Şäken Aymanov
Şäken Kenjetayulı Aymanov (kaz. Шәкен Кенжетайұлы Айманов, ven. Шаке́н Кенжета́евич Айма́нов, Šaken Kenžetajevitš Aimanov; 15. helmikuuta 1914 nykyisen Pavlodarin alueen Bayanawılin piiri – 24. joulukuuta 1970 Moskova) oli kazakstanilainen näyttelijä ja ohjaaja[1].
Aymanov opiskeli Kazakstanin valistusinstituutissa Semipalatinskissa ja työskenteli vuodesta 1933 lähtien Kazakstanin draamateatterin[2] näyttelijänä ja ohjaajana. Hänen ohjaamansa Muxtar Äwezovin näytelmä Abay (1949) sai Stalin-palkinnon vuonna 1952.[1] Hän näytteli myös elokuvissa kuten Abay änderi (ven. Pesni Abaja, 1946) ja Jambıl (Džambul, 1953)[2].
Vuodesta 1953 lähtien Aymanov työskenteli Kazakstanin elokuvastudion Qazaqfïlmin taiteellisena johtajana[1]. Hänen Karl Gakkelin kanssa ohjaamastaan elokuvasta Maxabbat turalı añız (Poema o ljubvi, 1954) alkoi näytelmäelokuvien säännöllinen tuotanto tasavallassa. Aymanovin muita elokuvia ovat naiskuvaus Dala qızı (Dotš stepei, 1955), maaseutukuvaukset Biz osında turamız (My zdes živjom, 1957) ja Bir awdanda (V odnom raione, 1961), musiikkielokuva Bizdiñ süyikti däriger (Naš milyi doktor, 1958), Atameken (Zemlja otsov, 1967) ja vallankumoushistoriallinen Kasakkapäällikön loppu (Atamannıñ aqırı, ven. Konets atamana, 1971). Aymanov oli perustamassa Kazakstanin elokuvatyöntekijöiden liittoa vuonna 1958 ja työskenteli vuodesta 1963 lähtien sen pääsihteerinä.[2]
Aymanov liittyi NKP:hen vuonna 1940[2]. Vuonna 1964 hänelle myönnettiin Neuvostoliiton kansantaiteilijan arvonimi ja vuonna 1968 Kazakstanin valtionpalkinto. Hänet on palkittu Leninin ja työn punaisen lipun kunniamerkeillä. Qazaqfïlm-studio nimettiin Aymanovin mukaan vuonna 1984.[3]
Lähteet muokkaa
- Kazahstan: natsionalnaja entsiklopedija, tom 1. Almaty: Glavnaja redaktsija ”Qazaq encïklopedïyası”, 2004. ISBN 9965-9389-9-7.
Viitteet muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- Şäken Aymanov Qazaqfïlmin sivustolla (Arkistoitu – Internet Archive) (venäjäksi)