Wilt Chamberlain
Wilton Norman ”Wilt” Chamberlain (21. elokuuta 1936 Philadelphia, Pennsylvania, Yhdysvallat – 12. lokakuuta 1999 Bel Air, Kalifornia) oli yhdysvaltalainen koripalloilija. Chamberlain on yksi koripallon historian suurista pelaajista. Pelatessaan vuosina 1959–1973 Yhdysvaltain ammattilaissarja NBA:ssa hänet valittiin neljä kertaa sarjan arvokkaimmaksi pelaajaksi, ja hänellä on edelleen hallussaan useita sarjan piste- ja levypalloennätyksiä.[1]
| Wilt Chamberlain | |
|---|---|
 Wilt Chamberlain Harlem Globetrottersin pelipaidassa vuonna 1959 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 21. elokuuta 1936 Philadelphia, Pennsylvania, Yhdysvallat |
| Kuollut | 12. lokakuuta 1999 (63 vuotta) Bel Air, Kalifornia |
| Kansalaisuus | Yhdysvallat |
| Koripalloilija | |
| Pelipaikka | sentteri |
| Pituus | 216 cm |
| Sarja | NBA |
| NBA-varaus | 1959 |
| Pelaajaura | |
| Yliopistojoukkueet | |
| 1956–1958 | Kansas Jayhawks |
| Seurajoukkueet | |
| 1958–1973 |
Harlem Globetrotters Philadelphia/San Francisco Warriors Philadelphia 76ers Los Angeles Lakers |
Elämä ja ura muokkaa
Wilt Chamberlain kasvoi yhdeksänlapsisessa perheessä. Lapsena hän harrasti yleisurheilua, kuten korkeushyppyä, pituushyppyä ja kuulantyöntöä. Kasvettuaan poikkeuksellisen pitkäksi hän ryhtyi pelaamaan myös koripalloa. Chamberlain rikkoi koripallossa Philadelphian lukioennätyksiä ja teki kolmessa ottelussa yli 70 pistettä kussakin.[1]
Moni college oli kiinnostunut saamaan Chamberlainin joukkueeseensa. Hän valitsi Kansasin yliopiston, jossa valmensi kuuluisa Forrest Allen. Chamberlainin joukkue Kansas Jayhawks sijoittui kaudella 1956–1957 kansallisen yliopistosarjan kakkoseksi, ja Chamberlain valittiin kauden arvokkaimmaksi pelaajaksi. Seuraavalla kaudella Chamberlain saavutti 30,1 pisteen ottelukeskiarvon, mutta hänen joukkueensa ei selviytynyt loppupeleihin.[1]
Chamberlain jätti collegen ja siirtyi pelaamaan Harlem Globetrotters -näytösjoukkueeseen. Ammattilaiskoripallosarja NBA:han hän ei vielä päässyt, koska sarjan säännöt estivät liian aikaisin collegesta lähteneiden pelaajien palkkaamisen. Globetrottersien mukana Chamberlain kävi pelaamassa muun muassa Neuvostoliitossa.[1]
Philadelphia Warriors valitsi Chamberlainin NBA:n draftissa 1959. Ensimmäisellä NBA-kaudellaan Chamberlain saavutti runkosarjassa 37,6 pisteen ja 27 levypallon ottelukeskiarvon. Hänet valittiin kauden 1959–1960 vuoden tulokkaaksi ja arvokkaimmaksi pelaajaksi. Kaudella 1961–1962 Chamberlain teki jo yli 50 pistettä ottelua kohti sekä ensimmäisenä pelaajana 4 000 pistettä yhdellä kaudella.[1]
Philadelphia Warriors muutti San Franciscoon vuonna 1962. Chamberlain pelasi joukkueessa vielä kolme kautta, kunnes Philadelphia 76ers hankki hänet vuonna 1965. Sen riveissä Chamberlain valittiin kolme kertaa peräkkäin NBA:n arvokkaimmaksi pelaajaksi, ja vuonna 1967 hän voitti ensimmäisen NBA-mestaruutensa. Seuraavana vuonna Chamberlain myytiin Los Angeles Lakersiin, jossa hän voitti vuonna 1972 toisen mestaruutensa. Chamberlain lopetti pelaajauransa kauden 1972–1973 jälkeen.[1]
NBA-urallaan Chamberlain voitti kaksi mestaruutta, ja hänet valittiin neljä kertaa liigan parhaaksi pelaajaksi. Hän teki vähintään 50 pistettä 118 ottelussa sekä vähintään 60 pistettä 32 ottelussa.[2] Hän teki 100 pistettä ottelussa New York Knicksiä vastaan ja voitti levypallokuninkuuden 11 kaudella.[1] Chamberlain valittiin NBA:n kunniagalleriaan vuonna 1978.[1]
NBA-uransa jälkeen Chamberlain pelasi lentopalloa ja valmensi koripallossa. Hän julkaisi useita kirjoja ja avasi yökerhon New Yorkissa. Hän myös näytteli elokuvassa Conan hävittäjä (1984).[1]
Chamberlain kärsi elämänsä viimeisinä vuosina sydänvaivoista. Jo vuonna 1992 hän joutui sairaalaan kolmeksi päiväksi niiden vuoksi. Chamberlain kuoli sydämen vajaatoimintaan 12. lokakuuta 1999.
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e f g h i Hayslett-McCall, Karen L. (toim. Gorman, Robert F.): ”Wilt Chamberlain”, Great Lives from History: The 20th Century 1901–2000, s. 725–727. Salem Press, 2008. ISBN 978-1-58765-345-2.
- ↑ Wilton N. "Wilt" Chamberlain The Naismith Memorial Basketball Hall of Fame. Viitattu 24.6.2020. (englanniksi)