138. erillinen kaartin moottoroitu jalkaväkiprikaati

138. erillinen kaartin moottoroitu jalkaväkiprikaati (ven. 138-я отдельная гвардейская мотострелковая бригада, 138-ja otdelnaja gvardeiskaja motostrelkovaja brigada), lyh. 138. moottoroitu jalkaväkiprikaati (ven. 138-я омсбр, 138. omsbr) on Karjalankannaksella Uudenkirkon Kaukjärvellä (ven. Каменка, Kamenka; nyk. Leningradin alueen Viipurin piirissä) toimiva Venäjän Läntisen sotilaspiirin 6. armeijan alainen sotatoimiyhtymä. Sen Venäjän asevoimien osastonumero on № 02511 (в/ч 02511).[2]

138. erillinen kaartin moottoroitu jalkaväkiprikaati
Toiminnassa 1934–1942 70. jalkaväkidivisioona
1942–1965 45. kaartin jalkaväkidivisioona
1965–1997 45. kaartin moottoroitu jalkaväkidivisioona
1997– 138. erillinen kaartin moottoroitu jalkaväkiprikaati
Valtio Venäjä
Puolustushaarat Venäjän maavoimat
Rooli Korkean valmiuden yhtymä
Osa joukkoa Läntisen sotilaspiirin 6. armeija
Koko noin 4 000[1]
Tukikohta Kaukjärven varuskunta
Ansiomerkit Leninin ritarikunta
Punalipun ritarikunta
Komentajat
Nykyinen komentaja kenraalimajuri Vasili Ivanovitš Koltšin
Venäläisen moottoroidun jalkaväkiprikaatin esimerkkiorganisaatio.

HistoriaMuokkaa

70. jalkaväkidivisioonaMuokkaa

138. erillinen kaartin moottoroitu jalkaväkiprikaati on organisaationa syntynyt 1. toukokuuta 1934 Neuvostoliiton Samaran kaupungissa perustettuna 70. jalkaväkidivisioonana.[2] Vuonna 1936 divisioona siirrettiin inkeriläiseen Sierattalan (ven. Се́ртолово, Sertolovo) kylään aivan Suomen rajan viereen.[2][3]

70. jalkaväkidivisioona osallistui talvisotaan aluksi Neuvostoliiton 19. armeijakunnan alaisuudessa edeten Mannerheim-linjalle Kuolemajärvellä, jossa se luovutti rintamavastuun 100. jalkaväkidivisioonalle 21. joulukuuta 1939. 26. tammikuuta 70. jalkaväkidivisioona siirrettiin osaksi 10. armeijakuntaa, ja takaisin rintamalle 11. helmikuuta 1940, jolloin se osallistui Neuvostoliiton helmikuiseen suurhyökkäykseen Mannerheim-linjan murtamiseksi. Linjan murruttua se siirrettiin osaksi 28. armeijakuntaa (poislukien divisioonan 68. jalkaväkirykmentti, joka jäi osaksi 10. armeijakuntaa), lopulta edeten Viipurinlahdelle ylittäen sen jäätä pitkin ottaen sillanpääaseman Viipurin länsipuolella sodan lopussa. Divisioona palkittiin 21. maaliskuuta 1940 Viipurinlahden ylittämisestä Leninin kunniamerkillä[2] ja divisioonan 252. jalkaväkirykmentti ja 227. haupitsirykmentti Punalipun kunniamerkillä 11. huhtikuuta 1940.

Operaatio Barbarossan alkaessa 70. jalkaväkidivisioona oli Leningradissa, josta se siirrettiin 9. heinäkuuta 1941 torjumaan kohti Leningradia Peipsijärven ja Ilmajärven välistä eteneviä Saksan joukkoja. 9. syyskuuta–10. lokakuuta 1942 divisioona osallistui Leningradin rintaman joukoissa Vahriselän offensiiviin Saksan joukkoja vastaan[2], ja 16. lokakuuta 1942 divisioona nimitettiin 45. kaartin jalkaväkidivisioonaksi.

45. kaartin jalkaväkidivisioonaMuokkaa

1942–1943 45. kaartin jalkaväkidivisioona taisteli piiritetyssä Leningradissa, ja vuoden 1943 aikana osallistui useaan yritykseen murtaa saksalaisten linjat Leningradin eteläpuolella. 12. tammikuuta 1944 aloitettu operaatio, jonka ensimmäinen hyökkäys alkoi 14. tammikuuta, tuotti lopulta tulosta, ja divisioona osallistui siitä jatkaen Narvan taisteluun. 23. maaliskuuta 1944 divisioona palkittiin Punalipun ritarikunnan kunniamerkillä.

Toukokuussa 1944 divisioona siirrettiin vaivihkaa Inkerinmaalta Kaarostasta Revonnenään Terijoen eteläpuolelle. 10. kesäkuuta 1944 alkaen divisioona osallistui Neuvostoliiton suurhyökkäykseen Kannaksella[2], ja hyökkäsi Kuokkalan-Mainilan suunnassa osana 21. armeijaa, ja 15. kesäkuuta 1944, Neuvostoliiton murrettua pääaseman ja VT-linjan, siirrettiin se reserviin. Divisioona osallistui Talin-Ihantalan taisteluun Talin kylän lähistöllä Leitimojärven ja Kärstilänjärven välissä. Talin-Ihantalan taistelun jälkeen divisioona siirrettiin pois Kannakselta, takaisin Narvan rintamalle.

Narvan taistelusta divisioona jatkoi kohti Tallinnaa[2], ja 1. lokakuuta 1944 divisioona siirrettiin reserviin, ja sieltä Kuurinmaan mottia purkamaan aina sodan loppuun saakka.[2] Sodan päätyttyä divisioona palasi Leningradiin 8. heinäkuuta 1945, ja siirrettiin kesän 1945 aikana Kannakselle, nykyiseen varuskuntaansa Kaukjärvelle.

1957 divisioona järjesteltiin uudelleen moottoroiduksi jalkaväkidivisioonaksi, ja 1965 se nimettiin uudelleen 45. kaartin moottoroiduksi jalkaväkidivisioonaksi.

45. kaartin moottoroitu jalkaväkidivisioonaMuokkaa

Divisioonan joukot osallistuivat Neuvostoliiton Afganistanin-sotaan.[2]

Vuonna 1992 divisioona alkoi toimia rauhanturvatehtävissä Transnistriassa, Abhasiassa ja Etelä-Ossetiassa Moldovan ja Georgian alueilla.[2] Prikaatin kokemusta saanut henkilökunta toimi myös Jugoslavian hajoamissodissa ja Tadžikistanissa.[2]

1994–1995 divisioonan sotilaita osallistui ensimmäiseen Tšetšenian sotaan.[2] Divisioonan joukoista 129. kaartin moottoroitu jalkaväkirykmentti ja 133 erillinen kaartin panssaripataljoona osallistuivat mm. Groznyin ja Han-Galan taisteluun.

1. joulukuuta 1997 divisioona järjesteltiin ja nimettiin uudelleen 138. erilliseksi kaartin moottoroiduksi jalkaväkiprikaatiksi.

138. erillinen kaartin moottoroitu jalkaväkiprikaatiMuokkaa

Prikaati kuului aluksi Leningradin sotilaspiiriin, mutta sen lakkauttamisen jälkeen 2010 se siirrettiin osaksi Läntistä sotilaspiiriä ja sen 6. armeijaa.

138. erillinen kaartin moottoroitu jalkaväkiprikaati on tunnettu kovasta simputuksesta ja varusmiesten itsemurhista ja kuolemista epämääräisissä olosuhteissa. [4] Vuosien 2001 ja 2013 välillä Sotilaiden äidit -järjestö on tuonut julkisuuteen ainakin 8 varusmiehen kuoleman epämääräisissä olosuhteissa ja 4 varusmiehen katoamisen, joita ei ollut vielä vuoteen 2013 mennessä saatu selville.[5] Varusmiehiä on myös pakotettu allekirjoittamaan palvelussitoumuksia ja liittymään sopimussotilaiksi.[6]

138. kaartin moottoroidun jalkaväkiprikaatin komentajatMuokkaa

  1. kenraalimajuri Mihail Jurjevitš Malofejev (21.11.1997–15.7.1999)[2]
  2. kenraalimajuri Igor Nikolajevitš Turtšenjuk (5.8.1999–07.7.2000)[2]
  3. eversti Bagir Jusuf-ogli Fatulajev (tilapäisesti 8.07.2000–21.09.2000)[2]
  4. kenraalimajuri Anatoli Anatoljevitš Elkin (22.9.2000–22.02.2002)[2]
  5. kenraalimajuri Andrei Nikolajevitš Serdjukov (tilapäisesti virkaan 10.03.2002, virallisesti nimitetty 11.7.2002–9.6.2004)[2]
  6. kenraalimajuri Vladimir Genrihovitš Tšilko (22.6.2004–14.6.2005)[2]
  7. eversti Aleksandr Vasiljevitš Romanenko (14.6.2005–24.4.2008)[2]
  8. eversti Vladimir Petrovitš Frolov (tilapäisesti 25.4.2008–19.6.2008)[2]
  9. eversti Alibek Navruzbekovitš Aslanbek (20.6.2008[2]–10/2009)
  10. eversti Dimitri Aleksandrovitš Jašin (2009–26.10.2010)[4][7]
  11. kenraalimajuri Aleksandr Ivanovitš Novkin (19.4.2011–10.9.2014)
  12. kenraalimajuri Arkadi Vasiljevitš Marzojev (11.11.2014[6]–7/2016)
  13. eversti Valeri Vladimirovitš Plohotnjuk (7/2016–9/2017)
  14. eversti Aleksei Nikolajevitš Kolesnikov (9/2017–9/2019)
  15. eversti Vasili Ivanovitš Koltšin (9/2019–)

OrganisaatioMuokkaa

[1][2]

Esikunta
Esikuntakomppania
Soittokunta
Koulutusjoukkue
Simulaattorijoukkue
Harjoitusaluejoukkue
Televisio- ja radioasema
Jalkaväkielementti
667. erillinen kaartin moottoroitu jalkaväkipataljoona (в/ч 67616)
697. erillinen kaartin moottoroitu jalkaväkipataljoona (в/ч 67636)
708. erillinen kaartin moottoroitu jalkaväkipataljoona (в/ч 67661)
133. erillinen kaartin panssarivaunupataljoona (в/ч 52800)
Tarkka-ampujakomppania
Tykistöelementti
Esikunta- ja tulenjohtopatteri
486. erillinen kaartin panssarihaupitsipatteristo (в/ч 67752)
721. erillinen panssarihaupitsipatteristo (в/ч 84647)
383. erillinen raketinheitinpatteristo (в/ч 82265)
1525. erillinen panssarintorjuntatykkipatteristo (в/ч 96459)
Ilmatorjuntaelementti
Esikunta- ja tutkapatteri
247. erillinen kaartin ilmatorjuntaohjuspatteristo (в/ч 07727)
253. erillinen ilmatorjuntatykki- ja ohjuspatteristo (в/ч 84639)
Pioneerielementti
49. erillinen kaartin pioneeripataljoona (в/ч 18427)
Suojelukomppania
Viestielementti
Viestipataljoona
511. erillinen ELSO-komppania (в/ч 63704)
197. lähettiasema (в/ч 48768)
Tiedusteluelementti
Tiedustelun komentojoukkue
Tiedustelukomppania
Signaalitiedustelukomppania
Lennokkitiedustelukomppania
Huoltoelementti
Kunnossapitopataljoona
Huoltopataljoona
Lääkintäkomppania

KalustoMuokkaa

[1]

LähteetMuokkaa

  1. a b c Западный военный округ (ЗВО) milkavkaz.com. 6.6.2017. Viitattu 23.11.2019. (venäjäksi)
  2. a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v отдельные мотострелковые бригады СССР, до "Нового облика" ryadovoy.ru. Arkistoitu 28.7.2011. Viitattu 23.11.2019. (venäjäksi)
  3. История Sierattalan kaupunki. Viitattu 23.11.2019. (venäjäksi)
  4. a b Командир части в Каменке продержался на должности лишь год Komsomolskaja pravda. 26.10.2010. Viitattu 23.11.2019. (venäjäksi)
  5. Nina Petljanova: «Ты думаешь, мне тебя жалко? Ты ошибаешься» Novaja gazeta. 5.12.2014. Viitattu 23.11.2019. (venäjäksi)
  6. a b Elsa Biktšurina: СМИ: российских солдат-срочников могут направить на восток Украины investcafe.ru. 23.1.2015. Viitattu 23.11.2019. (venäjäksi)
  7. Кадровые изменения в Вооружённых Силах 26.10.2010. Venäjän hallitus. Viitattu 24.11.2019. (venäjäksi)