Yule

muinainen germaanien juhla

Yule (engl.) on muinainen germaanien talvijuhla. Kuukalenterin vuoksi yulen paikka vaihteli joulukuun alusta tammikuun alkuun. Kristinuskon leviämisen myötä Yulen sisältö korvattiin kristillisellä sisällöllä, mutta juhlan nimi säilyi Yulesta suomennettuna jouluna.[1][2]

Carl Larsson, Midvinterblot (Keskitalven uhri), 1915. Maalaus Ruotsin kansallismuseon portaikossa.

Yulea viettävät nykyisin monet uuspakanat ja wiccalaiset.[3] Juhlan ajankohta on tällöin pohjoisella pallonpuoliskolla talvipäivänseisauksen mukaan noin 21. joulukuuta.[1][4]

Yule ja joulu muokkaa

 
Aurinkoristi poltetaan Saksassa talvipäivänseisauksen aikoihin.

Englannin kielessä sanaa yule käytetään nimityksen Christmas (”Kristusmessu”) rinnalla tai asemesta.[5][2] Suomessa kaikki keskitalven juhlaperinteet ovat olleet joulu-nimellä.[2] Suomen kielen sana joulu on skandinaavinen lainasana, joka juontuu keskitalven juhlan muinaisgermaanisesta nimestä.[6][7]

Luonnonuskontojen yule muokkaa

Uuspakanat ja wiccat juhlivat yulea muun muassa polttamalla kynttilöitä ja muita tulia auringon paluun vertauskuvana. Kotia saatetaan koristella vihreillä koristeilla ja voidaan valmistaa yule-halko.[1][2] Luonnonuskovien juhlatavat on muodostettu vanhoista perinteistä kullekin yksilölle sopivaksi. Jotkut wiccat viettävät yulea ja talvipäivänseisausta perhejuhlana, toiset taas pitävät sen uskonnollisena juhlana ja viettävät perhejuhlaa jouluaattona.[2] Wiccalaisten vuodenkierron juhlamenojen tarkoituksena on auttaa ihmistä tuntemaan yhteyttä luonnon kiertokulkuun ja juhlistaa sen käännekohtia.[8] Auringon kierron juhlia järjestetään myös kesäpäivänseisauksena, kevätpäiväntasauksena ja syyspäiväntasauksena.[9][10]

Lähteet muokkaa

  1. a b c Yule – sapatit Varjojen kirja. Viitattu 24.12.2010.
  2. a b c d e Yule (talvipäivänseisaus) Thuleian tupa. Viitattu 24.12.2010.
  3. Rätsch, Christian & Müller-Ebeling, Claudia: Pagan Christmas: The plants, spirits, and rituals at the origins of Yuletide. Rochester, Vermont: Inner Traditions, 2006. ISBN 1594770921. (englanniksi)
  4. Sytytetään tulet Talvipäivänseisauksena Seita online. joulukuu 2010. Lehto – Suomen Luonnonuskontojen yhdistys. Arkistoitu 1.1.2013. Viitattu 21.12.2010.
  5. Lempiäinen, Pentti: Pyhät ajat, s. 96. 6. uudistettu painos. Helsinki: Kirjapaja, 2008. ISBN 978-951-607-651-8.
  6. Aurejärvi-Karjalainen, Anneli: Perheen omat juhlat: Siviiliseremoniat häistä hautajaisiin, s. 183. Helsinki: WSOY, 1999. ISBN 951-0-23761-2.
  7. Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja, s. 285. Helsinki: WSOY, 2004 (4. painos 2007). ISBN 951-0-27108-X.
  8. Rituaalit Wicca.fi. 2005. Arkistoitu 11.6.2010. Viitattu 13.8.2010.
  9. Mitä wicca on? Lehto – Suomen luonnonuskontojen yhdistys ry. Viitattu 24.3.2010.
  10. Tiitto, Marjo: Kevät riehaannuttaa rituaaleihin 20.3.2008. MTV3 Helmi. Viitattu 14.8.2009.

Aiheesta muualla muokkaa