Yölintu on suomalainen tanssimusiikkia esittävä yhtye, joka perustettiin vuonna 1992.

Yölintu
Tiedot
Toiminnassa 1992
Kotipaikka Pori, Suomi
Laulukieli suomi
Jäsenet

Simo Silmulaulu, haitari
Juki Harjusoolokitara
Jari Luostaribassokitara
Harri Lehtonenrummut

Entiset jäsenet

Markus Kuusijoensuu, soolokitara (1992-2011)
Matti Silmu, kitara (1992-2017)
Matti Fredrikson, soolokitara (2011)
Tommy Huovinen, soolokitara (1992-1994)
Joni Urholin, soolokitara (1997-1999)
Antti Kataja, bassokitara (2001-2002)
Kari Heiskari, bassokitara (2003-2011)
Saku Mansikkamäki, rummut (1992-2003)
Mikko Taipale, rummut (2003-2010)
Mika Lilja, rummut (2010-2011)
Joni Leino, rummut (2011-2022)

Levy-yhtiö

AllStar Music, 2009-
Warner Music Finland, 1997–2007

Aiheesta muualla
Kotisivut

Yhtyeen nykyisen kokoonpanon muodostavat laulaja Simo Silmun ohella soolokitaristi Jukka Harju, basisti Jari Luostari sekä rumpali Harri Lehtonen[1]. Alkuaikana mukana ollut Matti Silmu erosi yhtyeestä tammikuussa 2017[2].

Yhtye on julkaissut 25-vuotisen uransa aikana kaksitoista studioalbumia, kolme kokoelma-albumia, lukuisia singlejä sekä Rauli ”Badding” Somerjoen tuotannosta koostuvan coveralbumin.[3] Yhtyeen studioalbumeista kahdeksan on ylittänyt kultalevyrajan, viisi platinalevyrajan ja yksi kaksinkertaisen platinalevyrajan.[4] Yhtyeen menestynein studioalbumi on vuoden 1998 Tositarkoituksella, jota on myyty lähes 96 000 kappaletta.[4] Yölintu lukeutuu Suomen menestyneimpiin yhtyeisiin, ja yhtyeen albumeita on myyty lähes 400 000 kappaletta.[4]

Yölinnun tunnetuimpia kappaleita ovat muun muassa "Kaikki kohdallaan", "Mahdunko maailmaas", "TV:n kokoinen haitari", "Tositarkoituksella", "Liian suuri city", "Haamukipua", "Sitä saa mitä tilaa", "Rakkaus on sininen", "Tää on rankkaa", "Mä putoan", "Preussinpunaista" sekä "Haavoittumaton". Yhtye julkaisi vuonna 2012 syyskuussa studioalbumin Minne maailma kuljettaa, joka on myös yhtyeen nykyisen kokoonpanon ensimmäinen yhteinen levytys.[5]

Yhtyeen viimeisin levy on 20. huhtikuuta 2018 julkaistu pitkäsoitto Maailma on kauneimmillaan, josta julkaistiin aiemmin kaksi singleä, "Ajopuu" ja albumin nimikkokappale "Maailma on kauneimmillaan".

Historia

Yölinnun perustivat vuonna 1992 teini-ikäiset Silmun veljekset Simo ja Matti.[6][7][8] Pian mukaan liittyi myös Markus Kuusijoensuu soolo- ja bassokitaristiksi. Rumpaliksi liittyi Saku Mansikkamäki. Yhtye julkaisi esikoisalbuminsa Yölintu laskeutuu 5. joulukuuta 1993. Albumin tuottajana toimi laulaja Simo Silmu. Yhtye herätti jonkin verran kiinnostusta, mutta suurta kansaa ei kiinnostanut "mokoma teiniyhtye". Vuonna 1995 julkaistiin toinen albumi, Pieni lintunen. Tämä levy myi jo jonkin verranselvennä. Yölintu voitti Satakunnan tanssiyhtyeiden mestaruuden vuonna 1996 yleisöäänestyksessä Ulvilan Ravanin juhlahallissa pidetyssä kilpailussa.

Toisen levyn konserttikiertueen jälkeen yhtye aloitti seuraavan levynsä äänitykset. Kolmas studioalbumi Kaikki kohdallaan, josta tuli yhtyeen ensimmäinen kultalevy, nosti yhtyeen yhdeksi suosituimmista suomalaisista tanssiorkestereista. Yhtye kiersi Suomea aktiivisesti hyvällä menestyksellä, ja 1998 julkaistiin neljäs studioalbumi Tositarkoituksella. Albumi oli suurmenestys, ja siitä tuli Yölinnun ensimmäinen tuplaplatinalevy. Levyn platinapainos julkaistiin vuonna 1999. Suurimpia hittejä olivat Mahdunko maailmaas, Kaikki kohdallaan, Tositarkoituksella ja Tv:n kokoinen haitari.

Yhtye julkaisi 2000 viidennen studioalbuminsa Pienen pojan haaveet, joka myi platinaa. Albumin ensimmäisenä singlenä julkaistiin Liian suuri city, joka nousi Suomen virallisen singlelistan sijalle 11.[9] Levyä seurasivat menestysalbumit Sitä saa mitä tilaa (2001) ja Tää on rankkaa (2002), jotka myivät platinaa. Yhtyeen ensimmäinen kokoelmalevy Mahdunko maailmaas (2003) myi jälleen kultaa. Nämä levyt siivittivät yhtyettä koko maan maineeseen. Tää on rankkaa -levyn yhteydessä yhtyeeseen tuli vakituinen basisti Antti Kataja.

Kari Heiskari korvasi Antti Katajan basistin roolissa vuonna 2004, ja rumpaliksi ryhtyi Mikko Taipale. Yhtyeen seuraava studioalbumi Mennyttä miestä julkaistiin 16. helmikuuta 2005.[10] Albumi päätyi ilmestyessään Suomen albumilistan kakkossijalle[11] ja saavutti huippusuosion erityisesti ex-basisti Antti Katajan säveltämän suurhitin "Mä putoan" ansiosta. Vaikka albumin avausraita "En ole pyhimys", Esa Niemisen ja Sinikka Svärdin säveltämä nimikkoraita "Mennyttä miestä" sekä Kari Heiskarin kirjoittama "Satukirjan prinsessa" saavuttivat kukin suosiota, "Mä putoan" -kappaleesta tuli Yölinnun historian menestynein: vuonna 2008 kyseinen single ylitti kultalevyrajan.[12] Kappale valittiin myös vuoden 2005 parhaaksi iskelmäksi,[13] ja siitä tuli koko Suomen laajuinen radiohitti, sillä kappale pysyi Iskelmän listalla vuosina 2005-2011 yhteensä 292 viikkoa, joista se piti hallussaan ykkötilaa 45 viikon ajan.

Kokoelma-albumi Tanssin taikaa - 16 hittiä ilmestyi 2006,[14] ja vuonna 2007 päivänvalon näki jo seuraava studioalbumi Haavoittumaton. Albumi nappasi ilmestyessään vain yhden listasijan huonomman tilan kuin edeltäjänsä, sillä albumi kiilasi välittömästi Suomen albumilistan kolmannelle sijalle.[15] Vaikka Mennyttä miestä oli kaksi vuotta aiemmin saavuttanut ilmestyessään sekä kulta- että platinalevyn,[16] Haavoittumaton ei enää ylittänyt platinalevymyyntiä mutta ylsi edelleen kultalevyn myyntilukemiin.[17] Yhtyeen entinen rumpali Saku Mansikkamäki vieraili toistamiseen yhtyeestä poistumisensa jälkeen Yölinnun albumilla ja kantoi soittovastuun kappaleilla "Jos sinut saan" ja "Kaunis nainen".[18] Mainittavaa radiosoittoa keräsivät nimikkoraita "Haavoittumaton", Simon kirjoittama balladihenkinen "Tein susta laulun" sekä "Preussinpunaista".[18]

Uusi studioalbumi Nyt ja aina ilmestyi 2009.[19] Albumi jäi valitettavasti viimeiseksi Yölinnun levytykseksi, jolla rumpali Mikko Taipale vaikutti, eikä se enää yltänyt edeltäjiensä kaltaisiin myyntilukuihin vaan jäi odotettua laimeammaksi menestykseksi. Vaikka albumi sijoittui ilmestyessään albumilistan kakkossijalle, se putosi listoilta jo kahdentoista viikon kuluttua sijoittuen viimeisellä listaviikollaan sijalle 32.[20] Tämän ohella albumilta puuttui merkittävä radiohitti, mikä karsi myyntilukuja. Studioalbumia seurasivat jälleen uusi kokoelma-albumi, kultalevyyn yltänyt Hetkiin menneisiin - suurimmat laulut sekä Rauli ”Badding” Somerjoen tuotannosta koostunut coveralbumi Iso lemmen pala – Baddingin jalanjäljissä…, joka sitä vastoin oli kehnompi menestys.[21] Tämän albumin julkaisemisen jälkeen vuoden 2011 syksyllä yhtyeen alkuperäiskitaristi Markus Kuusijoensuu jätti yhtyeen vedoten henkilökohtaisiin syihin.[22] Hänen korvaajakseen hankittiin Matti Fredrikson, jonka pesti kuitenkin osoittautui odotettua lyhyemmäksi: vuoden 2011 joulukuussa Fredrikson, rumpali Mika Lilja ja basisti Kari Heiskari kertoivat jättävänsä yhtyeen.[23] Faneille he kertoivat asiasta Facebookin kautta. Syyksi välirikkoon Mika Lilja kertoi Iskelmä-radion haastattelussa, etteivät eronneet soittajat päässeet yhteisymmärrykseen työsopimuksesta.[24] Myöhemmin Yölinnusta eronneet soittajat perustivat oman yhtyeensä Lemmenklaanin.[25]

Yölintu julkisti uuden kokoonpanonsa kesäkuussa 2012. Alkuperäismiehityksestä olivat mukana solisti Simo Silmu sekä hänen veljensä kitaristi Matti Silmu. Tuoreina jäseninä mukaan tulivat rumpali Joni Leino, basisti Jari Luostari sekä kitaristi Jukka Harju.[26] Albumi Minne maailma kuljettaa julkaistiin 28. syyskuuta 2012. Levyn ensimmäisenä singlenä julkaistiin sen nimikappale, joka oli ensisoitossa Iskelmä-radiossa 14. elokuuta. Yölintu on saanut urallaan kymmenen kultalevyä, viisi platinalevyä ja yhden tuplaplatinalevyn.

Yhtyeen toiminnasta vastaava Yölintu Oy -yhtiö haettiin konkurssiin kesällä 2015 ja yhtiötoiminta siirtyi uudelle yritykselle, samana vuonna perustetulle M. Silmu Oy:lle. Myös tämä yhtiö asetettiin konkurssiin 18. helmikuuta 2016. Yhtye kuitenkin jatkaa keikkailua.[27]

Kesällä 2017 yhtye julkaisi yli neljän vuoden tauon jälkeen uutta musiikkia, singlen Ajopuu.[28]

Kokoonpano

Nykyiset jäsenet

  • Simo Silmu – laulu, haitari (1992–)
  • Jukka Harju – soolokitara (2012–)
  • Jari Luostari – bassokitara (2012–)
  • Harri Lehtonen - rummut (2022-)

Entiset jäsenet

Kitara
  • Markus Kuusijoensuu (1992–2011)
  • Tommy Huovinen (1992–1994)
  • Joni Urholin (1997–1999)
  • Matti Fredrikson (2011)
  • Matti Silmu (1992–2017)

Basso
  • Antti Kataja (2001–2002)
  • Kari Heiskari (2002–2011)

Rummut
  • Saku Mansikkamäki (1992–2003)
  • Mikko Taipale (2003–2010)
  • Mika Lilja (2010–2011)
  • Joni Leino (2012–2022)

Diskografia

Albumit

Kokoelmalevyt

Simo Silmun mediajulkisuus

Kesällä 2011 Silmun esiintymiset herättivät närkästystä, kun hän esiintyi Jyväskylän Kuikan ja Kangasalan lavoilla humalassa. Hän on puhunut monesti keikkaelämänsä rankoista puolista. Toukokuussa 2009 hän kertoi Ilta-Sanomille, että hurja suosio ja liika työnteko olivat viedä häneltä voimat.[29]

Yölintu joutui perumaan keikkojaan elokuussa 2012 Simo Silmun jouduttua sairauslomalle. Yölinnun manageri Timo Niemi kertoi 28. elokuuta Iskelmä-radiolle Silmun hakeutuneen omasta tahdostaan katkaisuhoitoon. Niemi kertoi Silmun päättäneen hoitaa elämänsä kuntoon sekä itsensä että faniensa takia.[30]

Katso myös

Lähteet

  1. Yölintu kotisivu, bändiosio yolintu.com. Viitattu 27.7.2023.
  2. Tähtivaara, Sarianne: Matti Silmu lopettaa Yölintu-yhtyeessä - sai tiedon asiasta sähköpostilla 25 yhteisen työvuoden jälkeen Iltalehti. 25.1.2017. Viitattu 25.1.2017.
  3. Yölintu teki albumin Baddingin lauluista 30.5.2011. Iltalehti. Viitattu 31.10.2012.
  4. a b c Yölintu Musiikkituottajat. Arkistoitu 20.1.2015. Viitattu 31.10.2012.
  5. Yölintu - Minne maailma kuljettaa Finnishcharts. Viitattu 31.10.2012.
  6. Ylimutka, Leena: Simo Silmun ja Matti-veljen totaalinen välirikko: lähestymiskielto ja rikosilmoitus Iltalehti. 19.4.2018. Arkistoitu 19.9.2020. Viitattu 11.3.2024.
  7. Sinokki, Sami: Yölintu-veljesten perheriita yltyi raisuksi: Matti-veli haki Simo Silmulle lähestymiskieltoa! Seiska. 19.4.2018. Viitattu 11.3.2024.
  8. Asikainen, Merja: Esa Nieminen järkyttyi Matti Silmun, 42, kuolemasta – sai viimeisen viestin pari viikkoa sitten Ilta-Sanomat. 28.2.2021. Arkistoitu 19.4.2021. Viitattu 11.3.2024.
  9. Suomen virallinen lista
  10. Mennyttä miestä Yölinnun verkkosivusto. Viitattu 31.10.2012. [vanhentunut linkki]
  11. Yölintu - Mennyttä miestä Finnishcharts. Viitattu 31.10.2012.
  12. Yölintu - Mä putoan Musiikkituottajat. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 31.10.2012.
  13. Iskelmä Gaalan artistikattaus julki 24.11.2011. Iskelmä. Viitattu 31.10.2012. [vanhentunut linkki]
  14. Tanssin taikaa - 16 hittiä Yölinnun verkkosivusto. Viitattu 31.10.2012. [vanhentunut linkki]
  15. Yölintu - Haavoittumaton finnishcharts.com. Viitattu 31.10.2012.
  16. Yölintu - Mennyttä miestä Musiikkituottajat. Viitattu 31.10.2012. [vanhentunut linkki]
  17. Yölintu - Haavoittumaton Musiikkituottajat. Viitattu 31.10.2012. [vanhentunut linkki]
  18. a b Haavoittumaton Yölinnun verkkosivusto. Viitattu 31.10.2012. [vanhentunut linkki]
  19. Nyt ja aina Yölinnun verkkosivusto. Viitattu 31.10.2012. [vanhentunut linkki]
  20. Yölintu - Nyt ja aina finnishcharts.com. Viitattu 31.10.2012.
  21. Yölintu - Iso lemmen pala - Baddingin jalanjäljissä... finnishcharts.com. Viitattu 31.10.2012.
  22. Varjonen, Jukkapekka: Yölinnun kitaristi vaihtoi urheiluhierojaksi Satakunnan Kansa SK24. 27.9.2011. Arkistoitu 7.11.2011. Viitattu 31.10.2012.
  23. Nyt puhuu Yölinnusta lähtenyt kitaristi 29.12.2011. MTV3. Viitattu 31.10.2012.
  24. Wänskä, Sanna: Yölinnun rumpali: "Olisin halunnut jatkaa" 28.12.2012. Iskelmä. Viitattu 31.10.2012.
  25. Granlund, Antti: Yölinnuista Lemmenklaani! 16.3.2012. Iskelmä. Arkistoitu 8.11.2012. Viitattu 14.8.2012.
  26. Granlund, Antti: Minne maailma kuljettaa - Yölinnun uusi single tänään ensisoitossa Iskelmässä 14.8.2012. Iskelmä. Arkistoitu 8.11.2012. Viitattu 14.8.2012.
  27. Määttänen, Juuso: Yölintu-bändin talousvaikeudet jatkuvat - uusi yritys konkurssiin Iltalehti. 25.2.2016. Viitattu 25.2.2016.
  28. Ruohisto, Wilma: Yölintu-yhtyeeltä uutta musiikkia neljän vuoden tauon jälkeen – Ajopuu-single julki Ilta-Sanomat. 12.6.2017. Arkistoitu 29.9.2022. Viitattu 12.6.2017.
  29. Paavonen, Mia: Yleisö tyrmistyi Yölinnun keikalla Ilta-Sanomat. 5.7.2011. Arkistoitu 28.7.2011. Viitattu 25.7.2011.
  30. Granlund, Antti: Simo Silmu hakeutui hoitoon 28.8.2012. Iskelmä. Arkistoitu 8.11.2012. Viitattu 28.8.2012.

Kirjallisuutta

  • Kontiainen, Vesa: Yölintu – lennetyt vuodet. Helsinki: Johnny Kniga, 2008. ISBN 9789510342817.

Aiheesta muualla