Yhteinen vaimomme
Yhteinen vaimomme on Valentin Vaalan ohjaama elokuva vuodelta 1956. Se perustuu Arijoutsin näytelmään Mieheni taivaasta (1950).
| Yhteinen vaimomme | |
|---|---|
 |
|
| Ohjaaja | Valentin Vaala |
| Käsikirjoittaja |
Eino Heino Valentin Vaala |
| Perustuu | Arijoutsin näytelmään Mieheni taivaasta, 1950. Julkaistu nimellä Yhteinen Jennimme kokoelmassa Kiitti ja murisi, 1965. |
| Tuottaja | Risto Orko |
| Säveltäjä | Harry Bergström |
| Kuvaaja | Eino Heino |
| Leikkaaja | Armas Laurinen |
| Lavastaja | Oiva Hovi |
| Pääosat |
Marjatta Kallio Kosti Klemelä Eero Eloranta Anneli Haahdenmaa |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Suomi |
| Tuotantoyhtiö | Suomi-Filmi Oy |
| Ensi-ilta | 1956 |
| Kesto | 88 min |
| Alkuperäiskieli | suomi |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Juoni muokkaa
Elokuvan tapahtumat sijoittuvat sotien jälkeisiin aikoihin, jolloin Kansanhuoltoministeriö säännösteli muun muassa elintarvikkeita. Kansanhuollon omahyväisen[1] toimistopäällikön Jalmari Nevamaan (Eero Eloranta) vaimon Jennin (Marjatta Kallio) miesvainaja kapteeni Erkki J. Lahtinen (Kosti Klemelä) paljastuukin eläväksi, kun hän palaa sotavankeudesta. Rento kolmiodraama etenee Vaalan ohjauksessa sutkauksin höystettynä ja byrokratiaa pilkkaamalla.[2]
Näyttelijät muokkaa
| Marjatta Kallio | … | Jenni Esteri Nevamaa |
| Kosti Klemelä | … | kapteeni Erkki J. Lahtinen |
| Eero Eloranta | … | Jalmari Nevamaa |
| Anneli Haahdenmaa | … | Anjuska Semjonova |
| Elna Hellman | … | Martta, palvelijatar |
| Kirsti Hurme | … | Mirri |
| Kaarlo Halttunen | … | tuomari Korteoja |
| Ari Laine | … | ”johtaja” Väinö |
| Kauko Laurikainen | … | ”johtaja” Ville |
| Erkki Uotila | … | asiakas |
| Anton Soini | … | talonmies |
| Irja Elstelä | … | kirkkoherranviraston virkailija |
| Helmi Lehosti | … | 2. palvelijatar maitokaupassa |
| Juhani Kumpulainen | … | Konstaapeli |
| Helvi Aunio | … | 1. palvelijatar maitokaupassa |
| Annikki Linnoila | … | maitokaupan myyjä |
| Veikko Sorsakivi | … | korttitoimiston virkailija |
| Urho Lehtonen | … | vuokralautakunnan edustaja |
| Rudi Valtonen | … | 1. sotavanki |
| Tommi Rinne | … | 2. sotavanki |
| Einar Riski | … | 3. sotavanki |
| Irma Savela | … | kampaaja |
| Sirkka Rauanheimo | … | kampaaja |
| Erkki Ojanen | … | mies kahvilassa |
| Hannes Veivo | … | osoitetoimiston virkailija |
| Eila Pehkonen | … | 1. rouva |
| Hilkka Kinnunen | … | rouva ”puhelias” |
| Mai-Brit Heljo | … | 2. rouva |
| Satu Unho | … | 4. rouva |
| Paavo Hukkinen | … | mies kadulla |
| Mauno Hyvönen | … | sihteeri |
| Börje Idman | … | hovimestari |
Tuotanto muokkaa
Elokuvatarkastamo olisi halunnut tehdä melko suuria poistoja,[3] joiden kohteeksi lopulta päätyi puoli minuuttia viranomaisten lahjottavuutta käsittelevää materiaalia.[4]
Arviot muokkaa
Aikalaisarviot suhtautuivat elokuvaan nuivasti. Olavi Veistäjän (Aamulehti) mukaan se ”olisi voinut olla pieni sensaatiokin 1940-luvun loppupuolella, mutta nyt sillä ei enää ole paljonkaan virkaa”. Samaa näkemystä edusti Leo Nordberg arviossaan Uudessa Suomessa.[3]
Kriitikko Arto Pajukallion mukaan elokuva on ollut vielä 1950-luvun puolivälissäkin rohkea peilatessaan aikansa moraalin venyvyyttä. Hän luonnehtii elokuvaa mustaksi komediaksi.[5]
Lähteet muokkaa
- ↑ Pajukallio, Arto: Elokuvat. Helsingin Sanomat 14.9.2011, s. D 7.
- ↑ Päivän elokuvia. Tv-maailma 36/2011, s. 21.
- ↑ a b Yhteinen vaimomme Elonet. Lehdistöarvio. Viitattu 11.12.2013.
- ↑ Yhteinen vaimomme Elonet. Taustaa. Viitattu 11.12.2013.
- ↑ AP: Yhteinen vaimomme. Päivän elokuvia, Tv-maailma 49/2013, s. 26.