Yvonne Hirdman

Yvonne Hirdman (s. 18. tammikuuta 1943 Tukholma) on ruotsalainen historioitsija ja feministi. Hän on Tukholman yliopiston historian professori emerita. Hirdman on tullut tunnetuksi sukupuolisysteemiä käsittelevistä teorioistaan. Hirdman on määritelty strukturalistiksi, koska hänen teoriansa lähtevät olettamuksesta, että sukupuoli on kielellisesti, kulttuurisesti ja sosiaalisesti tuotettu.

Yvonne Hirdman

Hirdman 2012

Hirdmanin kysyy tutkimuksessaan muun muassa kuinka sukupuoli tuotetaan, miten sukupuoli toimii eri konteksteissa ja muiden järjestelmien kanssa sekä miksi nainen ja naisinen on sosiaalisesti alempiarvoista kuin mies ja miehinen. Hirdman lähestyy kysymyksiä historian kautta.

Elämä ja ura

Hirdman valmistui filosofian kandidaatiksi 1968 ja lisensiaatiksi 1972. Hän väitteli tohtoriksi 1974.

Teoria ja käsitteet

Hirdman käyttää käsitteitä sukupuolisopimus, -järjestelmä ja -konflikti, ja lisäksi hän kuvaa historiasta ja eri yhteyksistä löytyviä naisten ja miesten välisiä suhteita. Suhteita on hänen mukaansa neljänlaisia. Ensiksi on A – ei-A suhde, jossa mies (A) on ihminen ja nainen (ei-A) ei ole läsnä. Toiseksi on A – a, yhden sukupuolen malli, jossa nainen (a) on vajavainen mies ja puute määrittää häntä. Kolmanneksi on A – B malli, jossa sukupuolet nähdään toisiaan täydentävinä vastakohtina, ja jossa kaikki jakautuu dikotomisesti feminiiniseen ja maskuliiniseen. Neljäntenä on A-A malli, jossa mies määrittyy homososiaalisesti suhteessa toisiin miehiin.

Sukupuolijärjestelmä muotoutuu erilaisten sukupuolisopimusten vaikutuksesta ja toimii vuorovaikutuksessa kahden muun suuren järjestelmän, kapitalismin ja demokratian kanssa. Sukupuolisopimus ei Hirdmanin teoriassa tarkoita konkreettista sopimusta vaan toimii käsitteenä erilaisille (muuttuville) sukupuolisille käytännöille, jotka vaikuttavat elämän eri aloilla.

Hirdmanin mukaan kautta historian sukupuolijärjestelmä on rakentunut kahdelle periaatteelle: erillään pitämiselle (segregaatio) ja hierarkialle, jossa mies ja miehinen on naista ja naisista ylempänä. Tämän konkreettisia ilmauksia ovat esimerkiksi sukupuolten välinen työnjako sekä naiseuden ja mieheyden kuvaukset. Sukupuolisopimus vaikuttaa kolmella tasolla: 1) mytologinen taso: arkiset käsitykset, stereotyypit 2) institutionaalinen taso: työhön, kulttuuriin, politiikkaan liittyvät sopimukset ja säännöt ja 3) henkilökohtainen taso. Eri tasoilla sukupuoliset käytännöt eli sukupuolisopimukset voivat olla erilaiset. Muutoksen mahdollisuuden Hirdman näkee tilanteissa, joissa sukupuolten erillään pitäminen ja hierarkia voidaan elää, ajatella tai tehdä pois.

Hirdman puhuu myös sukupuolikonfliktista. Sillä hän tarkoittaa sitä ristiriitaa, joka syntyy modernin projektin logiikkojen, kapitalismin, demokratian ja sukupuolijärjestelmän, toimiessa yhdessä. Sekä kapitalismin että demokratian logiikat pyrkivät yhdentymiseen, kun taas sukupuolijärjestelmän logiikka pyrkii erotteluun, jolloin demokratia ja kapitalismi uhmaavat erottelun tabua ja miehistä normia. Tästä on seurauksena naisten tulo miesten alueelle ja sukupuolierosta nouseva kysymys siitä, kenen ehdoilla tulisi toimia.

Bibliografia

• Sveriges kommunistiska parti 1939–1945, 1974
• Vi bygger landet 1979
• Mat som vetenskap, utopi och ideologi 1980
• Magfrågan 1983
• Om makt 1986
• Genussystemet 1988
• Att lägga livet till rätta 1989
• Den socialistiska hemmafrun och andra kvinnohistorier 1992
• Kontrakt i kris 1992
• Kvinnohistoria 1992
• Folkhemstanken och kvinnorna 1993
• Genusanalys av välfärdsstaten 1994
• Påminnelser 1995
• Med kluven tunga 1998
• Genus 2001