Wilhelm Lenz
Wilhelm Lenz (8. helmikuuta 1888 – 30. huhtikuuta 1957lähde?) oli saksalainen fyysikko, joka keksi Ising-mallin [1]. Hänet tunnetaan myös Laplace-Runge-Lenzin vektorista.
| Wilhelm Lenz | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 8. helmikuuta 1888 Frankfurt am Main, Saksa |
| Kuollut | 30. huhtikuuta 1957 (69 vuotta) Hampuri, Saksa |
| Kansalaisuus | saksalainen |
| Koulutus ja ura | |
| Väitöstyön ohjaaja | Arnold Sommerfeld |
| Instituutti | Hampurin yliopisto |
| Tutkimusalue | fysiikka |
Akateemisen uransa Lenz aloitti Göttingenin yliopistossa, jossa hän opiskeli matematiikkaa ja fysiikkaa. Vuosina 1908 - 1911 Lenz opiskeli Arnold Sommerfeldin ohjauksessa Ludwig-Maximilians-Universität Münchenissa, josta hän valmistui tohtoriksi.
Vuodesta 1921 Lenz toimi teoreettisen fysiikan professorina Hampurin yliopistossa. Hampurissa hän sai ohjattavakseen Ernst Isingin, joka ensimmäisen kerran julkaisi väitöskirjassaan vuonna 1924 Lenzin alun perin keksimän Ising-mallin. Lisäksi hän ohjasi myös J. Hans D. Jenseniä. Lenz työskenteli Hampurin yliopistossa, kunnes eläköityi vuonna 1956.
Lähteet muokkaa
- ↑ Brian Hayes: A Model Magnet (Archive.org) americanscientist.org. Arkistoitu 5.3.2016. (englanniksi)
Aiheesta muualla muokkaa
- Wilhelm Lenz (Arkistoitu – Internet Archive)