William Friedkin
William Friedkin (29. elokuuta 1935 Chicago – 7. elokuuta 2023 Los Angeles[1]) oli yhdysvaltalainen elokuvaohjaaja, -tuottaja ja -käsikirjoittaja.[2] Hän aloitti uransa 1960-luvun lopulla. Läpimurto tapahtui elokuvalla Kovaotteiset miehet (1971), jota pidetään poliisielokuvien klassikkona. Friedkin sai siitä parhaan ohjauksen Oscarin, kuten myös Gene Hackman pääosasuorituksestaan.[3]
Friedkin syntyi Chicagossa 29. elokuuta 1935 ukrainanjuutalaisille maahanmuuttajille. Hänen vaatekauppiaana työskentelevä isänsä kamppaili toimeentulosta. Hänen leikkaussalisairaanhoitajana työskentelevä äitinsä menetti silmänsä onnettomuudessa, jossa oli mukana tarjotin kirurgisia instrumentteja.[4]
Friedkin – lempinimeltään Hurricane Billy myrskyisän persoonallisuutensa ja raivoavan kunnianhimonsa vuoksi – nousi Chicagon slummeista päättäväisenä ja halusi tulla huomatuksi. Hän aloitti showbisneksen 16-vuotiaana television postihuoneen apumiehenä. Pian hän ohjasi ohjelmia ja kiinnitti tuottajien huomion dokumenttielokuvalla, joka auttoi pelastamaan mustaihoisen kuolemaantuomitun vangin hengen Illinoisissa.[4]
50 vuotta kestäneen, ristiriitaisen elokuvauransa aikana Friedkiniä pidettiin sekä elokuvataiteen suunnannäyttäjänä, joka oli vastuussa kahdesta lipputuloja keränneestä elokuvasta, että ohjaajana, joka kamppaili 1970-luvun alun kukoistuskautensa kaupallisten ja kriittisten kohokohtien toistamisesta.[4]
Friedkinin Manaaja (1973) on maailman tunnetuimpia kauhuelokuvia ja aikansa järkyttäjä. Friedkinin Yön kuningas -elokuvaa (1980) on syytetty homovihasta, ja se on edelleen kiistanalainen elokuva. Elää ja kuolla L.A:ssa (1985) on moderni, kylmä rikostrilleri, joka perustuu elokuvan pohjana olleen romaanin kirjoittajan Gerald Petievichin omiin kokemuksiin entisenä Yhdysvaltain salaisen palvelun agenttina.
Murhaaja (Rampage, 1987) oli yksi ensimmäisiä sarjamurhaajaelokuvia ja yksi Friedkinin kiistanalaisimpia elokuvia. Elokuvan aiheena on kuolemantuomio ja se onko kuolemantuomio oikea rangaistus henkilölle, joka on murhannut brutaalisti yhteiskunnan jäseniä. Elokuva sai ensi-iltansa useimmissa Euroopan maissa 1980-luvun puolella, mutta Yhdysvalloissa Miramax päästi sen vasta vuonna 1992 teatterilevitykseen loppuratkaisua muutettuaan.
Viimeksi Friedkin herätti keskusteluaselvennä elokuvalla Kunniavelka (2000), jossa yhdysvaltalaista rauhanturvaajaa (Samuel L. Jackson) syytettiin siviilien joukkomurhasta eräässä operaatiossa Jemenissä.
Filmografia muokkaa
- Kovaotteiset miehet (The French Connection, 1971)
- Manaaja (The Exorcist, 1973)
- Pelon palkka (Sorcerer, 1977)
- Setelikeikka (The Brink’s Job, 1978)
- Yön kuningas (Cruising, 1980)
- Vuosisadan kauppa (Deal of the Century, 1983)
- Elää ja kuolla L.A:ssa (To Live and Die in L.A., 1985)
- Murhaaja (Rampage, 1987)
- Paholaisen lapsenvahti (The Guardian, 1990)
- Blue Chips – kovat panokset (1994)
- Jade (1995)
- Kunniavelka (Rules of Engagement, 2000)
- Saalistaja (The Hunted, 2003)
- Bug (2006)
- Killer Joe (2011)
Lähteet muokkaa
- ↑ Seppänen, Elina: Manaaja-elokuvan ohjaaja William Friedkin on kuollut Ilta-Sanomat. 7.8.2023. Helsinki: Sanoma Media Finland Oy. Viitattu 7.8.2023.
- ↑ Alanen, Antti: Elokuvantekijät, s. 248–249. Otava, 2012. ISBN 978-951-1-20533-3.
- ↑ Blistein, Jon: William Friedkin, Oscar-Winning Director of ‘The French Connection’ and ‘The Exorcist,’ Dead at 87 Rolling Stone. 7.8.2023. Rolling Stone, LLC. Viitattu 7.8.2023. (englanniksi)
- ↑ a b c Adam Bernstein: William Friedkin, director and pacesetter of 1970s American film, dies at 87 Washington Post. 7.8.2023. Viitattu 19.8.2023. (englanniksi)
Aiheesta muualla muokkaa
- Kalle Kinnunen: Henkilökuvassa William Friedkin: Ohjaaja, joka ampui elokuvan päähenkilön. Suomen kuvalehti 28.9.2012.