Rakennusliike Puolimatka
Rakennustoimisto A. Puolimatka Oy oli rakennusliike, jonka perusti turkulainen rakennusmestari Armas Puolimatka vuonna 1946.[1]
Historia muokkaa
Nuoruudessaan metsurina ja kirvesmiehenä työskennellyt Armas Puolimatka toimi sotien jälkeen työnjohtajana rakennustyömailla Turun seudulla. Hänen ensimmäinen oma urakkansa oli Uudenkaupungin telakalle rakennettu levyhalli, josta hän teki sopimuksen siihenastista työnantajaansa kuulematta. Puolimatka muutti yrityksensä osakeyhtiöksi jo vuonna 1948. Ensimmäiset kokemuksensa aluerakentamisesta Puolimatka sai osallistuessaan Patterinhaan kaupunginosan rakentamiseen Turussa 1950-luvun alussa. Päästyään mukaan pääkaupunkiseudun rakennushankkeisiin Puolimatka perusti toimiston Helsinkiin vuonna 1956; näihin aikoihin Armas Puolimatka solmi läheiset suhteet silloiseen Helsingin Työväen Säästöpankin toimitusjohtajaan, myöhempään pääministeriin ja tasavallan presidenttiin Mauno Koivistoon. Yrityksen toiminta laajeni vähitellen koko Etelä- ja Keski-Suomen alueelle ja se nousi 1960-luvun loppuun mennessä Suomen kolmen suurimman rakennusalan yrityksen joukkoon. Armas Puolimatka, joka sai vuorineuvoksen arvonimen vuonna 1967, johti yritystään vanhalla patruunamaisella otteella vaatien kaikkien päätösten alistamista itselleen. Konsernin kasvaessa tämä vaikeutui, minkä vuoksi Puolimatka nimitti kaikkiin yksiköihin omat luottomiehensä valvomaan niiden toimintaa.[2]
Yritys aloitti ensimmäisenä Suomessa teollisen rakennustoiminnan vuonna 1963 ja vuotta myöhemmin käynnistettiin oma suunnittelutoiminta. Puolimatkan tytäryhtiö Rakennusvalmiste Oy (myöhemmin Parma Oy) perusti Forssaan Suomen ensimmäisen rakennuselementtitehtaan, jonka yhteydessä toimi myös ikkuna-, ovi- ja kalustetehdas.[3] Forssan elementtitehtaan johtajana toimi sen valmistuttua teollisuusneuvoksen arvon myöhemmin saanut Matti Nurminen.[4] Elementtirakentamisen myötä Puolimatka otti käyttöön Suomen ensimmäiset torninosturit, jotka tulivat tutuiksi etenkin uusien lähiöiden rakennustyömailla.[5] Ensimmäiset ulkomaiset projektinsa Puolimatka aloitti vuonna 1972 Neuvostoliitossa ja toteutti sen jälkeen liki 20 vuoden aikana merkittävän määrän kansainvälisestikin hyvin mittavia hankkeita. Yritys oli yksi Neuvostoliittoon suuntautuneita rakennushankkeita varten perustetun Finn-Stroin pääosakkaista. Kotimaassa Puolimatkan suuria rakennuskohteita olivat mm. Malminkartanon lähiö Helsingissä sekä Kaivokselan ja Myyrmäen lähiöt ja Tiedekeskus Heureka Vantaalla. Tilikaudella 1984–1985 Puolimatka-konsernin liikevaihto oli yli 2,5 miljardia markkaa ja sen palveluksessa oli 6609 työntekijää.[6] Yrityksen vuonna 1983 valmistunut pääkonttori sijaitsi Helsingin Käpylässä.[7]
Vuonna 1984 Hankkija osti Rakennusliike Puolimatkan Armas Puolimatkan perheeltä yhdellä Suomen taloushistorian suurimmista yrityskaupoista, joissa myyjinä on ollut yksityishenkilöitä. Neuvotteluja yrityskaupasta käytiin noin vuoden ajan tiukasti salassa julkisuudelta – Armas Puolimatka oli uhannut katkaista neuvottelut välittömästi, jos yksikin sana olisi vuotanut julkisuuteen – ja kauppa julkistettiin tammikuussa 1985. Kauppahinta oli niin salainen, että johtaja Rauno Puolimatka kirjoitti sen käsin kauppakirjaan vasta kaupantekotilaisuudessa eikä sitä esiintynyt sopimuksesta otetuissa valokopioissa. Vasta Martti Häikiö paljasti vuonna 1997 tarkan kauppahinnan olleen 715 miljoonaa markkaa. Kauppaan sisältyi Puolimatkan perheen oikeus ostaa haluamaansa omaisuutta takaisin, mitä tapahtuikin yli sadan miljoonan markan arvosta. Hankkijan puolelta kauppaan johti merkittävästi se, että Hankkijan johto oli menettänyt uskonsa siihenastisen päätoimialansa maataloustavarakaupan tulevaisuuteen.[8] Kaupan yhteydessä Armas Puolimatka jäi eläkkeelle ja Puolimatka-konsernin uudeksi toimitusjohtajaksi tuli diplomi-insinööri Markku Markkola Finn-Stroista.[9]
Puolimatka-kauppa merkitsi käännekohtaa Hankkijan historiassa, koska sen myötä konsernin toiminnan painopiste siirtyi maataloudesta rakennustoimintaan ja rakennusosateollisuuteen. Yhtiö vaihtoi hieman myöhemmin nimensä Noveraksi. Kauppa osoittautui kuitenkin välittömästi toteuduttuaan ostajalle ongelmalliseksi. Hankkijan johtoryhmän jäsenet joutuivat heti kaupan jälkeen erimielisyyksiin siitä, pitäisikö Puolimatka pilkkoa ja myydä sen osia, jättää se itsenäiseksi kokonaisuudeksi vai sulauttaa se ostajayhtiöön. Puolimatkasta puhuttiin Hankkijan sisälläkin alusta lähtien sisaryhtiönä, ei tytäryhtiönä. Koska Noveran ja Puolimatkan keskinäiset suhteet jäivät järjestämättä, Puolimatkan työntekijät eivät koskaan tunteneet olevansa osa Novera-konsernia. Lisäksi Puolimatkalta puuttui toimiva johto, koska konsernin eri yksiköt olivat aiemmin ilmeisesti hoitaneet asioitaan suoraan yhtiössä todellista valtaa henkilökohtaisesti käyttäneen Armas Puolimatkan kanssa.[10]
Novera-yhtymä ajautui konkurssiin vuonna 1992 rakennusliikkeen oston osoittautuessa lama-aikaan liian suureksi ja huonosti ajoitetuksi. Konkurssipesän suurimpana velkojana Kansallis-Osake-Pankki otti haltuunsa Puolimatkan, ja Noveran rakennusosateollisuuden.[11] Sektorit yhdistettiin ja vielä fuusioitiin vuonna 1993 Rakennus-Ruolan kanssa.
Omistajapankki huomasi kuitenkin, ettei näin suurelle yksikölle löytynyt ostajaa, ja KOPin fuusioiduttua SYP:n kanssa Meritaksi, myytiin Puolimatkan rakennustoiminta ja rakennussuunnittelu vuonna 1996 Ruotsin toiseksi suurimmalle rakennusyritykselle NCC-yhtymälle. Puolimatkan rakennusosateollisuutta myytiin eri puolille: elementtiteollisuus Partekille, ikkuna- ja oviteollisuus Paloheimo Oy:lle.[11]
Vuonna 1996 NCC-Puolimatkan liikevaihto oli runsaat 1,5 miljardia markkaa ja sen palveluksessa oli 1456 työntekijää. Yhtiön tuotannosta 45 prosenttia oli asuntoja, 25 prosenttia julkisia rakennuksia ja 22 prosenttia toimistoja. Kansainvälisen toiminnan osuus oli kuusi prosenttia.[12]
Lähteet muokkaa
- NCC Rakennus Oy:n historiaa
- Tuuri, Antti: Linnuille pesänsä, ketuille kolonsa. Suomen Rakennuslehti Oy, 1998. ISBN 951-664-020-6.
- Häikiö, Martti: Satoa ja katoa Hankkijan saralla. Kirjayhtymä, 1997. ISBN 951-26-4282-4.
Viitteet muokkaa
- ↑ Hoffman, Kai: Vuorineuvos Armas Puolimatka (1918–1989). Suomen talouselämän vaikuttajat -verkkojulkaisu (maksullinen). 5.9.2008. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
- ↑ Tuuri 1998, s. 68–70.
- ↑ Häikiö 1997, s. 255.
- ↑ Jarmo Seppälä: Matti Nurminen Biografiasampo. Viitattu 12.7.2023.
- ↑ Häikiö 1997, s. 324.
- ↑ Häikiö 1997, s. 251.
- ↑ Häikiö 1997, s. 252.
- ↑ Häikiö 1997, s. 253.
- ↑ Häikiö 1997, s. 257.
- ↑ Häikiö 1997, s. 257–259.
- ↑ a b Tuuri 1998, s. 129
- ↑ Häikiö 1997, s. 363.
Aiheesta muualla muokkaa
- Hoffman, Kai: Vuorineuvos Armas Puolimatka (1918–1989). Suomen talouselämän vaikuttajat -verkkojulkaisu (maksullinen). 5.9.2008. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.