Wolfgang Behrendt
Wolfgang Behrendt (s. 14. kesäkuuta 1936 Berliini) on itäsaksalainen entinen nyrkkeilijä, joka urallaan voitti olympiakultaa vuoden 1956 Melbournen olympialaisissa. Samalla hän oli ensimmäinen olympiakultaa voittanut itäsaksalainen yhteissaksalaisessa olympiajoukkueessa.[1],[2]
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
 Olympiavoittaja Wolfgang Behrendt. | |||
Maa:  Saksa ja  Itä-Saksa
| |||
| Miesten nyrkkeily | |||
 Olympialaiset
| |||
 Kultaa |
Melbourne 1956 | 54 kg | |
| EM-kilpailut | |||
 Pronssia |
Länsi-Berliini 1955 | 51 kg | |
Nyrkkeilyuransa Behrendt aloitti vuonna 1947 berliiniläisessä Einheit-nyrkkeilyseurassa. Ikää Behrendtillä oli tällöin vasta 11 vuotta. Aikuisissa hän saavutti ensimmäisen Itä-Saksan mestaruuden kevyessä sarjassa eli alle 51 kg vuonna 1955 ja saman vuoden EM-kisoissa Länsi-Berliinissä hän saavutti pronssia häviten välierässä Romanian kokeneelle Mircea Dobresculle.[3] Seuraavana vuonna hän pääsi edustamaan Saksaa Melbournen olympialaisissa kevyessä sarjassa yhteissaksalaisessa joukkueessa. Aluksi hän otti voitot tyrmäyksellä Tanskan Henrik Ottesenistä, sitten pistevoitot Iso-Britannian Owen Reillystä ja Irlannin Freddie Gilroystä päästen loppuotteluun, jossa hän kohtasi Etelä-Korean Song Soon-chunin, josta hän otti pistevoiton ja saavutti näin ensimmäisen itäsaksalaisolympiakullan.[4] Yhteissaksalaiseen edustukseen liittyi erikoisena tapahtumana silloisen Länsi-Saksan liittopresidentin myöntämän Hopeisen laakerinlehden saaminen ja vaikeus noutaa sitä läntisestä Saksasta Bonnista, sillä Itä-Saksan turvallisuuspoliisin edustajat estivät Behrendtin vierailun länteen. Kyseessä oli Kylmän sodan aika, joka jäädytti Saksojen suhteet. Behrendt ei saanut tällöin Hopeista laakerinlehteä.[5].
Wolfgang Behrendt jatkoi uraansa ja saavutti vielä Itä-Saksan mestaruudet vuosina 1957 ja 1960. Vuoden 1959 EM-kisoissa Luzernissa Behrendt nyrkkeili sarjassa alle 57 kg. Ensimmäisessä ottelussa hän voitti Neuvostoliiton Vladimir Safronovin, mutta koki pistetappion seuraavassa ottelussa Länsi-Saksan Peter Goschkalle.[6] Vuonna 1960 hänen ei onnistunut päästä yhteissaksalaisen olympiajoukkueen edustajaksi, joten hän päätti uransa. Hän palasi kuitenkin yrittämään olympialaisiin pääsyä vielä neljän vuoden kuluttua syksyllä 1964 kuitenkaan onnistumatta. Kaikkiaan Behrendt nyrkkeili urallaan 201 ottelua, joista 188 päättyi hänen voitokseen, viisi päättyi ratkaisemattomana ja kahdeksan tappioon.[1],[2]
Urheilu-uransa jälkeen Wolfgang Behrendt toimi vuosina 1963-1991 urheiluvalokuvaajana Itä-Saksan päälehdessä Neues Deutschland. Tässä työssä hän kävi valokuvaajana kahdeksan kertaa olympialaisissa. Työstään valokuvaajana hän sai useita Itä-Saksan valtion palkintoja ja kunniamerkkejä, mutta myös kansainvälisiä tunnustuksia mm. Syyrian Damaskoksessa ja Kiinan Pekingissä järjestetyissä valokuvanäyttelyissä.[1],[7]
Wolfgang Behrendt on naimisissa, ja hänellä on kaksi lasta. Hänen poikansa Mario oli myös nyrkkeilijä, joka osallistui vuoden 1980 Moskovan olympialaisiin Itä-Saksan edustajana.[7],[8]
Behrendt toimi urheilu-uransa jälkeen 20 vuoden ajan Itä-Saksan kansallisen olympiakomitean jäsenenä ja 14 vuotta Saksan yhdistymisen jälkeen Saksan liittotasavallan olympiakomitean jäsenenä.[7],[5]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c Biographische Datenbanken - Wolfgang Behrendt Bundesunmittelbare Stiftung des öffentliches Rechts. Viitattu 5.7.2019. (saksaksi)
- ↑ a b Wolfgang Behrendt DDR - Lexikon. Arkistoitu 5.7.2019. Viitattu 5.7.2019. (saksaksi)
- ↑ 11.European Championships West Berlin, FRG May 27 - June 5, 1955 amateur-boxing.strefa.pl. Viitattu 5.7.2019. (englanniksi)
- ↑ Wolfgang Behrendt sports-reference.com. Arkistoitu 23.9.2011. Viitattu 5.7.2019. (englanniksi)
- ↑ a b WOLFGANG BEHRENDT – EIN BOXIDOL WIRD 80 Der Deutsche Olympische Sportbund (DOSB). 14.6.2016. Viitattu 5.7.2019. (saksaksi)
- ↑ 13.European Championships - Luzern, Switzerland - May 24-31 1959 amateur-boxing.strefa.pl. Viitattu 5.7.2019. (englanniksi)
- ↑ a b c Geburtstag ohne Feier: Wolfgang Behrendt wird 80 ostsee-zeitung.de. 14.6.2016. Arkistoitu 5.7.2019. Viitattu 5.7.2019. (saksaksi)
- ↑ Wie der Vater ostsee-zeitung.de. 7.1.1980. Viitattu 5.7.2019. (saksaksi)