Øystein Erlendsson
Øystein Erlendsson, (muinaisnorjaksi Eysteinn Erlendsson ), (k. 26. tammikuuta 1188) oli Nidarosin arkkipiispa vuosina 1157–1188. Erlendsson on yksi Norjan historian tärkeimmistä kirkon johtajista, joka vaikutti lähinnä kuningas Maunu Erlinginpojan ja hänen isänsä jaarli Erling Skakken valtakaudella.[1]
Tausta muokkaa
Øystein Erlendsson kuului arvostettuun tröndelagenilaiseen sukuun, joka oli sukua Norjan kuningassuvulle. Hän oli kuningas Inge Koukkuselän kappalainen, ja hänet nimitettiin Nidarosin arkkipiispaksi vuonna 1157, tosin paavi Aleksanteri III vihki hänet piispaksi vasta vuonna 1161.[1]
Arkkipiispa ja poliitikko muokkaa
Øystein Erlendsson aloitti suurella tarmolla työn paavi Gregorius VII:n uudistusten ja Norjan universaalikirkon ihanteiden toteuttamiseksi. Poliittiset olosuhteet olivat suotuisat, sillä Erling Skakke tarvitsi papiston tukea poikansa Maunun kuninkuuden varmistamiseksi. Huolimatta siitä, että Tröndelagin väki oli tyytymätön Skakken hallintoon, suostui Erlendsson kruunamaan ja voitelemaan kuningas Maunun joko vuonna 1163 tai 1164. Maunun kruunauksella Øystein Erlendsson varmisti arkkipiispanistuimen taloudelliset edut sekä sen, että Norjassa hyväksyttiin uusi perimyslaki, jonka perusteella tunnustettiin kuninkaan vanhimman avioliitossa syntyneen pojan oikeus kruunuun, mikäli hän oli kuninkaaksi sopiva. Kymmenen vuotta myöhemmin Maunu myönsi lisäksi etuoikeuskirjelmän Norjan kirkolle, jossa hän salaa otti itselleen ja jälkeläisilleen "Norjan ikuisen kuninkaan" Pyhän Olavin maan. Kirjeen mukaan kanonisen lain tuli vallita koko Norjassa.[1]
Maunun ja Sverre Sigurdinpojan välisessä valtataistelussa Øystein Erlendsson tuki voimakkaasti kuningas Maunua ja joutui lähtemään maanpakoon Ilevollenen tappion jälkeen. Erlendsson vetäytyi Englantiin vuonna 1180 ja asetti sieltä käsin kuninkaaksi nousseen Sverren pannaan. Vasta vuonna 1183 hän palasi Norjaan ja teki sovun Sverren kanssa.[1]
Rakentaja muokkaa
Øystein Erlendsson uudisti merkittävästi Nidarosin tuomiokirkkoa. Hän vihki jo vuonna 1161 kirkon uuden sivukappelin. Myöhempien laajennusten vuoksi Erlendsson muutti Elgeseteriin. Palattuaan Englannista vuonna 1183 hän jatkoi tuomiokirkon rakennustöiden johtamista, saatuaan ulkomailla vaikutteita uudesta tyylistä, gotiikasta. Erlendsson näyttääkin tuoneen gotiikan Norjaan. Hän tuki myös muiden kirkkojen rakentamista arkkihiippakunnassa. Erlendsson perusti lisäksi augustiinolaiset luostarit Elgeseteriin ja Kastelleen.[1]
Øystein Erlendsson vieraili seurakunnissa ja kannusti Pyhän Olavin palvontaa ja kirjoitti sen tueksi ihmeistä kertovan lisäyksen Pyhän Olavin legendaan.[1]
Øystein Erlendsson kuoli vuonna 1188, ja hänet haudattiin Nidarosin tuomiokirkkoon. Norjassa pidetyssä synodissa hänet julistettiin pyhimykseksi, mutta useista yrityksistä huolimatta Erlendssonin virallinen kanonisointi ei ole onnistunut. Vuonna 2001 Vatikaani antoi kuitenkin luvan viettää Øystein Erlendssonin muistopäivää 26. tammikuuta.[1]