenkin osa ALH 84001:n löydöksistä poikkeaa tyypillisestä kontaminaatiosta. Kiteissä on hyvin puhdasta magnetiittia. Noin neljännes magnetiittikiteistä on sellaisia, että McKayn ryhmän tulkinnan mukaan ne "eivät ole voineet syntyä elottomissa prosesseissa". Tutkimusryhmä väittää edelleen, että "yhtäkään alkuperäisistä todisteista ei ole osoitettu vääräksi tai liitetty varmuudella ei-biologisiin selityksiin."

Edes biologisen selityksen puoltajat - mukaan lukien McKayn ryhmä - eivät kuitenkaan esitä, että asia olisi ratkennut. ALH 84001:n ja muiden marsmeteoriittien mahdollisten elämän jäänteiden tulkinta on edelleen epävarma ja altis erilaisille tulkinnoille.

Lähteet

muokkaa
  1. a b Nummila, Sakari & Pekkola, Marko: Väittely Marsin elämästä heräsi eloon - nyt kolmesta kivestä avaruus.fi. 23.1.2010. Ursa ry. Viitattu 7.7.2015.

Aiheesta muualla

muokkaa