Yhdyskuntasuunnittelu
Yhdyskuntasuunnittelu (myös aluesuunnittelu) tarkoittaa ihmisyhdyskuntien suunnittelua, joka koostuu sekä kaavoituksesta että yhdyskuntateknisestä suunnittelusta. Tarkoituksena on suunnitella rajatulla alueella muun muassa maa- ja vesialueiden käyttöä sekä kuntatason palveluiden ulottamista ihmisten lähiympäristöön.[1]
Yhdyskuntasuunnittelu on paikallista tai alueellista toimintaa (kaupunkisuunnittelua, aluesuunnittelua). Keskeistä on miettiä, miten palvelut ja muu ihmistoiminta sijoitetaan maantieteellisesti. Toisenlainen suunnittelun taso on maankäytön suunnittelu, jonka työvälineenä on asemakaava.[2] Yhdyskuntasuunnittelussa huomioitavia yleisiä asioita ovat asumisalueiden, liikennealueiden, viheralueiden, elinkeinojen ja palvelujen sujuva sijoittaminen. Myös rakennetun ympäristön eri osa-alueiden vuorovaikutus tulee ottaa huomioon. Yhdyskuntasuunnittelussa kestävää kehitystä edistetään kehittämällä ihmisten elinympäristön laatua ja sosiaalista kestävyyttä. Näihin asioihin kuuluvat ympäristönsuojeluun liittyvät seikat.[3]
Historia muokkaa
Suomessa säädettiin asemakaavalaki vuonna 1931. Siihen saakka valtio ja kaupungit kaavoittivat vain omistamiaan maita, eikä maalaiskunnissa ollut kaavasuunnittelua lainkaan. Suunnitelmallisuuden ja määräysten puute synnytti kaupunkien ympärille epämääräisiä esikaupunkialueita. Vuodesta 1931 viranomaiset ovat voineet kaavoittaa myös yksityisiä maita. Vuoden 1958 rakennuslaki virallisti yleiskaavasuunnittelun, jota oli epävirallisesti tehty jo aikaisemminkin. Yhdyskuntasuunnittelun voimakas kehitysvaihe alkoi Suomessa 1960-luvulla, jolloin alettiin suunnitella myös alueiden taloudellis-toiminnallista puolta. Vuoden 1977 kunnallislaki määräsi, että “kunnalla on oltava kunnanvaltuuston ohjeellisena hyväksymä kunnan olojen kehittämistä, hallinnon ja talouden hoitamista sekä toimintojen sijoittamista koskeva kuntasuunnitelma.” Monet kunnat jakoivat suunnittelun kahteen osaan: tavoite- ja toteuttamissuunnitteluun. Kunnan yleiset kehittämistavoitteet kirjattiin tavoitesuunnitelmaan ja viiden vuoden mitoitus-, ajoitus- ja sijoitustoimet kirjattiin toteuttamissuunnitelmaan. Kokonaisuutena tätä nimitetään kuntasuunnitteluksi. Valtakunnan tasolla aluesuunnittelua koordinoimaan perustettiin valtioneuvoston kanslian suunnitteluosasto vuonna 1973.[2]
Yhdyskuntasuunnittelun voimistuminen näkyi myös suunnitteluhenkilöstön määrässä. Yliopistot alkoivat kouluttaa yhteiskuntatieteilijöitä suunnittelutyöhön. Vuonna 1960 suunnitteluhenkilöstöä oli 260 henkeä, eivätkä he olleet taustaltaan yhteiskuntatieteilijöitä vaan lähinnä kunnallisalan koulutuksen saaneita. Vuonna 1975 määrä oli kasvanut noin 2 000 työntekijään ja vuonna 1980 noin 2 400 työntekijään.[2]
Ideologiat muokkaa
Suunnittelukäytäntö pohjautuu johonkin suunnitteluideologiaan eli (paradigmaan), joka sisältää ne arvot ja uskomukset, joiden pohjalta suunnittelu tehdään ja tavoitteet asetetaan. Suomessa suunnittelu on pohjautunut sosiologi Max Weberin määrittelemällä tavalla rationalismille, jonka mukaan toiminta pitää kohdistaa selvästi muotoiltujen, yksiselitteisten ja loogisten tavoitteiden saavuttamiseen. Yksi yhdyskuntasuunnittelun tavoite on supistaa eri alueiden (kaupunginosien) välisiä eroja, jottei mikään alue slummiutuisi. Kokonaistavoitteena on teknis-taloudellinen tehokkuus ja talouden kasvu. Tällaisessa suunnittelussa muodostuu tavoite–keino-hierarkia, joka tekemiseen vaaditaan suunnittelijan koulutus.[2]
Tällaista suunnittelua on kritisoitu perinteiden ja tunneperäisyyden (inhimillisyyden) unohtamisesta. On myös jouduttu myöntämään, että tulevaisuus ei ole täsmällisesti ennustettavissa.[2]
Liikennealueet muokkaa
Yhdyskuntarakenteen toimivuus edellyttää, että sen liikennejärjestelmät on suunniteltu palvelemaan ihmisten liikkumistottumuksia ja ovat yhteneväisiä ihmisten käyttämien kulkureittien kanssa. Liikennesuunnittelu on tältä osin yhdyskuntasuunnittelun yksi osa. Yhdyskuntasuunnittelussa tulee ottaa huomioon kevyen liikenteen, autoliikenteen ja joukkoliikenteen tarpeet.[4]
Lähteet muokkaa
- ↑ YSA (Arkistoitu – Internet Archive). Vesa.lib.helsinki.fi.
- ↑ a b c d e Otavan suuri Ensyklopedia, 10. osa (Turgenev-öljytalous), s. 8026–8028, art. Yhdyskuntasuunnittelu. Otava, 1981. ISBN 951-1-06271-9.
- ↑ Tuemme kaupunkiseutuja matkalla kestävyyden edelläkävijöiksi 11.4.2013. Suomen Ympäristökeskus. Viitattu 4.2.2024.
- ↑ Yhdyskuntarakenteen vyöhykkeet Ympäristö.fi. 21.4.2024. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 4.2.2024.
Kirjallisuutta muokkaa
- Jauhiainen, Jussi S. & Niemenmaa, Vivi: Alueellinen suunnittelu. Tampere: Vastapaino 2006. ISBN 978-951-768-190-2
- Aalto Yliopisto, Arkkitehtuurin laitos. Yearbook 2011-2012, part1, part 2.