Wikipedia

Liittoutuneet kansanvaltaiset voimat (ADF)

kapinallisliike Ugandassa
(Ohjattu sivulta ADF)

Liittoutuneet kansanvaltaiset voimat – Ugandan kansallinen vapautusarmeija (engl.: Allied Democratic Forces, ADF tai ADF-NALU, ransk: Forces démocratiques alliées – Armée nationale de libération de l'Ouganda) on Ugandassa vuonna 1995 perustettu aseellinen ryhmä[1]. Se vastustaa Kinšasankongon ja Ugandan hallitusten politiikkaa[2]. Ryhmä toimii Ugandan ja Kinšasankongon rajalla Pohjois-Kivun maakunnassa[1].

Kongon kartta, jossa Pohjois-Kivu punaisella. Sen itäpuolella sijaitsee Uganda. Niiden välissä on vuoristo.

Ryhmän perustanut ja sitä johtanut ja joukkojen komentajana toiminut Jamil Mukulu pidätettiin vuonna 2015. Vuonna 2018 Ugandassa järjestetään oikeudenkäynti, jossa hänelle luetaan 34 syytettä liittyen mm. rikoksiin ihmisyyttä vastaan ja murhiin[3] Heinäkuusta 2015 lähtien Kansanvaltaisten voimien johtajana on toiminut Musa Baluku[4].

Sotilaiden komentajana toimii Hood Lukwago.[1]

Ihmisoikeusjärjestö Human Rights Watchin mukaan kapinallisten uskotaan vuosina 2015–2018 syyllistyneen 1000 ihmisen tappamiseen Benin alueella. Kongon armeija on tuominnut kymmenisen Kansanvaltaisten voimien jäsentä kuolemaan.[5]

Kansanvaltaiset voimat ei ole syyllistynyt kaikkiin hyökkäyksiin joista sitä syytetään, vaan Kongon armeija on tehnyt jotkut hyökkäyksistä[5].

Historia muokkaa

Tausta muokkaa

 
Rwenzorin vuoristo etelästä päin kuvattuna kesäkuussa 2006.

Vuonna 1978 Ugandan kansanmurhiin syyllistynyt islaminuskoinen yksinvaltainen presidentti Idi Amin Dada hyökkäsi Tansaniaan. Seuraavana vuonna Tansania valtasi Ugandan pääkaupungin Kampalan. Syrjäytetty Amin Dada pakeni Libyaan ja sitten Saudi-Arabiaan. 1980-luvulta lähtien vallassa ollut epäkansanvaltaisen presidentti Yoweri Musevenin hallinto on syrjinyt muslimeja poliittisestiselvennä, varsinkin koska islam yhdistettiin Amin Dadan karmeaan käytökseen.[6]

Ennen Liittoutuneiden kansanvaltaisten voimien perustamista Ugandassa toimi muslimien Islamilainen salafjärjestö. Sen aseistautuneena osana toimivat muğahidiin-vapaustaistelijat, jonka jäsenistä suurin osa oli tablighilaista uskonnollista uudistusmielistä suuntausta edustavia. Vuonna 1992 Ugandan korkein oikeus linjasi toisen muslimiryhmän eduksiselvennä. Tablighilaiset kostivat väkivaltaisesti ja joutuivat pakenemaan Länsi-Ugandaan, missä he taistelivat vuosia Ugandan armeijaa vastaan. Useiden tappioiden jälkeen tablighilaiset pakenivat Kinšasankongon alueelle.[2]

1995–2013 muokkaa

Katolilaiskristillisyydestä tabligh-islamiin kääntynyt Jamil Mukulu perusti Liittoutuneet Kansanvaltaiset voimat (ADF) vuonna 1995 joko Ugandan tai Kongon (vuoteen 1997 Zairen) puolella rajaa[7][2]. Kansanvaltaiset voimat muodostettiin useasta aseellisesta ryhmästä. Heitä rahoittivat Zairen itsevaltainen presidentti Mobutu Sese Seko (vuoteen 1997) ja sudanilainen uskonnollinen- ja puoluejohtaja Hassan al-Turabi. Tuki oli keskimäärin satunnaista ja vähäistä. Kansanvaltaiset voimat maksoi jäsenilleen palkkaa 100 dollaria kuussa, mikä oli suhteellisen hyvä palkka.[8]

Ryhmä toimii kummallakin puolella rajaa sijaitsevalla vuoristoisella Rwenzorin / Ibirungan alueella)[9]. Alueella oli paljon pahoinvoivia entisiä sotilaita ja vähän laillisia työmahdollisuuksia tarjolla.[8] YK:n mukaan suurin osa jäsenistä kuuluu atšoli-kansaan[10]. Yli 60 % jäsenistä on kongolaisia[8]. YK:n mukaan suurin osa jäsenistä haluaa šaria-lain voimaan Ugandassa[10].

Kansanvaltaiset voimat viljeli maataloustuotteitä, käytti niitä itse ja myi paikallisilla markkinoilla. Ryhmä oli mukana myös kullankaivuussa, oli vastuussa metsähakkuista ja liiketoimista paikallisissa kaupungeissa.[8]

Ryhmää syytetään siitä, että se olisi 8. kesäkuuta 1998 hyökännyt Kitšvamban tekniseen korkeakouluun Ugandassa ja sytyttänyt tulipalon, jossa kuoli 80 opiskelijaa[3].

Heinäkuussa 2008 ryhmä ehdotti ihmisoikeusjärjestö Amnestyn välityksellä rauhanneuvotteluja Ugandan hallituksen kanssa. Hallitus ilmoitti suostuvansa neuvotteluihin. Tuolloin ADF:n johtajana toimi Mukulu ja varajohtajana Yusuf Kabanda.[11]

29. heinäkuuta 2010 Kansanvaltaisten voimien jäseniä oli Rutšurussa Pohjois-Kivussa Kongossa rauhanneuvotteluihin valmistelevassa kokouksessa, kun kaksi tuntematonta aseistautunutta miestä alkoi tulittaa, tappaen varajohtaja Kabandan ja haavoittaen vakavasti Mukulua vatsaan. Ugandan armeijan johtaja James Mugira väitti, että etteivät Kongon viranomaiset olleet kuulleet iskusta, ja että se oli todennäköisesti valhetta, jolla kapinalliset halusivat saada huomiota Kansainväliseltä siirtolaisuusjärjestöltä IOM:ilta. Siirtolaisuusjärjestö oli mukana neuvotteluiden järjestämisessä ja toivoi kapinallisten voivan palata Ugandaan. Mugiran mukaan Ugandan lähetystö oli matkustanut Kisanganiin kahdesti vuonna 2009 rauhanneuvotteluihin, mutta kapinalliset eivät ilmaantuneet paikalle.[12] Kansanvaltaisten voimien toiminnallinen komentaja Ashraf Lukwago epäili Ugandan armeijan olevan vastuussa hyökkäyksestä[12].

2013–2015 muokkaa

Ugandan viranomaisten ja Yhdistyneiden kansakuntien mukaan vuonna 2013 Kansanvaltaisilla voimilla oli 1200–1500 aseistettua taistelijaa Benin alueella Kinšasankongon Pohjois-Kivussa. Ryhmään arvioidaan kuuluvan 1600–2500 ihmistä, jos siviilit sotilaiden lapset lasketaan mukaan.[7]

Vuonna 2013 YK:n rauhanturvaajat ottivat käyttöön pienlennokkeja, joissa on kamerat, jotta voisivat jäljittää Kansanvaltaisten voimien jäsenet. Lennokeilla ei kuitenkaan näe latvuston läpi.[13]

Vuonna 2013 Kansanvaltaiset voimat teki YK:n mukaan hyökkäyksiä moniin kyliin, minkä takia yli 66 000 ihmistä joutui pakenemaan Ugandaan. Hyökkäykset autioittivat suuren alueen, jota Kansanvaltaiset voimat on pitänyt sen jälkeen hallussaan sieppaamalla tai surmaamalla kyliin palanneita ihmisiä. Heinä-syyskuussa 2013 ADF mestasi Kamangon alueella ainakin viisi ihmistä, ampui useita ihmisiä ja sieppasi useita kymmeniä. Väkivalta esti asukkaita palaamasta koteihinsa.[7]

14. heinäkuuta 2013 ADF hyökkäsi YK:n partion kimppuun Mbaun ja Kamangon välisellä tiellä[7].

11. joulukuuta 2013 Kansanvaltaiset voimat hyökkäsi Musukun kylään Benin alueella ja tappoi viidakkoveitsillä silpoen 23 ihmistä, joista 11 oli alaikäisiä (kahdeksan poikaa ja kolme tyttöä).[7]

Kongon armeija (FARDC) hyökkäsi Kansanvaltaisten voimien kimppuun. Vuonna 2013–2014 Yhdistyneet kansakunnat tuli alueelle "vakauttamaan" sitä (operaatio Monusco). Kansanvaltaisten voimien sotilaat joutuivat sen vuoksi hajautumaan pienempiin tukikohtiin. Naiset sekä lapset siirtyivät Benistä sen länsipuolelle ja Iturin maakunnan rajalle.[7]

3. maaliskuuta 2014 Kansanvaltaiset voimat heitti kranaatteja YK:n joukkojen ajoneuvoon 10 kilometrin päässä Mavivin lentokentältä Benin alueella. Hyökkäyksessä loukkaantui viisi rauhanturvaajaa. Se oli ryhmän toinen hyökkäys rauhanturvaajien kimppuun.[7]

Vuodesta 2015– muokkaa

Mukulu pidätettiin huhtikuussa 2015 Dar es Salaamissa Tansaniassa ja karkotettiin heinäkuussa Kampalaan Ugandaan[7]. Syyskuusta 2016 lähtien hän on ollut pidätettynä Nalufenjan pidätyskeskuksessa / poliisivankilassa Jinjan alueella oikeudenkäyntiä varten[3][7]. Häntä tullaan syyttämään 34 rikoksesta, joihin kuuluu Geneven yleissopimuksen vakavia rikkomuksia. Vuonna 2018 hänet oli siirretty Kampalan Luziraan.[3][7]

17. syyskuuta 2017 yhtä tansanialaista YK:n rauhanturvaajaa ammuttiin Benin lähellä. Hänet vietiin Monuscon sairaalaan Gomaan, jossa hän kuoli. Hyökkäyksen tekijöiksi epäiltiin Kansanvaltaisia voimia.[14]

Lokakuussa moottoripyörillä ajavat aseistautuneet ihmiset hyökkäsivät Benin lähellä siviilien kimppuun. Ainakin 26 ihmistä kuoli. Hyökkäyksestä syytettiin Kansanvaltaisia voimia.[15]

7. joulukuuta 2017 kranaatinheittimillä ja singoilla aseistautuneet sotilaat tappoivat 15 YK:n rauhanturvaajaa ja viisi Kongon armeijan sotilasta ja haavoittivat 50 rauhanturvaajaa rauhanturvajoukkojen tukikohdassa 40 km Benin koillispuolella[15][16]. Kuolleista 14 oli tansanialaisia[5]. Hyökkääjät tuhosivat kaksi panssaroitua joukkojenkuljetusvaunua, ambulanssin ja rekan. YK syytti hyökkäyksestä Kansanvaltaisia joukkoja.[15]

22. joulukuuta Ugandan armeija ilmoitti ampuneensa yhdessä Kongon armeijan kanssa "ennaltaehkäisevästi" tykistöllä ja suihkuhävittäjillä Kongon puolelle kohti Kansanvaltaisia voimia, saatuaan vakoilutietoa, että ADF suunnittelisi hyökkäystä Ugandaan.[17]

27. joulukuuta Ugandan puolustusministeriö väitti, että se oli tappanut yli 100 ADF:n jäsentä kahdeksassa leirissä ja tuhonnut logistiikkavaraston[18].

13. tammikuuta 2018 Kongon armeija ilmoitti aloittavansa rauhanturvaajahyökkäykseen vedoten lopullisen taistelun Kansanvaltaisia voimia vastaan. kunnes Kongon armeija on "turvannut alueensa".[16]

12. helmikuuta 2018 Kongon armeija ilmoitti vallanneensa Kansanvaltaisten voimien suurimman tukikohdan, joka sijaitsee Mwalikassa 80 kilometrin päässä Benistä, sekä vapauttaneensa panttivankeja.[5]

Alaikäisten käyttäminen sotilaina muokkaa

YK:n turvallisuusneuvoston mukaan Kansanvaltaiset voimat on värvännyt ja käyttänyt lapsisotilaita kansainvälisen oikeuden vastaisesti. Haastateltujen entisten sotilaiden mukaan ryhmän värvääjät houkuttelivat ihmisiä Ugandassa Kongoon lupaamalla aikuisille työpaikkoja ja lapsille ilmaisen koulutuksen, ja sitten pakottivat heidät liittymään ryhmään. Heidän mukaansa koulutusryhmiin kuuluu tavallisesti sekä aikuisia miehiä että poikia, ja että lapset saavat sotilaskoulutusta.[7]

Ugandan kansan puolustusjoukkojen (UPDF) tiedottajan mukaan UPDF pelasti 30 lasta Victorianjärven Buvuma-saarella olleelta koulutusleiriltä.[7]

YK:n turvallisuusneuvoston mukaan Kansanvaltaiset voimat on syyllistynyt lukuisiin kansainvälisten ihmisoikeuksien ja kansainvälisen humanitaarisen oikeuden loukkauksiin, kuten tappamiseen, vammauttamiseen ja seksuaaliseen väkivaltaan.[7]

YK:n pääsihteerin maaliskuussa 2014 julkaistussa raportissa kansanvaltaiset voimat nimetään yhdeksi osapuoliksi, joiden epäillään uskottavasti syyllistyneen aseellisissa selkkauksissa raiskauksiin tai muihin seksuaalisen väkivallan muotoihin tai olevan vastuussa niistä.[7]

Lähteet muokkaa

  1. ↑ a b c Neuvoston täytäntöönpanoasetus (EU) 2017/199, annettu 6 päivänä helmikuuta 2017, tiettyjen rajoittavien erityistoimenpiteiden käyttöönotosta Kongon demokraattista tasavaltaa koskevaa aseidenvientikieltoa rikkovia henkilöitä vastaan annetun asetuksen (EY) N:o 1183/2005 9 artiklan 5 kohdan täytäntöönpanosta data.europa.eu. 7.2.2017. Viitattu 4.4.2018.
  2. ↑ a b c Jihadists, Rebels or Bandits? The Threat of the Allied Democratic Forces Sustainable Security. 27.6.2017. Viitattu 4.4.2018. (englanniksi)
  3. ↑ a b c d Panel of judges to try ADF leader Jamilu Mukulu appointed Nile Post. 3.3.2018. Viitattu 4.4.2018. (englanniksi)
  4. ↑ Dear Jeanne: ADF Gets New Commanders Uganda Radio Network. 21.7.2015. Viitattu 4.4.2018. (englanniksi)
  5. ↑ a b c d DRC military captures largest Allied Democratic Forces stronghold | African Independent africanindy.com. 13.2.2018. Viitattu 4.4.2018. (englanniksi)
  6. ↑ Frederic Volpi, Francesco Cavatorta: Democratization in the Muslim World: Changing Patterns of Authority and Power, s. s. 140. Routledge, 2013-09-13. ISBN 9781317997382. Teoksen verkkoversio (viitattu 4.4.2018). en
  7. ↑ a b c d e f g h i j k l m n Neuvoston täytäntöönpanoasetus (EU) 2017/199, annettu 6 päivänä helmikuuta 2017, tiettyjen rajoittavien erityistoimenpiteiden käyttöönotosta Kongon demokraattista tasavaltaa koskevaa aseidenvientikieltoa rikkovia henkilöitä vastaan annetun asetuksen (EY) N:o 1183/2005 9 artiklan 5 kohdan täytäntöönpanosta data.europa.eu. 7.2.2017. Viitattu 4.4.2018.
  8. ↑ a b c d Lindsay Scorgie: The Allied Democratic Forces: Moving beyond popular narratives www.aljazeera.com. 27.7.2013. Viitattu 4.4.2018.
  9. ↑ Jihadists, Rebels or Bandits? The Threat of the Allied Democratic Forces Sustainable Security. 27.6.2017. Viitattu 4.4.2018. (englanniksi)
  10. ↑ a b The Foreign Armed Groups MONUSCO. 22.2.2016. Viitattu 4.4.2018. (englanniksi)
  11. ↑ english@peopledaily.com.cn: Uganda's ADF rebels seek peace talks with gov't - People's Daily Online en.people.cn. 29.7.2008. Arkistoitu 5.4.2018. Viitattu 4.4.2018.
  12. ↑ a b Army denies death of ADF commander Daily Monitor. 29.7.2010. Arkistoitu 5.4.2018. Viitattu 4.4.2018. (englanniksi)
  13. ↑ Caroline Hellyer: Uganda's heart of darkness www.aljazeera.com. 24.12.2013. Viitattu 4.4.2018.
  14. ↑ One peacekeeper killed in Beni territory MONUSCO. 19.9.2017. Viitattu 4.4.2018. (englanniksi)
  15. ↑ a b c Jason Burke: Islamist attack kills at least 15 UN peacekeepers and five soldiers in DRC the Guardian. 8.12.2017. Viitattu 4.4.2018. (englanniksi)
  16. ↑ a b Fiston Mahamba: Congo launches offensive against Ugandan rebels in its east U.S.. 13.1.2018. Viitattu 4.4.2018. (englanniksi)
  17. ↑ Ugandan military attacks ADF rebels in DR Congo - Xinhua | English.news.cn www.xinhuanet.com. 22.12.2017. Arkistoitu 5.4.2018. Viitattu 4.4.2018.
  18. ↑ UPDF: 100 ADF rebels killed in DR Congo strikes The Independent. 28.12.2017.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Liittoutuneet_kansanvaltaiset_voimat_(ADF)&oldid=21280501”