Westvleteren
Westvleteren on belgialaisen Brouwerij Westvleterenin valmistamien trappist-oluiden tuotemerkki. Munkit Mont des Catsin luostarista perustivat Sint-Sixtusabdij van Westvleterenin (suom. Westvleterenin Pyhän Sikstuksen luostari) luostarin vuonna 1831 Westvleteriniin Länsi-Flanderiin yhdeksän kilometriä Ranskan rajasta.[1] Oluenvalmistus alkoi vuonna 1839.[2] Westvleterinin munkit perustivat vuonna 1850 l'Abbaye Notre-Dame de Scourmontin luostarin, joka tunnetaan Chimay-oluistaan ja -juustoistaan. Vuonna 1946 Sint-Sixtusabdijin luostari antoi oluenpanolisenssin St. Bernarduksen panimolle, kunnes munkit päättivät vuonna 1992 aloittaa oluenvalmistuksen itse uudelleen.
Vaikka makuasiat ovat varsin henkilökohtaisia, monet tunnetut olutasiantuntijat ovat listanneet Westvleteren-oluet henkilökohtaisiksi suosikeikseen. Suositut oluita arvostelevat verkkosivustot, kuten Beeradvocate.com ja Ratebeer.com, listaavat Westvleteren 12 -oluen maailman parhaaksi olueksi. [3][4]
Westvleteren-oluiden mainetta on lisännyt myös niiden vaikea saatavuus. Koko panimon vuosituontato on vain 4 750 hehtolitraa. Virallisesti Westvleteren-olutta on voinut ostaa vain suoraan panimolta. Panimo on myynyt oluttaan vain yksityishenkilöille sillä ehdolla, että olutta ei myydä eteenpäin. Ainoa paikka, jossa olutta myydään luvallisesti paikan päällä kulutettavaksi, on panimoa vastapäätä sijaitseva In de Vrede -niminen kahvila. [5] Viime vuosina Westvleteren on tehnyt myös eriä laajempaan myyntiin, muun muassa vuonna 2012 jolloin panimo keräsi rahaa luostarin kunnostukseen.[6]
Oluet muokkaa
Westvleteren-oluita on kolmea eri tyyppiä:
- Westvleteren Blond (vihreä korkki, alkoholipitoisuus 5,8 tilavuusprosenttia), pale ale
- Westvleteren 8 (sininen korkki, aikaisemmalta nimeltään Extra, alkoholipitoisuus 8 tilavuusprosenttia), dubbel
- Westvleteren 12 (keltainen korkki, aikaisemmalta nimeltään Abt, alkoholipitoisuus 10,2 tilavuusprosenttia), quadrupel/abt, oluen teossa käytetään Westmallen trappistipanimon hiivaa, joka korvasi vuonna 1989 vanhan Westvleterinin hiivan, ja samalla oluen alkoholipitoisuus laski nykyiselle tasolle.[2]
Aiemmin valmistettiin nimellä 6 punaisella korkilla 6,2 % olutta. Tämän ja neljäprosenttisen dubbelin (joka oli munkkiveljien pöytäolutta eikä ollut saatavilla kaupallisesti) korvasi blond vuonna 1999.[2]
Kaikki oluet myydään pullotettuina puisissa koreissa. Vuodesta 1945 lähtien Westvleteren pulloissa ei ole ollut myytäessä etikettiä. Kaikki belgialaisen lainsäädännön vaatimat tiedot on painettu olutpullojen kruunukorkkeihin. Korkeissa olevan vähäisen tilan vuoksi Westvleteren oluet ovat ainoita trappist-oluita, joissa ei ole virallista trappist-logoa.
Oluen tuotannosta 15 % on blondea, 35 % 8:aa ja loput 12:ta. Noin neljännes tuotannosta myydään In de Vredessä, loput luostarin portin myymälästä.[2]
Lähteet muokkaa
- ↑ http://www.whitebeertravels.co.uk/sixtus.html (Arkistoitu – Internet Archive) (tarkistettu 14.11.2006)
- ↑ a b c d Webb, Timi: Good Beer Guide to Belgium. Campaign for Real Ale, 2005. ISBN 1-85249-210-4.
- ↑ Ratebeer.comin 50 parasta olutta
- ↑ Beeradvocate.comin 100 parasta olutta (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Brouwerij Westvleteren: The brewery (luettu 12. syyskuuta 2006) (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ https://tenemu.com/news/westvleteren-xii-returning-u-s/06/2017 (Arkistoitu – Internet Archive)