Wilhelm Junker
Johann Wilhelm Junker (ven. Васи́лий Васи́льевич Ю́нкер, Vasili Vasiljevitš Junker; 6. huhtikuuta 1840 Moskova – 13. helmikuuta 1892 Pietari[1]) oli saksalaissyntyinen venäläinen Afrikan tutkija.
Wilhelm Junker syntyi pankkiirin perheeseen ja opiskeli lääketiedettä Göttingenissä ja Tartossa[2]. Vuosina 1873–1875 hän matkusteli Tunisiassa, Algeriassa, Libyassa ja Egyptissä[3].
Junker lähti ensimmäiselle tutkimusmatkalleen Valkoiselle-Niilille vuonna 1876. Hän tutki sen itäistä sivujokea Sobatia ja siirtyi seuraavana vuonna länteen Bahr al-Ghazalille. Junker tutki Niilin ja Kongon vedenjakajaa edeten Uelen yläjuoksulle saakka. Vuonna 1878 hän palasi Egyptiin.[3]
Vuonna 1879 Junker lähti toiselle matkalle Niilin ja Kongon vedenjakajalle. Hän kuvasi tarkkaan Uelejoen ja osoitti yhdessä George Grenfellin kanssa, että kyseessä on Ubangin lähdejoki.[3] Junkerin paluuta viivästytti Sudanin mahdikapina, jonka aikana hän johti Emin Paššan pelastusretkikuntaa[4]. Vuonna 1886 Junker lähti Afrikan Isojenjärvien kautta itään saapuen lopulta Sansibariin[3].
Junker laati matkoillaan joukon karttoja ja keräsi runsaasti maantieteellistä ja kansatieteellistä aineistoa. Hänen matkakertomuksensa Reisen in Afrika ilmestyi saksaksi kolmessa osassa vuosina 1889–1891.[3][4]
Lähteet muokkaa
- ↑ Bolšaja Sovetskaja Entsiklopedija, tom 30, s. 405. Moskva: Sovetskaja Entsiklopedija, 1978.
- ↑ Entsiklopeditšeski slovar Brokgauza i Jefrona Wikiaineisto. 1904. Viitattu 6.7.2022.
- ↑ a b c d e Afrika: entsiklopeditšeski slovar, tom 2, s. 626. Moskva: Sovetskaja entsiklopedija, 1987.
- ↑ a b Waldman, Carl & Wexler, Alan: Encyclopedia of Exploration. Volume I: The Explorers, s. 322. New York: Facts on File, 2004. ISBN 0-8160-4676-X.