Yhdysvaltain siirtomaat

Yhdysvaltain siirtomaat ovat alueita, jotka ovat tai ovat olleet Yhdysvaltojen hallinnassa, mutta ne eivät kuulu suoraan liittovaltioon eli niillä ei ole osavaltion asemaa.

Yhdysvallat ja sen siirtomaat

Yhdysvallat oli laajentumishaluinen valtio heti itsenäistymisestään lähtien ja maa laajenikin itsenäisyyden ensimmäisen sadan vuoden aikana Atlantilta Tyynellemerelle asti. Laajeneminen tapahtui sekä maa-alueiden ostoilta (muun muassa Lousianan alue Ranskalta) ja sodilla, kuten 1846-1848 käydyn Meksikon–Yhdysvaltain sodan kautta. Vuonna 1867 Yhdysvallat osti Venäjältä Alaskan, josta tuli myöhemmin Yhdysvaltain 49. osavaltio 1959. Samoin kävi Havaijille, joka joutui Yhdysvaltain hallintaan 1898 ja josta myös tuli osavaltio vuonna 1959.

Vaikka Yhdysvallat perinteisesti vastusti eurooppalaista kolonialismia, tuli maasta vuonna 1898 käydyn Espanjan ja Yhdysvaltojen sodan seurauksena merkittävä siirtomaavalta. Espanja joutui luovuttamaan Tyynenmeren ja Karibian siirtomaansa Yhdysvalloille 20 miljoonalla dollarilla, kuten Filippiinit, Guamin ja Puerto Ricon. Guam ja Puerto Rico ovat Yhdysvaltain hallinnassa nykyäänkin, mutta Filippiinit itsenäistyi heti toisen maailmansodan jälkeen. Myös Kuuba joutui Yhdysvaltojen hallintaan muutamaksi vuodeksi ennen itsenäistymistään. Samoa jaettiin vuonna 1899 Saksan ja Yhdysvaltain kesken ja Yhdysvaltain osasta tuli Amerikan Samoa, joka on Yhdysvaltain hallinnassa nykyäänkin. Yhdysvaltain Neitsytsaaret ostettiin Tanskalta vuonna 1917 ja saaret ovat olleet Yhdysvaltain hallinnassa siitä lähtien. Toisen maailmansodan jälkeen Yhdysvalloille siirtyi Japanin Kansainliiton mandaatilla saamat siirtomaat Tyynellä valtamerellä; johon kuuluivat nykyiset Mikronesian liittovaltio, Marshallinsaaret, Pohjois-Mariaanit ja Palau. Pohjois-Mariaaneja lukuun ottamatta kaikki ovat sittemmin itsenäistyneet. Vuonna 1856 maa oli hankknut yli 100 asumatonta saarta hallintaan niin sanotun Guano Islands Actin perusteella, nämä saaret ovat Yhdysvaltain hallinnassa vielä nykyäänkin.