Weather Report

Weather Report
	; Etualalla vasemmalta oikealle Joe Zawinul, Wayne Shorter ja Jaco Pastorius. Takana perkussionisti Bobby Thomas jr. ja rumpali Peter Erskine
Tiedot
Toiminnassa	1970–1986
Tyylilaji	jazz, fuusiojazz, rock
Kotipaikka	New York, Yhdysvallat
Laulukieli	englanti
Jäsenet	Joe Zawinul, kosketinsoittimet ; Wayne Shorter, saksofoni ;
Entiset jäsenet	Miroslav Vitouš, kontrabasso, bassokitara (1970–1974); Airto Moreira, lyömäsoittimet (1970–1971); Alphonse Mouzon, rummut (1970–1971); Dom Um Romão, lyömäsoittimet (1971–1974); Eric Gravatt, rummut (1971–1973); Greg Errico, rummut (1973); Alphonso Johnson, basso (1974–1975); Ishmael Wilburn, rummut (1974); Skip Hadden, rummut (1974); Alyrio Lima, lyömäsoittimet (1975); Leon 'Ndugu' Chancler, rummut (1975); Chester Thompson, rummut (1976); Jaco Pastorius, bassokitara (1976-1982); Michael Walden, rummut (1976); Alex Acuña, rummut (1976-1977); Don Alias, lyömäsoittimet (1976); Manolo Badrena, lyömäsoittimet (1978); Peter Erskine, rummut (1978-1986); Erich Zawinul, lyömäsoittimet (1979); Robert Thomas Jr., lyömäsoittimet (1980-1982); Omar Hakim, rummut (1983-1985); Victor Bailey, bassokitara (1983-1986); Jose Rossy, lyömäsoittimet (1983-1984); Mino Cinelu, lyömäsoittimet (1984-1986);
Levy-yhtiö	Columbia Records ;
Aiheesta muualla
	Kotisivut
	Infobox OKNimi-testi OK

Weather Report (suom. ”säätiedotus”) oli merkittävä yhdysvaltalainen fuusiojazz-yhtye, joka toimi vuosina 1970–1986.

Monet Miles Davisin kanssa 1960-luvun lopussa työskennelleistä nuorista muusikoista perustivat 1970-luvulla omia fuusioyhtyeitään. Näistä yksi oli pianisti Joe Zawinulin ja saksofonisti Wayne Shorterin Weather Report. Yhtye aloitti suunnilleen siitä, mihin Davis oli jäänyt levyllään In a Silent Way. Muut jäsenet vaihtelivat paljon. Mukana oli aluksi basisti Miroslav Vitous ja rumpali Alphonso Mouzon. Sähköbasson kuuluisimpiin taitajiin kuuluva Jaco Pastorius oli mukana yhtyeessä vuosina 1976–1982. Yhtyeen noina vuosina julkaistut levyt ovat myös Pastoriuksen uran keskeisiä levytyksiä. Joe Zawinul oli yhtyeen johtohahmo. Vaikka Wayne Shorter on soittajana valovoimaisempi hahmo jazzin historiassa, Zawinulin sävellykset ja innovaatiot olivat yhtyeen varsinainen moottori. Myös Shorter ja Pastorius sävelsivät muutamia merkittäviä kappaleita.

Yhtyeen vaiheet muokkaa

Yhtyeen ensimmäiset levyt olivat tyyliltään vahvasti kokeellisia. Niissä kokeiltiin erilaisia äänimaisemia (sähköpiano oli keskeinen soitin) ja improvisoitiin omituisten rumpukomppien päälle. Ensimmäisistä levyistä Weather Report ja I Sing the Body Electric ovat kokeellisen fuusion keskeisiä levyjä. Levyjen on usein katsottu jatkaneen siitä, mihin Miles Davis oli vuosikymmenen vaihteen fuusiolevyillään jäänyt. Ensimmäisellä levyllä lähdetään kehittämään avantgardemaista fuusiota eteenpäin, ja toinen levy sisältää vielä pidemmälle vietyjä kokeiluja äänimaisemilla, ja mukana on jo esimerkiksi syntetisaattoria ja Oregon -yhtyeen Ralph Towner vierailevana kitaristina. Levyn B-puoli on nauhoitettu livenä Tokiossa.

Tyyli alkoi pian muuttua populaarimmaksi: rumpukompit muuttuivat tasaisemmiksi, akustinen basso vaihtui sähköiseen ja sävellyksiin alkoi tulla vahvempia melodisia teemoja. Kolmas levy, Sweetnighter, vaihtaa yhtyeen suuntaa selvästi jazz-funkin suuntaan päin, mutta sitä pidetään yleensä jonkinlaisena siirtymäkauden julkaisuna. Tässä vaiheessa Miroslav Vitous jätti yhtyeen, koska ei innostunut soittamaan funk-bassokulkuja. Basistit ja rumpalit vaihtelivat Weather Reportissa muutenkin tiuhaan – pysyvää miehitystä ei onnistuttu löytämään.

Seuraava levy, Mysterious Traveller (1974), on monipuolinen ja arvostettu levy, jossa on vaikutteita eri maiden etnisestä musiikista sekä 1970-luvun funkista. Pitkälle samoilla linjoilla jatkoi seuraavana vuonna ilmestynyt Tale Spinnin'. Vuoden 1976 Black Market otti runsaasti vaikutteita afrikkalaisesta musiikista. Levy lasketaan kuuluvaksi yhtyeen parhaisiin. Kaikista kuuluisin Weather Reportin levy on kuitenkin vuoden 1977 Heavy Weather, jossa yhdistyvät keskenään rock, jazz, sekä etniset rytmit. Levyn avausraita on Zawinulin säveltämä "Birdland", josta on tullut erittäin tunnettu kappale.

Heavy Weatherin jälkeen yhtye ei enää ylittänyt itseään. Seuraava levy, Mr. Gone (1978), sai Down Beat -lehden arvostelussa vain yhden tähden. Uusia levyjä tehtiin kuitenkin vielä vuoteen 1986 asti, jolloin Zawinulin ja Shorterin tiet lopullisesti erkanivat. Pastorius oli jättänyt yhtyeen jo vuonna 1982. Myöhempien aikojen nimekkäin tulokas yhtyeessä oli rumpali Peter Erskine.

2000-luvun alussa DVD-muodossa julkaistut live-tallenteet herättivät monien kannattajien keskuudessa toiveita yhtyeen uudelleenaloittamisesta, mutta toiveet kariutuivat Josef Zawinulin kuoltua syyskuussa 2007.

Aikajana muokkaa

Diskografia muokkaa

Weather Report (1971)
I Sing the Body Electric (1972)
Live In Tokyo (1972)
Sweetnighter (1973)
Mysterious Traveller (1974)
Tale Spinnin' (1975)
Black Market (1976)
Heavy Weather (1977)
Mr. Gone (1978)
8:30 (1979)
Night Passage (1980)
Weather Report (1982) (samanniminen kuin yhtyeen ensimmäinen levy)
Procession (1983)
Domino Theory (1984)
Sportin' Life (1985)
This Is This! (1986)
Live and Unreleased (2002)
Best Of (2002)
Young And Fine Live (DVD 2004)
Forecast: Tomorrow (DVD 2006)

Aiheesta muualla muokkaa

Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Weather Report Wikimedia Commonsissa

Weather Report
Etualalla vasemmalta oikealle Joe Zawinul, Wayne Shorter ja Jaco Pastorius. Takana perkussionisti Bobby Thomas jr. ja rumpali Peter Erskine
Tiedot
Toiminnassa	1970–1986
Tyylilaji	jazz, fuusiojazz, rock
Kotipaikka	New York, Yhdysvallat
Laulukieli	englanti
Jäsenet	Joe Zawinul, kosketinsoittimet Wayne Shorter, saksofoni
Entiset jäsenet	Miroslav Vitouš, kontrabasso, bassokitara (1970–1974) Airto Moreira, lyömäsoittimet (1970–1971) Alphonse Mouzon, rummut (1970–1971) Dom Um Romão, lyömäsoittimet (1971–1974) Eric Gravatt, rummut (1971–1973) Greg Errico, rummut (1973) Alphonso Johnson, basso (1974–1975) Ishmael Wilburn, rummut (1974) Skip Hadden, rummut (1974) Alyrio Lima, lyömäsoittimet (1975) Leon 'Ndugu' Chancler, rummut (1975) Chester Thompson, rummut (1976) Jaco Pastorius, bassokitara (1976-1982) Michael Walden, rummut (1976) Alex Acuña, rummut (1976-1977) Don Alias, lyömäsoittimet (1976) Manolo Badrena, lyömäsoittimet (1978) Peter Erskine, rummut (1978-1986) Erich Zawinul, lyömäsoittimet (1979) Robert Thomas Jr., lyömäsoittimet (1980-1982) Omar Hakim, rummut (1983-1985) Victor Bailey, bassokitara (1983-1986) Jose Rossy, lyömäsoittimet (1983-1984) Mino Cinelu, lyömäsoittimet (1984-1986)
Levy-yhtiö	Columbia Records
Aiheesta muualla
Kotisivut
Infobox OKNimi-testi OK