Ylihärmä
Ylihärmä on entinen Suomen kunta, joka sijaitsi Etelä-Pohjanmaahan kuuluneessa Härmänmaan seutukunnassa, Länsi-Suomen läänissä. Sen asukasluku oli 2 916 ja pinta-ala oli 152,17 km², josta 0,47 km² vesistöjä (31.12.2008). Kunta lakkautui, kun se yhdistyi Alahärmän, Kauhavan ja Kortesjärven kanssa uudeksi Kauhavaksi vuonna 2009. Ylihärmän naapurikunnat olivat Alahärmä, Isokyrö, Kauhava, Lapua, Vöyri-Maksamaa (vuoteen 2006 asti vanha Vöyri) ja Ylistaro.
| Ylihärmä | |
|---|---|
| Entinen kunta – nykyiset kunnat: Kauhava |
|
 |
 |
|
sijainti |
|
| Sijainti | |
| Lääni | Länsi-Suomen lääni |
| Maakunta | Etelä-Pohjanmaan maakunta |
| Seutukunta | Härmänmaan seutukunta |
| Kuntanumero | 971 |
| Hallinnollinen keskus | Ylihärmän kirkonkylä |
| Perustettu | 1868 |
| Liitetty | 2009 |
| – liitoskunnat |
Kauhava Alahärmä Kortesjärvi Ylihärmä |
| – syntynyt kunta | Kauhava |
| Pinta-ala |
152,17 km² [1] (1.1.2008) |
| – maa | 151,7 km² |
| – sisävesi | 0,47 km² |
| Väkiluku |
2 916 [2] (31.12.2008) |
| – väestötiheys | 19,22 as./km² (31.12.2008) |
| Ikäjakauma | 2007 [3] |
| – 0–14-v. | 18,1 % |
| – 15–64-v. | 59,8 % |
| – yli 64-v. | 22,1 % |
Nimen synty muokkaa
Ylihärmän ja Alahärmän seutu on tunnettu Vuohiluomana, Naarasluomana ja myöhemmin Härmänä. Pitäjänjaon yhteydessä otettiin käyttöön nimet Ylihärmä ja Alahärmä.[4]
Historia muokkaa
Esihistoria ja asutuksen syntyminen muokkaa
Ensimmäiset ihmiset tulivat Ylihärmään jo kivikaudella, mutta pysyvä asutus seudulle tuli vasta 1500-luvulla. Ylihärmä kuului Suur-Kyrön ylimmäiseen neljännekseen ja myöhemmin Lapuan emäpitäjään. Vuonna 1683 seutu perustettiin Lapuan kappeliseurakunnaksi, jolloin asutuksen painopiste oli Alahärmän puolella.[5]
Tervanpolton ansiosta seutu vaurastui 1600-luvulla niin, että asukkaat muodostivat oman saarnahuonekunnan, joka erotettiin Härmästä ja alistettiin Lapualle vuonna 1786.[5]
Seurakunnan itsenäistyminen (1816–1869) muokkaa
Ylihärmä sai kappelin oikeudet vuonna 1816 ja siitä tuli itsenäinen seurakunta vuonna 1859. Ensimmäinen oma kirkkoherra Ylihärmään saatiin kuitenkin vasta vuonna 1869.[4] Kaapo Hakolan rakentama Ylihärmän kirkko rakennettiin vuosina 1785–87. Kirkon yhteyteen rakennettiin C. L. Engelin piirtämä kellotapuli vuonna 1828.[5]
Vuonna 1852 Etelä-Pohjanmaan herännäispapit pitivät kokouksen Carl Gustaf von Essenin pappilassa. Kokouksessa he päättivät irtisanoutua Niilo Kustaa Malmbergin johtamasta herännäisyydestä.[6][5]
Kunnan kehittyminen (1868–2009) muokkaa
Härmä oli puukkojunkkarien ydinaluetta ja yksi tunnetuimimista oli ylihärmäläinen Antti Rannanjärvi, jonka ”Kauhavan ruma vallesmanni” Adolf Hägglund kuitenkin saattoi rautoihin 1860-luvulla. Joitakin vuosia vapautumisensa jälkeen Rannanjärvi puukotettiin kuoliaaksi Yliluoman kylässä.[5]
Viimeisinä suurina nälkävuosina 1867–1868 menehtyi 242 ylihärmäläistä, eli noin kymmenen prosenttia pitäjän väestöstä.[4] Suuresta Amerikkaan suuntautuneesta siirtolaisuudesta huolimatta Ylihärmän asukasluku kasvoi nopeasti. Vuonna 1920 Yihärmässä oli noin 3 800 asukasta. [5]
Sisällissodan aikaan Ylihärmä oli muun Etelä-Pohjanmaan tavoin valkoisten tukialuetta. Kenraali Gustaf Mannerheimin perusti ensimmäisen päämajansa talvella 1918 Ylihärmän kirkolle.[4][5]
Maantiede muokkaa
Ylihärmä oli pinta-alaltaan pienehkö kunta Lapuanjoen keskijuoksulla. Maisemakuvansa puolesta se kuuluu Etelä-Pohjanmaan tasankoalueeseen, ja maaston korkeus merenpinnasta vaihtelee 40 metrin molemmin puolin. Etenkin Lapuanjoen varsi on alavaa ja tasaista. Joen länsipuolella lakeuden keskeyttävät paikoin matalat metsän peittämät kumpareet ja kallioiset mäet. Kallioperä on enimmäkseen graniittia, jota peittävät laaksoissa paksut savikerrokset, korkeammilla paikoilla moreeni. Maaston vähäisen kaltevuuden vuoksi Lapuanjoki virtaa Ylihärmän kohdalla hyvin hitaasti, ja alue on varsin tulvaherkkää. Peltojen osuus kunnan kokonaispinta-alasta oli Ylihärmässä suurempi kuin muissa Etelä-Pohjanmaan kunnissa.[4]
Kylät muokkaa
Haapoja, Ikola, Ilomäki, Kangas, Keskikunta, Kirkonkylä, Kosola, Kujala, Pakka, Rannanjärvi, Salomaa, Taipale, Vesiluoma, Yliluoma.
Liikenne muokkaa
Ylihärmän kautta kulkee valtatie 19 Jalasjärveltä Uuteenkaarlepyyhyn (aiemmin kantatie 67). Lähin rautatieasema on Seinäjoki–Oulu-radalla Kauhavalla.[4] Ylihärmän rata rakennettiin Seinäjoki–Oulu-radalta niin kutsutun Kaupin soraradan jatkeeksi Ylihärmän kirkonkylään paikkakuntalaisten talkootyönä vuosina 1949–1951. Henkilöliikenne radalla loppui kuitenkin jo vuonna 1953, ja koko rata purettiin tavaraliikenteen loputtua 2000-luvulla.[7]
Etäisyyksiä Ylihärmästä muokkaa
- Kauhava 15 km
- Lapua 25 km
- Seinäjoki 50 km
- Uusikaarlepyy 50 km
- Vaasa 60 km
Kulttuuri muokkaa
Ylihärmä on antanut nimensä eteläpohjalaisen Rehupiikles-yhtyeen kappaleelle "Ylihärmä" yhtyeen ensimmäiseltä albumilta Noiruttu Pohojam'maa (1995). Kappaleen pohjana on Scott McKenzien tunnetuksi tekemä "San Francisco (Be Sure to Wear Some Flowers in Your Hair)". Kertosäe suomeksi on: "Jos meinaat mennä Ylihärmään".
Tapahtumat muokkaa
Ylihärmässä on järjestetty useita suuria kristillisiä kesätapahtumia. Herättäjäjuhlat on järjestetty Ylihärmässä kolme kertaa: 1908 Keskisessä, 1934 sekä 1982.[8] Evankelisuuden evankeliumijuhla järjestettiin Ylihärmässä vuonna 1995.[9]
Ruokakulttuuri muokkaa
Sekä Ylihärmän että Alahärmän pitäjäruoaksi nimettiin 1980-luvulla perunaloora eli suolasilakasta ja perunaviipaleista tehty silakkalaatikko.[10]
Liikunta ja urheilu muokkaa
Ylihärmäläisiä urheiluseuroja
Talous muokkaa
Ylihärmäläisiä työnantajia:
Tunnettuja asukkaita muokkaa
- Jaakko Elenius (1939–2010), herännäisjohtaja ja päätoimittaja
- Juho Haapoja (s. 1980), ammattinyrkkeilyn raskaansarjan suomenmestari
- Kalevi Haapoja (s. 1932), näyttelijä
- Jaakko Isosaari (1950–2015), yrittäjä ja yritysjohtaja, teollisuusneuvos
- Valto Järvi (1906–1987), pesäpalloilija, järjestöjohtaja, maanviljelysneuvos
- Tapio Kurki (s. 1947), agronomi ja järjestöjohtaja, maanviljelysneuvos
- Antti Kurvinen (s. 1986), poliitikko
- Artturi Leinonen (1888–1963), kirjailija
- Matti Liinamaa (1908–1968), kansanedustaja
- Liisa Mansikkamäki (s. 1951), juristi, korkeimman oikeuden jäsen
- Henna Peltokangas (s. 1991), pesäpalloilija
- Ilmari Perälä (1892–1987), metsänhoitaja, metsäneuvos
- Antti Rannanjärvi (1828–1882), puukkojunkkari
- Paula Risikko (s. 1960), eduskunnan puhemies, kansanedustaja
- J. S. Sirén (1889–1961), eduskuntatalon suunnitellut arkkitehti
- Heikki Ylikangas (s. 1937), historioitsija[11]
Lähteet muokkaa
- Rikkinen, Kalevi & Sihvo, Hannes: Finlandia: Otavan iso maammekirja 7. Etelä-Pohjanmaa. Keuruu: Viiskunta Oy, 1986. ISBN 951-1-08930-7.
Viitteet muokkaa
- ↑ Suomen pinta-ala kunnittain 1.1.2008 1.1.2008. Maanmittauslaitos. Viitattu 1.1.2009.
- ↑ Läänien, maistraattien, kihlakuntien ja kuntien asukaslukutiedot suuruusjärjestyksessä 31.12.2008. Väestörekisterikeskus. Viitattu 8.1.2009.
- ↑ Väestö iän ja sukupuolen mukaan alueittain 31.12.2007. Tilastokeskus. Viitattu 15.12.2017.
- ↑ a b c d e f Hannu Tarmio, Marketta Heinonen ja Kalevi Korpela (toim.): Suomenmaa 7: maantieteellis-yhteiskunnallinen tieto- ja hakuteos, s. 466–467. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1978. ISBN 951-0-06467-X.
- ↑ a b c d e f g Rikkinen & Sihvo 1968, s. 235
- ↑ Murtorinne, Eino (päätoim.): ”1809–1885”, Kristinuskon historia 2000, s. 98. 3. osa. Porvoo: Weilin+Göös, 2000. ISBN 951-35-6516-5.
- ↑ Jussi Iltanen: Radan varrella: Suomen rautatieliikennepaikat, s. 142. Helsinki: Karttakeskus, 2010. ISBN 978-951-593-214-3.
- ↑ Vuodet -1893 Herättäjäjuhlat. Viitattu 19.12.2021.
- ↑ Juhlapaikkakunnat Evankeliumijuhla. Viitattu 6.11.2022.
- ↑ Kolmonen, Jaakko (toim.): Kotomaamme ruoka-aitta: Suomen, Karjalan ja Petsamon pitäjäruoat, s. 154. Helsinki: Patakolmonen, 1988. ISBN 951-96047-3-1.
- ↑ Kangosjärvi, Jaakko: Tuhansien julkkisten maa. Helsingin Sanomat, 5.7.2008. Artikkelin maksullinen verkkoversio. Viitattu 12.3.2024.
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ylihärmä Wikimedia Commonsissa
