Zouk on musiikkityyli, joka on syntynyt 1980-luvun alussa Amerikassa sijaitsevilla Ranskan hallintoalueilla, tarkemmin Guadeloupessa, Guyanassa ja Martiniquella. Euroopassa zoukin ovat tehneet tunnetuksi yhtyeet Kassav (Kassav’) ja Zouk Machine.

Zouk-sanan alkuperä muokkaa

Zouk on Pieniltä Antilleilta (Guadeloupesta ja Martiniquelta) peräisin oleva hyvin rytmikäs musiikki- ja tanssityyli, joka on syntynyt 1980-luvulla[1]. Martiniquelaisen perkussionistin Henri Guédonin mukaan kuitenkin 1960-luvulla sanalla zouk viitattiin suosittuihin tanssipaikkoihin. Kolumnisti Michel Thimon on samaa mieltä; hänen mukaansa termi zouk tarkoitti alun perin tietynlaista hieman epätavallista tanssisalia, johon kokoonnuttiin lauantaisin tanssimaan aistillista tanssia, lafoukaa, suosittujen orkesterien tahtiin.lähde?

Toisten mukaan sanan alkuperä on kauempana historiassa; heidän mukaansa zouk on lyhyempi muoto sanasta mazouk, joka tarkoittaa kreolilaista masurkkaa. On myös mahdollista, että zouk tulee kongon sanasta zoka, joka tarkoittaa vartalon liikettä. Sanan zouk etymologinen alkuperä on kuitenkin edelleen epäselvä.lähde?

Zouk-musiikin synty muokkaa

Zouk-musiikin loi Kassav-niminen yhtye 1980-luvun alussa. Kassav perustettiin vuonna 1979, kun Les Vikings de la Guadeloupe -nimisessä tanssiorkesterissa soittanut muusikko Pierre-Édouard Décimus päätti yhdessä toisen antillilaisen muusikon Freddy Marshallin kanssa uudistaa siihen asti soittamaansa musiikkia. Suositusta karnevaalimusiikista pitävä Décimus halusi etsiä siihen uusia tekniikoita modernista musiikista. Décimus ja Marshall ottivat yhtyeeseen mukaan studiokitaristi Jacob Desvarieux’n, Pierre-Édouardin veljen, basisti Georges Décimuksen sekä muita kabareemuusikoita. Näin Kassav alkoi vähitellen muodostua.[2]

Kassav alkoi työstää ensimmäistä albumiaan marraskuussa 1979, ja vuoden 1980 alussalähde? ilmestyi Kassavin ensimmäinen albumi Love and Ka Dance. Näin syntyi uusi musiikkityyli, zouk. Uusi äänimailma varsinkin bassossa, koskettimilla ja vaskipuhaltimissa, toi musiikkiin moderniutta ja etenkin iloisuutta. Lyhyesti sanottuna musiikki oli elävää ja tanssittavaa. Kassav alkoi perustamisestaan lähtien toimia zoukin edelläkävijänä.[3]

Millaista zouk on? muokkaa

Zoukin alkuperä on beguine-musiikissa tai guadeloupelaisen karnevaalin, mas a sinjanin, rytmeissä. Zoukissa käytetään funkista tutuksi tullutta syntetisaattoria, rock- ja soukous-kitaroita, salsamusiikin vaskipuhaltimia, ja siinä voi kuulla vaikutteita myös haitilaisesta kompa-musiikista. Zoukia tanssitaan pareittain, ja tanssipartnerit ovat hyvin lähellä toisiaan. Mies pitää naista vyötäröltä kiinni, ja nainen kietoo käsivartensa miehen kaulan ympärille.[2]

Myöhemmin syntyi zoukia hitaampi musiikkityyli zouk love.

Zouk love muokkaa

Zouk love on yksi zoukin alalajeista. Sen tunnusmerkki on zoukia hitaampi, pehmeämpi ja aistillisempi rytmi. Suurin osa zouk love -kappaleista on rakkauslauluja. Zouk lovea tanssitaan parin kanssa hyvin lähekkäin ja intohimoisesti.

Patrick Saint-Eloi on kiistattomasti zouk loven tärkein edelläkävijä Ranskan Antilleilta. Hän kirjoitti ensimmäiset suositut zouk love -kappaleet ja lauloi duettona Jocelyne Béroardin kanssa kappaleen ”Pa bizwen palé”, joka on yksi ensimmäisistä zouk love -hiteistä. Monia hittejä julkaissut Jean-Philippe Marthély on toinen tärkeä zouk love -musiikin pioneeri. Ranskassa zouk loven teki tunnetuksi Jocelyne Béroard hitillään ”Kolé Séré”. Zouk love on yhä suosituin zouk-tyyli Antilleilla.

Zouk béton eli zouk chiré muokkaa

Zoukin alalaji zouk béton on zouk lovesta poiketen erittäin rytmikäs. Kreoliksi sitä kuvataan sanoilla Vréyé Monté, joka tarkoittaa paljon liikkuvaa. Samanlaista rytmikkyyttä voi kuulla karnevaalilauluissa. Zouk bétonia tanssitaan yleensä ilman paria. Kassav teki tästä musiikkityylistä tunnetun 1980-luvulla. Nykyään zouk love on paljon suositumpaa kuin zouk béton.

Zouk R&B tai uuden sukupolven zouk muokkaa

Zouk R&B on zoukin muoto, joka on saanut paljon vaikutteita amerikkalaisesta rhythm and blues -musiikista. Tämä tyyli on zouk loven ja R&B:n sekoitus. Suuntaus on syntynyt Pariisissa, ja se on suosittua Ranskassa. Sen tunnettuja edustajia ovat muun muassa Slaï ja Thierry Cham. Zouk R&B:n tai niin kutsutun amerikkalaistuneen zoukin tärkein uranuurtaja on kuitenkin useita hittejä julkaissut Jean-Michel Rotin. Joidenkin puristien mielestä tätä zoukin suuntausta pitäisi nimityksen Zouk R&B sijaan kutsua nimellä Zouk Nouvelle Génération, ”uuden sukupolven zouk”.

Zouk ja afrikkalainen musiikki muokkaa

Afrikkalainen musiikki on vaikuttanut merkittävästi zoukiin. Vaikutus näkyi Antilleilla 1960-luvulla toimineessa orkesterissa Ryco Jazz, jonka jäsenet olivat afrikkalaisia. Yhtyeen musiikilliset esikuvat, zairelainen rumba ja muut urbaanit rytmit, olivat pohjana myös muille myöhemmin syntyneille antillilaisille yhtyeille. Ryco Jazz oli kuitenkin pikemminkin jazz-orkesteri kuin perinteinen varieteeorkesteri.[2]

Zouk kehittyi hitaasti, aluksi rytmien ja melodioiden yksinkertaistumisella, minkä jälkeen musiikkiin lisättiin uusia rytmisiä, melodisia ja instrumentaalisia elementtejä. Tämä kehitys huipentui Kassavin viimeisimmässä tuotannossa kuultavaan hienostuneeseen orkesterin käyttöön. Ympyrä on sulkeutunut, sillä Kassavin menestys 1990-luvulla on vuorostaan vaikuttanut joidenkin Afrikan maiden populaarimusiikkiin.

Soulzouk, freestyle zouk tai brasilialainen zouk muokkaa

Soulzoukia ei esiinny zoukin kotiseuduilla Antilleilla vaan ainoastaan Brasiliassa. Soulzouk tai freestyle zouk, joka on luotu 2000-luvun alkupuolella, on uusi brasilialainen tapa tanssia zoukia. Uusi tyyli eroaa perinteisestä zoukista tanssijan uudessa tavassa seurata musiikkia. Tämä uusi tanssityyli perustuu rytmin lisäksi laulun melodiaan, minkä vuoksi sitä voidaan tanssia zoukin lisäksi monien muiden musiikkityylien, kuten rapin tai R&B:n, tahtiin. Mies vie naista käsiensä ja käsivarsiensa lisäksi myös jalkojensa, hartioidensa ja päänsä avulla.

Katso myös muokkaa

Lähteet muokkaa

  1. Dictionary.com viitattu 2.8.2012
  2. a b c Guilbault, Jocelyne: Zouk: World Music in the West Indies. University of Chicago Press, 1993. ISBN 0-226-31041-8. Teoksen verkkoversio.
  3. Berrian, Brenda F.: Awakening Spaces : French Caribbean Popular Songs, Music, and Culture. University of Chicago Press, 2000. ISBN 0-226-04455-6. Teoksen verkkoversio.