5m
Kansainvälinen 5m eli "Vitonen" on kansainvälinen kilpakäyttöön suunniteltu pienehkö purjevene. Vitosia oli Suomessa vuonna 2010 noin 30 eli enemmän kuin koskaan aikaisemmin, ja luokka kasvaa edelleen tasaisesti 1–2 veneen vuosivauhtia. Vitoset ovat luokkana pitäneet kiinni puutakiloistaan ja dacron-purjeistaan ja täten vältelleet suuremmissa klassikkoluokissa kuten Kuutosissa tapahtuvan ”kilpavarustelun”. Vene kuuluu suurimpiin klassisiin veneluokkiin Suomessa.
| Vitonen | |
|---|---|
 Kansainvälinen 5m Lill-Ulla L-31 |
|
| Tyyppi | kölivene, konstruktioluokka |
| Suurin pituus (LOA) | n. 9,50 m |
| Vesilinjan pituus (LWL) | n. 6,50 m |
| Leveys | n. 1,90 m |
| Syväys | max 1,1 m |
| Paino | 1 700 kg |
| Isopurje | n. 15,0 m2 |
| Fokka / Genua | n. 7 m2 |
| Spinaakkeri | n. 40 m2 |
| LYS | 1,02 |
| Moottori | ei ole |
| Miehistö | 3 |
| Makuupaikkoja | ei ole |
| Suunnittelija | useita, esim. Gösta Kynzell, Jarl Lindblom |
| Suunnitteluvuosi | 1929- |
Sota ja britit estivät olympiahaaveet muokkaa
Veneen syntyyn vaikutti R-mittasäännön mukaan suunniteltujen veneiden kalleus ja se, että 6mR-veneet eli Kutoset olivat monien mielestä 1920-luvun lopulla taloudellisesti tavallisten purjehtijoiden ulottumattomissa. Näin syntyi ajatus kolmihenkiselle miehistölle tarkoitetusta pienemmästä veneestä. Ehdotuksia oli 1920-luvulla esitetty useampia ja lopulta Union de Societes Nautique Francaise eli Ranskan purjehtijaliitto esitteli vuonna 1929 säännön, joka hyväksyttiin Lontoossa. Mittasääntö oli kansainvälinen, mutta luokkaa ei ole koskaan kirjattu Lloyd's Register of Shippingiin, joten vitoset eivät ole varsinaisia R-veneitä kuten Kasit ja Kutoset. Viitosia ehdotettiin olympialuokaksi muun muassa vuonna 1938 Kansainvälisen Purjehtijaliiton kokouksessa, josta Suomen edustaja Henrik Ramsay joutui ilmoittamaan kielteisen päätöksen. Yhdeksi syyksi tähän on epäiltyselvennä englantilaisten penseää suhtautumista uutta luokkaa kohtaan – olihan aloite alun pitäen ranskalainen.[1]
Suomessa suuri kasvava vitosluokka muokkaa
Suomessa on tällä hetkellä vitosia noin 30 kappaletta[2]. Suurin laivue eli runsas kolmasosa veneistä on HSS:n rekisterissä. Vitosista ei koskaan tullut aidosti kansainvälistä luokkaa, vaikka ennen toista maailmansotaa veneitä oli rakennettu yli 300 kappaletta – Suomen ja Ruotsin lisäksi muun muassa Tanskassa, Sveitsissä, Ranskassa, Argentiinassa ja Uruguayssa. Ruotsissa on nykyään vielä yli 100 vitosta. 5.5m-metristen veneiden nousu maailmansodan jälkeen vaikutti luokan hiipumiseen. Suomessa vitosten toiminta oli sotien jälkeen olympialuokaksi valitun 5.5-luokan kulta-aikana eli 1950-luvulta aina 1980-luvun lopulle vähäistä.
Vitoset Suomen klassikkopurjehduksen nousun pioneerejä muokkaa
Klassisen purjehduksen nousi alkoi erityisesti piennemmistä luokista 1980–1990-lukujen taitteessa, ja tänään Suomessa on enemmän vitosia kuin koskaan, noin 30 kappaletta. Suurin osa veneistä on ostettu Ruotsista, josta veneitä tulee edelleen 1–2 veneen vuosivauhtia. Vitosten vajaan parinkymmenen aktiivisen kilpailevan veneen aktiivisuden päihittää klassikoissa vain kutoset, joiden lähdöissä viime aikoina on ollut peräti kolmattakymmenettä venettä lähtöviivalla. Yllättävästi vitoset ovat aktiivisuudessaan ohittaneet monin kerroin 5.5-luokan, jonka toiminta Suomessa on 2010-luvulle tultaessa suhteellisen vaatimatonta.
Lähteet muokkaa
- ↑ http://www.int5m.fi/historia/ (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ http://www.int5m.fi/veneet/ (Arkistoitu – Internet Archive)
Aiheesta muualla muokkaa
- Vitosten kotisivu (Arkistoitu – Internet Archive)
- Jorma Rautapään kuvia kilpailevista vitosista