Welsh corgi cardigan

koirarotu

Welsh corgi cardigan (kymriksi Corgi Sir Aberteifi) on kahdesta welsh corgi -koirarodusta harvinaisempi. Se on hiukan suurempi kuin welsh corgi pembroke. Welsh corgit ovat Walesista kotoisin olevia vanhoja, lyhytjalkaisia paimenkoirarotuja.

Welsh corgi cardigan
Avaintiedot
Alkuperämaa  Wales,  Iso-Britannia
Määrä Suomessa rekisteröity 5 742[1]
Rodun syntyaika 1200 eaa. – 1000 jaa.
omana rotuna vuodesta 1934
Alkuperäinen käyttö karjanajo, yleiskäyttöinen työkoira
Nykyinen käyttö seura- ja paimenkoira
Elinikä 12–15 vuotta[2]
Muita nimityksiä Corgi Sir Aberteifi, Ci Llathaid, cardigan, cardi
FCI-luokitus ryhmä 1 Lammas- ja karjakoirat
alaryhmä 1 Lammaskoirat
#38
Ulkonäkö
Paino 11–17 kglähde?
Säkäkorkeus ihanne 30 cm
Väritys punainen, soopeli, brindle, blue merle tai tricolor
- valkoisin merkein tai ilman

Ulkonäkö muokkaa

Cardigan on ruumiinrakenteeltaan pitkä ja matala, hiukan kettua muistuttava koira. Se on serkkuaan pembrokea vähän vankempi ja hyvin kestävä. Rintakehä on syvä ja vahva. Korvat ovat huomattavan suuret, pystyt ja pyöreäkärkiset. Koiran ilme on ystävällinen. Cardiganin silmät ovat tummat; ainoastaan väritykseltään sinimarmoroiduilla (blue merle) koirilla sallitaan siniset tai sinipilkulliset silmät. Purenta on leikkaava. Cardiganilla on pitkä häntä toisin kuin pembrokella, jolta häntä aikaisemmin typistettiin ja joka voi myös syntyä töpöhäntäisenä. Häntäänsä cardigan pitää matalalla. Kun koira liikkuu, häntä saattaa nousta, mutta koira ei kuitenkaan koskaan kanna sitä selän päällä.

Cardiganin turkki on keskipitkä ja kaksinkertainen. Sallitut värit ovat punainen, soopeli (mustat kärjet karvoissa), brindle (juovikas), blue merle (sinimarmoroitu) ja tricolor (kolmivärinen joko brindlein tai tan-merkein).[3] Sinimarmoroidulla koiralla on harmaalla pohjalla epäsäännöllisiä mustia laikkuja. Tavallisesti koiralla on valkoista kaulassa, rinnassa, raajoissa, hännänpäässä, kuonossa ja vatsassa. Valkoinen ei saa olla vallitseva väri. Kirsu on aina musta.

Corgin turkki on helppohoitoinen. Tyypillisesti kahdesti vuodessa on karvanlähtöaika, jota pohjavillan irrottelu metallisella kammalla helpottaa. Karvanlähtöajan ulkopuolella turkinhoidoksi riittää silloin tällöin tapahtuva harjaus. Joskus welsh corgi -pentueeseen syntyy myös pitkäkarvaisia (niin sanottuja fluffy-) yksilöitä, joita rotumääritelmä ei hyväksy.[4]

Luonne ja käyttäytyminen muokkaa

Monien muiden paimenkoirien tapaan cardigan on erittäin älykäs, aktiivinen rotu. Se tulee hyvin toimeen pienessäkin asunnossa ja kaupungissa, kunhan saa riittävästi liikuntaa. Yleisesti ottaen kummankin alarodun corgit ovat pirteitä, laumakeskeisiä paimenkoiria. Cardigan on luonteeltaan hiukan pembrokea harkitsevampi ja suhtautuu vieraisiin usein varauksellisesti. Tätä ei kuitenkaan luulla arkuudeksi. Cardigan on myös hyvin uskollinen ja huumorintajuinen seuralainen, joka pitää lapsista. Pembroken sanotaan olevan cardigania enemmän koko korttelin koira, mikä tarkoittaa sitä, että cardigan kiintyy vahvemmin nimenomaan omistajaansa ja tämän perheeseen kuin pembroke, joka taas ystävystyy "serkkuaan" helpommin myös muiden ihmisten kanssa.

Corgit jalostettiin alun perin mataliksi paimenkoiriksi, joita lehmät eivät yllä helposti potkaisemaan. Niillä on paimennusvaistonsa edelleen tallella, ja ne sopivat erilaisten koiraurheilulajien kuten agilityn harrastamiseen. Työkoirataustasta ominaisuuksia on enemmän jäljellä cardiganilla, ja se onkin nykyään monipuolinen harrastuskoira: sen kanssa harrastetaan koiranäyttelyiden lisäksi myös tottelevaisuuskoulutusta eli tokoa ja pelastuskoiratoimintaa. Ongelmia voi syntyä, jos cardigan yrittää "paimentaa" ihmisiä näykkimisellä, joka ei kuitenkaan ole merkki aggressiivisuudesta. Corgit ovat melko herkkiä haukkumaan, ja ne toimivat tarvittaessa myös hälyttävinä vahtikoirina.

Alkuperä muokkaa

 
Molemmat corgirodut – cardigan vasemmalla, pembroke oikealla

Welsh corgien uskotaan asuneen kotiseudullaan Walesissa jo yli 3 000 vuotta sitten. Niiden esi-isät tulivat Walesiin kelttiläisten heimojen mukana näiden massamaahanmuuton myötä noin 1200 eaa[2] – ja samasta kantamuodosta uskotaan myös mäyräkoirien syntyneen.

Corgeja käytettiin jo varhain paimennustehtävissä, tiettävästi ainakin jo 1000-luvulla[2]. Niitä saatettiin risteyttää paikallisten lammaskoirien kanssa monipuolisemman työkoiran aikaansaamiseksi. Mataluudesta oli karjakoiralle hyötyä, koska lyhytjalkaista paimenta lehmät eivät yltäneet helposti potkaisemaan. Corgi oli arvostettu ja monipuolinen käyttökoira, jossa oli samalla kertaa karjapaimen, tuholaistorjuja, vahtikoira ja perheen lemmikki.

Viikingit toivat ryöstöretkillään pohjoista pystykorvatyyppiä edustaneita koiria Walesiin. Näitä koiria risteytettiin alkuperäisen corgin kanssa. Cardiganissa uskotaan olevan jäljellä enemmän alkuperäistä corgia kuin pembrokessa, ja sen uskotaan myös olevan näistä kahdesta rotuna vanhempi - sekä samalla yksi kaikkein vanhimmista brittiläisistä koiraroduista[2]. Corgit ovat melko varmasti läheistä sukua nykyisille viikinkikoirien jälkeläisille länsigöötanmaanpystykorville, mutta erilaisia näkemyksiä on ollut siitä, toivatko viikingit corgeja Walesista kotiseudulleen vai omia pohjoisia koiriaan Walesiin. Nykyään jälkimmäistä vaihtoehtoa pidetään todennäköisempänä.

1800-luvun lopulla alkoi koiranäyttelytoiminta, jota ilman koneistumisen myötä tarpeettomiksi käyneet koirat olisivat ehkä kuolleet sukupuuttoon. Vasta 1920-luvulla alettiin rodusta käyttää säännöllisesti nimitystä corgi. Pembrokea ja cardigania ei kuitenkaan vieläkään pidetty erillisinä rotuina, vaan niitä risteytettiin keskenään vuoteen 1934 asti, jolloin rodut eriytettiin toisistaan. Cardigan on ollut näistä kahdesta harvinaisempi, mutta on alkanut ottaa yleisyydessä "serkkuaan" kiinni.

Etymologia muokkaa

Erään tulkinnan mukaan rodun nimi corgi tulee kymrinkielisistä sanoista cor (suom. "kääpiö") ja ci ("koira"). Toisen teorian mukaan juurena on sana cur, jota nykyään käytetään halventavassa merkityksessä ("rakki" tai "piski"). Kolmannen teorian mukaan sana olisi esiintynyt alun perin muodossa kergie ja tarkoittaneen muinaiskeltin kielellä "koiraa".[2] Nimi cardigan viittaa Walesin historialliseen kreivikuntaan Cardiganshireen.

Terveys muokkaa

 
Väritykseltään blue merle eli sinimarmoroitu cardigan.

Corgeilla terveysongelmia ovat muun muassa selkäviat, lonkkaniveldysplasia ja silmäongelmat. Liian vähäinen liikunta ja ylipaino voivat aiheuttaa selkäongelmia. Welsh corgilla ei esiinny erityisiä rodulle ominaisia sairauksia.

Perinnöllisistä silmäsairauksista cardiganeilla esiintyy harmaakaihia (HC), verkkokalvon dysplasiaa (RD), verkkokalvon etenevää surkastumista (PRA) ja persistoivaa pupillaarimembraania (PPM). Suomen cardiganeista ei ole löytynyt vielä ainoatakaan PRA-tapausta, kaihia on todettu muutamilla. Tutkimuspakkoa jalostukseen käytettäville koirille ei vielä rodulla ole. PRA on perinnöllinen sairaus, joka voidaan todeta DNA-testillä. Verikokeen avulla suoritettavasta DNA-testistä nähdään myös, onko terve koira sairauden kantaja vai ei.

Lonkkanivelten osalta cardiganeja on vielä kuvattu liian vähän selkeiden päätelmien tekemiseen, mutta viitteitä orastavasta ongelmasta on havaittavissa. Vuosina 1996–2006 syntyneistä cardiganeista on kuvattu 11,5 prosenttia. Näistä yli 75 prosentin kohdalla tulos oli C tai D. Erityisiin ongelmarotuihin corgi ei kuitenkaan kuulu, koska sen lonkkiin kohdistuva rasitus ei ole koiran pienen koon ansiosta kovin suuri.

Myös selkäviat ovat tyypillisiä, kun kyseessä on pitkäselkäinen ja lyhytraajainen rotu. Asian perinnöllisyyttä ollaan selvittämässä, mutta tehokkaana ennaltaehkäisynä toimivat vahva lihaksisto, hyvä yleiskunto sekä monipuolinen liikunta ja lihashuolto.[4]

Lähteet muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. KoiraNet jalostustietojärjestelmä (Suomen Kennelliitto, 24.4.2021)
  2. a b c d e Cardigan Welsh Corgi. American Kennel Club. Viitattu 10.2.2020.
  3. Welsh corgi cardigan. Suomen Kennelliitto, 23.5.2017. Viitattu 10.2.2020.
  4. a b Suomen welsh corgi seura: Rotukuvaus

Aiheesta muualla muokkaa