Whispering Jack Smith
Whispering Jack Smith (oik. Jacob Schmidt, 31. toukokuuta 1898 New York – 13. toukokuuta 1950 New York) oli yhdysvaltalainen 1920- ja 1930-lukujen viihdelaulaja ja -pianisti, joka tunnettiin ”kuiskaavan” pehmeästä, puhelaulua muistuttavasta baritoniäänestään. Vuodesta 1925 alkaen Smith äänitti useita gramofonilevyjä His Master’s Voice- ja RCA Victor -levymerkeille. Hän esiintyi Lontoon ja New Yorkin teattereissa monissa vaudeville-tuotannoissa ja näytteli myös muutamassa Hollywoodin varhaisessa äänielokuvassa kuten Onnellisia päiviä (Happy Days, 1929).[1][2][3]
Tarinan mukaan Jack Smith oli omaksunut erikoisen laulutapansa vaurioitettuaan keuhkojaan ensimmäisen maailmansodan kaasuhyökkäyksessä Ranskassa. Joka tapauksessa asiaan vaikutti mikrofoni- ja vahvistintekniikan tuolloinen nopea kehitys, joka mahdollisti laulamisen aiempaa hiljempaa myös orkesterin säestäessä. Whispering Jack Smithiä pidetäänkin yhtenä varhaisimmista crooner-tyylin laulajista.[1][2]
Smith jatkoi uraansa läpi 1930-luvun, mutta hänen suosionsa hiipui uusien viihdemusiikkityylien myötä. Hän kuoli sydänkohtaukseen 51-vuotiaana New Yorkissa 1950.[1][2]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c The Legend Of Whispering Jack Smith, Geezer Music Club 24.1.2015. Viitattu 27.2.2021.
- ↑ a b c Whispering Jack Smith AllMusicissa (englanniksi)
- ↑ Whispering Jack Smith Internet Movie Databasessa. (englanniksi)