William Henry Fitzhugh Lee
William Henry Fitzhugh Lee (31. toukokuuta 1837 Arlington House, Arlington, Virginia – 15. lokakuuta 1891 Ravensworth, Virginia), tunnetaan nimillä Rooney Lee tai W. H. F. Lee, oli Robert E. Leen ja Mary Anna Randolph Custisin toinen poika. Hän oli maanviljelijä, konfederaation ratsuväenkenraali ja myöhemmin kongressin jäsen.[1]
| William Henry Fitzhugh Lee | |
|---|---|
 |
|
| Yhdysvaltain edustajainhuoneen jäsen Virginian 8. vaalipiiristä |
|
| Edeltäjä | John S. Barbour Jr. |
| Seuraaja | Elisha E. Meredith |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 31. toukokuuta 1837 Arlington House, Arlington, Virginia |
| Kuollut | 15. lokakuuta 1891 (54 vuotta) Ravensworth, Virginia |
| Puoliso |
Charlotte Wickham Mary Tabb Bolling |
| Lapset | 4 |
| Tiedot | |
| Puolue | demokraatit |
 Nimikirjoitus |
|
| Sotilaspalvelus | |
| Palvelusmaa(t) |
 Yhdysvallat Konfederaatio |
| Palvelusvuodet |
Yhdysvallat: 1857–1859 Konfederaatio: 1861–1865 |
| Sotilasarvo |
 Vänrikki(Yhdysvallat)  Kenraalimajuri(Konfederaatio) |
| Taistelut ja sodat | Yhdysvaltain sisällissota |
Lapsuus ja nuoruus muokkaa
Lee syntyi Arlingtonin talossa Arlingtonissa Virginiassa. Hän meni Harvardin yliopistoon ja seurasi isänsä jalanjälkiä menemällä Yhdysvaltain armeijaan 1857, jossa hänestä tehtiin vänrikki. Hän palveli Yhdysvaltain 6. jalkaväkirykmentissä Albert Sidney Johnstoninlähde? alaisena ja otti osaa Utahin sotaan mormoneja vastaan. Vuonna 1859 hän erosi armeijasta ja alkoi työskentelemään "White House" -plantaasillaan New Kent Countyssa Virginiassa.[1]
Sisällissodan alku muokkaa
Yhdysvaltain sisällissodan puhjettua 1861 Lee liittyi Konfederaation armeijaan kapteenina ja sai komentoonsa oman ratsuväkikomppanian.[1] Lee ylennettiin pian majuriksi. Hän palveli alussa läntisimmässä Virginiassa prikaatikenraali William W. Loringin alaisena 1861 ja alkuvuonna 1862. Hänet sijoitettiin everstiluutnantiksi prikaatikenraali J. E. B. Stuartin alaisuuten. Myöhemmin hänestä tuli 9. Virginian ratsuväen eversti.
Antietam muokkaa
South Mountainin taistelun jälkeen Lee ylennettiin prikaatikenraaliksi. Hän taisteli Antietamin taistelussa serkkunsa Fitzhugh Leen alaisena. Hän komensi 3. prikaatia Stuartin ratsuväendivisioonasta Fredericksburgin ja Chancellorsvillen taisteluissa. Hän haavoittui Brandy Stationin taistelussa Gettysburgin kampanjan alussa ja jäi Unionin joukkojen vangiksi Hickory Hillissä Virginiassa kaksi viikkoa myöhemmin ollessaan toipumassa.
Sodan loppu ja myöhemmät vaiheet muokkaa
Lee oli sotavankina New Yorkin osavaltiossa, kunnes hänet vaihdettiin konfederaation armeijaan 25. helmikuuta 1864. Hänet vaihdettiin unionin sotavankina olleeseen prikaatikenraali Neal S. Dowiin. Huhtikuussa hänet ylennettiin kenraalimajuriksi, ja hän komensi ratsuväen armeijakuntaa Petersburgin läpimurron ja isänsä armeijan perääntymisen aikana Appomattox-taistelussa. Sodan lopussa hän oli toiseksi korkea-arvoisin konfederaation ratsuväenupseeri. Hän antautui isänsä kanssa Appomattoxin käräjätalolla.
Sodan jälkeen Lee valittiin Virginian osavaltionsenaattiin vuosiksi 1875-1878 ja Yhdysvaltain edustajainhuoneeseen 1887, jossa hän toimi aina kuolemaansa 1891 saakka. Hän kuoli Ravensworthissa ja hänet on haudattu Leen kappeliin Lexingtoniin Virginiaan.[1]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d Lee, William Henry Fitzhugh, (1837 - 1891) Biographical Directory of the United States Congress. Viitattu 28.7.2019. (englanniksi)
