Velaarinen nasaali

äänne
(Ohjattu sivulta Ŋ-äänne)

Velaarinen nasaali ("äng-äänne") on suomessa ja monessa muussakin kielessä esiintyvä nasaaliäänne. Kansainvälisessä foneettisessa aakkostossa (IPA:ssa) äng-äännettä merkitään kirjaimella ŋ.[1][2]

IPA ŋ
UPA ŋ
X-SAMPA N
Kirshenbaum N
IPAUnicode 014B
UPAUnicode 014B

Useimmissa eurooppalaisissa kielissä tämä äänne esiintyy vain sanan keskellä tai lopussa. Sen sijaan esimerkiksi vietnamin kielessä se on yleinen sanan alussakin, esimerkiksi tavallisimmassa vietnamilaisessa sukunimessä Nguyễn.

Saamelaiskielissä äännettä merkitään kirjaimella Ŋ.

Suomen kielessä muokkaa

Suomessa ŋ-äänteen asema on äännejärjestelmässä marginaalinen. Omaperäisessä sanastossa se esiintyy foneemina ainoastaan kaksoiskonsonanttina /ŋŋ/, jolloin se kirjoitetaan ng. Tämä /ŋŋ/ on useimmiten nk-yhtymän astevaihtelupari.[3] Vahvan asteen nk:ta vastaa heikossa asteessa ng eli /ŋŋ/. Lisäksi on harvoja sanoja, joissa se ei ole astevaihtelussa, esim. hengari, ungelo.

Suomen vierassanoissa esiintyy myös lyhyt ŋ-foneemi, esim. englanti /eŋlanti/. Sen sijaan suomen nk-yhdistelmässä esiintyvä lyhyt ŋ on n-foneemin allofoni (samankaltainen variantti), esim. kenkä /kenkä/ [keŋkä].[3][4]

Suomen kielen aakkosissa äng-äänteellä ei ole omaa kirjainta, joten se on merkittävä poikkeus kielen muutoin hyvin foneettisessa ortografiassa. Äng-äänne kirjoitetaan monimutkaisten sääntöjen mukaan joko n- tai g-kirjaimena: lyhyt [ŋ] sanassa [keŋkä] kirjoitetaan <kenkä>, kun taas pitkä [ŋŋ] taivutusmuodossa [keŋŋän] kirjoitetaan <kengän>. Poikkeuksia ja hankalasti määriteltäviä lisäsääntöjä on kuitenkin lukuisia, erityisesti lainasanoissa: [eŋlanti] kirjoitetaan <englanti>, [maŋneetti] kirjoitetaan <magneetti>, [koŋgestio] kirjoitetaan <kongestio>, jne.

Suomen kielen useissa eteläisissä murteissa [ŋk]-konsonanttiyhtymä on yleisesti osallistumatta astevaihteluun (niissä sanotaan esim. [keŋkän] ja [kaupuŋkissa]), joten niiden puhujien oli vielä 1900-luvulla usein vaikea lausua [ŋŋ]-geminaattaa.lähde? Sen ääntämistä jouduttiin tällöin esimerkiksi kansakouluissa erityisesti harjoittamaan.

Lähteet muokkaa

  1. John Wells: The International Phonetic Alphabet in Unicode phon.ucl.ac.uk. 2008. Viitattu 6.10.2009. (englanniksi)
  2. The International Phonetic Alphabet (revised to 2005) 2005. IPA. Arkistoitu 26.3.2009. Viitattu 6.10.2009. (englanniksi)
  3. a b Hakulinen, Auli (päätoim.): Iso suomen kielioppi. Äännejärjestelmä, § 3, 7. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2004. ISBN 951-746-557-2. Teoksen verkkoversio.
  4. Savolainen, Erkki: Verkkokielioppi (1.5.2 Nasaalit m, n, η) finnlectura.fi. 2001. Arkistoitu 24.9.2015. Viitattu 18.8.2014.
Tämä kieliin tai kielitieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.