Ziryab, oikealta nimeltään Abu Hasan Ali Nafi, (789-857) oli Al-Andalusin maineikkain kurdilainen muusikko, joka esitteli emiiri Abd ar-Rahman II:n hovissa filosofisia, tähtitieteellisiä, astrologisia ja lääketieteellisiä keksintöjään sekä vaikutti Cordoban kalifaatin hallinnon uudistamiseen.[1] Lisänimensä Ziryab (arab. mustarastas tai musta satakieli) hän sai afrikkalaisperäisen ulkomuotonsa,[2] puhetaitonsa ja lauluäänensä vuoksi.[3]

Ziryabin puutarha

Tausta muokkaa

Ziryab oli syntynyt Mesopotamiassa Mosulin lähi-alueella ja sai koulutuksensa Bagdadissa isäntänsä, kuuluisan hovimuusikon Ishak al-Mawsilin luona.[4] Kalifi Harun al-Rashid ihastui nuorukaiseen kuultuaan tämän soittoa[5] ja kuninkaalle sepitettyä laulua.[6] Tästä mustasukkaisena Ziryabin opettaja ja isäntä Ishak pakotti entisen suojattinsa valitsemaan maastalähdön tai kuoleman.[7]

Ziryab matkasi länteen pitkin Pohjois-Afrikkaa. Hän viipyi hetken Kairouanissa emiiri Ziyadat Allah I:n (817–38) hovissa, mutta arvosteltuaan tätä vuonna 821 yhdessä laulussaan sai jatkaa pakomatkaansa.[8]

Ziryab Córdobassa muokkaa

Ziryab siirtyi Córdobaan emiiri Abd ar-Rahman II:n hoviin 822,[9] jossa hänen kuukausittainen palkkansa oli 200 dinaaria. Lisäksi hän sai 3000 dinaaria vuodessa sekä jokaisesta muslimijuhlasta erikseen korvattavan 1000 dinaaria ja kahdesta vuosittaisesta muusta juhlasta 500 dinaaria kummastakin. Palkkaukseen kuului vielä tarvikkeita 40 000 dinaarin edestä sekä Ziryabin neljälle muusikkopojalle kullekin 20 dinaarin kuukausikorvaus. Lisäksi säädettiin, että hän sai paikan emiirin pöydästä,” jotta hänen laulunsa hyvin kuuluisi".[10] Menestys sai myös kateutta aikaiseksi ja runoilija Al-Ghazzali sepitti muusikosta satiirin.[11]

Ziryab perusti Córdobaan konservatorion vuonna 822, josta ainakin kolmekymmentä nuorta naista valmistui hovimuusikoiksi. Hän opetti laulajille oikeaa hengitystä sitomalla turbaanin rintakehän ympäri ja ääntämystä laittamalla puupalan hampaiden väliin.[12] Hän lisäsi luuttuun viidennen kielen ja valmisti plektran kotkan kynsisä; hänen tiedetään osanneen ulkoa yli tuhannen laulun sanat ja sävelet ja hän loi yhä edelleen Pohjois-Afrikan musiikissa vaikuttavat nouba-musiikin kirjoittamisen standardit.[1] Hänen musiikillinen ajattelunsa kuuluu yhä espanjalaisessa musiikissa[13] ja Paco de Lucia onkin nimennyt yhden albumeistaan hänen mukaansa.[14]

Musiikin lisäksi Ziryabin oli tärkeä muodin luoja Córdobassa. Hänellä oli varastossaan loppumaton joukko viihdyttäviä ja opettavaisia kertomuksia ja hänellä oli syvällinen kirjallisuuden tuntemus. Kuningas ja maan mahtavat matkivat hänen tapojaan ja hänen nimestään tuli juhlittu Espanjassa. Hän loi uuden kampausmuodin, hänen tapansa käyttää hajuvesiä, vaatteita sekä valmistaa ruokia levisivät al-Andalusiin. Juoma-astioina hän käytti metallisten pikarien sijaan kristallisia. Ziryab keksi tavan pestä vaatteet suolaa apuna käyttäen niin, jälkeen näyttivät uusilta. Hän toi parsan keräyksen ja syönnin Eurooppaan sekä kehitti öljyssä paistetut kalapallot, joiden nimi Andalusiassa edelleen on takalliyah Ziryab, Ziryabin paistinkalat.[15] Vaatteet oli hänen mukaan vaihdettava vuodenaikojen mukaan ja kesäisin oli käytettävä vaaleita ja talvella tummia kankaita.[11] Lääketieteen alalla hän paransi suuhygieniaa kehittämällä tehokkaan ja hyvänmakuisen hammastahnan.[16] Lisäksi hän toi shakin ja poolon Eurooppaan sekä perusti kosmetiikkakoulun naisille.[1]

Tietojen luotettavuus muokkaa

Jesus de Prado Plumed on kyseenalaistanut osan Ziryabin musiikillisista keksinnöistä ja olettanut, että suuri osa aikakauden musiikin kehityksestä on pantu Ziryabin nimiin narratiivisin perustein eli hyvän tarinan aikaansaamiseksi.[17] Tiedossa ei ole, missä määrin Ziryabin lukuisat muut keksinnöt voidaan selittää samalla tavalla. Tiedot Ziryabin elämästä perustuvat melkein kokonaan vain yhteen lähteeseen, 1600-luvulla kirjoitettuun al-Maqqarin historiateokseen.[18]

Lähteet muokkaa

  • Sertima, I van: Golden age of the Moor. Nide 11. USA: Journal of African Civilizations Ltd, 1992. ISBN 978-1-56000-581-0. (englanniksi)
  • Houtsma, M. Th: First encyclopaedia of Islam. 1913-1936. Netherlands: E.J.Brill, 1993. ISBN 90 04 09796 1. (englanniksi)
  • Ruiz, A: Vibrant Andalusía. the spice of life in southern Spain. USA: Algora publishing, 2007. ISBN 978-0-87586-539-3. (englanniksi)
  • Meri, J.W: Medieval Islamic civilization. Volume 1. New York: Taylor Francis Group, 2006. ISBN 0-415-96691-4. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)

Viitteet muokkaa

  1. a b c Ruiz, s.54
  2. Sertima, s.308
  3. Sertima, s.17
  4. Sertima, s.266
  5. Sertima, s.309. Ziriab haetutti oman luuttunsa, joka ulkoisesta tavallisuudestaan huolimatta oli kolmanneksen tavallista painavampi ja jossa kielet oli valmistettu eri matariaalista.
  6. Sertima, s.310. Laulu alkoi sanoilla ”Oi Sinä onnekas kuningas” ja kalifi pian kääntyi Ishakin puoleen tivaten tältä, miksei nuorukaista oltu esitelty hovissa jo aiemmin.
  7. Sertima, s.311. Ishak kustansi Ziryabin poistumisen Bagdadista.
  8. houtsma, s.266
  9. Ruiz, s.53
  10. Sertima, s.311
  11. a b Sertima, s.314
  12. Sertima, s.312
  13. Ruiz, s.55
  14. Ruiz, s.87
  15. Sertima, s.313
  16. Sertima, s.267
  17. Meri, s.876
  18. Davida, Carl: Fixing a Misbegotten Biography: Zirya ̄ b in the Mediterranean World. Al-Masa ̄q, 2009, 21. vsk, nro 2, s. 121-136. Artikkelin verkkoversio.