Wolfgang Sawallisch
Wolfgang Sawallisch (26. elokuuta 1923 München – 22. helmikuuta 2013 Grassau) oli saksalainen kapellimestari ja pianisti. Hän johti uransa aikana kapellimestarina useita orkestereita ja toimi myös Hampurin filharmonikkojen, Baijerin osavaltionoopperan, Orchestre de la Suisse Romanden ja Philadelphian orkesterin taiteellisena johtajana. Lisäksi hän säesti pianolla joitakin laulajia, kuten Elisabeth Schwarzkopfia.
| Wolfgang Sawallisch | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 26. elokuuta 1923 München, Saksa |
| Kuollut | 22. helmikuuta 2013 (89 vuotta) Grassau, Saksa |
| Ammatti | kapellimestari, musiikillinen johtaja |
| Muusikko | |
| Tyylilajit | länsimainen taidemusiikki |
| Soittimet | piano |
| Levy-yhtiöt | EMI Classics |
 Nimikirjoitus |
|
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Nuoruus muokkaa
Sawallisch syntyi Münchenissä vuonna 1923. Hän aloitti jo lapsena soittamaan pianoa ja voitti 10-vuotiaana ensimmäisen kilpailun. Hän kiinnostui kapellimestarin urasta nähtyään 11-vuotiaana Hannun ja Kertun Baijerin osavaltionoopperassa. Sawallisch alkoi pian tämän jälkeen opiskelemaan yksityisessä ohjauksessa harmoniaa, kontrapunktia, säveltämistä ja orkesterinjohtamista.[1] Toisen maailmansodan aikana Sawallisch toimi radio-operaattorina Italiassa. Hänet kuitenkin vangittiin, ja hän joutui viettämään aikaa sekä brittiläisellä että yhdysvaltalaisella sotavankileirillä.[2]
Ura muokkaa
Sawallisch valmistui vuonna 1947 Münchenin musiikki- ja teatterikorkeakoulusta ja aloitti sen jälkeen ammattilaisuransa. Hän toimi ensimmäisessä työssään Augsburgin kaupunginteatterin korrepetiittorina. Sawallisch vieraili vuonna 1949 ensimmäisen kerran kapellimestarina eri konserttisaleissa, ja vuonna 1953 hän johti nuorimpana kapellimestarina Berliinin filharmonikoita.[3]
Sawallisch oli 1953–1958 Aachenissa musiikillisena johtajana. Tämän jälkeen hän jatkoi musiikillisena johtajana ensin kahden vuoden ajan Wiesbadenissa ja kolmen vuoden ajan Kölnissä, missä hän opetti myös konservatoriossa. Ensimmäisen esiintymisensä Bayreuthin musiikkijuhlilla Sawallisch teki vuonna 1957, kun hän avasi juhlat Tristan ja Isoldella. Samana vuonna hän säesti pianolla Lontoossa laulaja Elisabeth Schwarzkopfia ja johti ensimmäisen kerran Philharmonia-orkesteria.[3]
Sawallischin ura lähti 1960-luvulla useaan suuntaan: hän johti 1960–1970 Wienin sinfoniaorkesteria, toimi 1961–1973 Hampurin filharmonikkojen ja 1971–1992 Baijerin osavaltionoopperan musikaalisena johtajana sekä 1973–1980 Geneven Orchestre de la Suisse Romanden taiteellisena johtajana. Hän esiintyi säännöllisesti myös Japanin NHK-sinfoniaorkesterin, Orchestre de Paris’n ja Israelin filharmonisen orkesterin kanssa.
Sawallisch debytoi vuonna 1953 Berliinin filharmonikkojen johtajana ja vuonna 1957 johtaessaan Tristan ja Isolden. Vuosina 1960–1970 hän toimi Wienin sinfoniaorkesterin pääkapellimestarina ja vuosina 1970–1980 Orchestre de la Suisse Romanden musiikillisena johtajana sekä 1971–1992 Baijerin valtionoopperassa. Vuosina 1993–2003 hän toimi Philadelphian orkesterin musiikillisena johtajana.[2] Hänen uransa kohokohtana voidaan pitää 20 vuoden pestiä Baijerin valtionoopperassa, joka on Saksan johtavia oopperataloja. Hän toi Müncheniin monia merkittäviä laulajia, kuten Hermann Preyn ja Helen Donathin, ja tuotti vuosina 1982–1983 kaikki Richard Wagnerin ja 1988–1989 Richard Straussin oopperat. Sawallisch nähtiin kuitenkin Münchenissä myös turhan vanhanaikaisena, jonka arvostus 1900-luvun musiikkia kohtaan oli hyvin rajoittunutta. August Everding nimettiin 1980 Münchenin kaikkien teatterien johtajaksi. Everding syytti Sawallischia taantumuksellisuudesta, ja 1980-luvulla heidän välinsä olivat melko katkerat. Sawallisch jätti Baijerin valtionoopperan vuonna 1992.[1]
Sawallisch oli vieraillut ensimmäisen kerran Philadelphian orkesterissa vuonna 1984. Hänet valittiin vuonna 1990 orkesterin taiteelliseksi johtajaksi, ja hän aloitti tehtävässä kauden 1993–1994 alussa. Sawallischilla oli suuri vaikutus orkesterin henkilöstöön ja tyyliin.[3] Sawallisch jäi eläkkeelle vuonna 2003 eikä tehnyt enää montaakaan vierailevaa esiintymistä. Pian hän vetäytyi Grassauhun. Musiikkia hän ei kuitenkaan kokonaan jättänyt, vaan soitti itsekseen paljon pianoa. Lisäksi hän perusti Wolfgang Sawallisch -säätiön tukemaan paikallisten lasten musiikkikoulutusta.[1]
Sawallisch kuoli kotonaan Grassaun Saksassa 22. helmikuuta 2013. Hänen vaimonsa Mechthild oli kuollut jo vuonna 1998; he ehtivät olla naimisissa 46 vuoden ajan. Sawallischin lapsipuoli Jörg kuoli vuonna 2012.[1]
Levytyksiä muokkaa
- Franz Schubert: Sinfoniat, Staatskapelle Dresden (1967)
- Robert Schumann: Sinfoniat, Staatskapelle Dresden
- Antonín Dvořák: Sinfoniat nro 7–9, Philadelphian orkesteri
- Ludwig van Beethoven: Sinfoniat, Concertgebouw-orkesteri
Lähteet muokkaa
- Midgette, Anne: Wolfgang Sawallisch, Conductor, Dies at 89 NYTimes.com. 24.2.2013. The New York Company. Viitattu 2.10.2013. (englanniksi)
- Stearns, David Patrick: Wolfgang Sawallisch obituary The Guardian. 24.2.2013. Guardian News and Media Limited. Viitattu 2.10.2013. (englanniksi)
- Stevenson, Joseph: Artist Biography AllMusic. Viitattu 2.10.2013. (englanniksi)
Viitteet muokkaa
- ↑ a b c d Midgette: Wolfgang Sawallisch, Conductor, Dies at 89.
- ↑ a b Stearns: Wolfgang Sawallisch obituary.
- ↑ a b c Stevenson: Artist Biography.